31.10.2005

Alku II

Tänään televisiossa esiintyi setä, jonka mielestä läsnäolo on tärkeämpää kuin geneettinen yhteys. Ohjelmassa puhuttiin keinohedelmöityksestä.

Vaikka en mitään mistään tiedä, niin minusta olisi tärkeämpää taata lapsen oikeus huolehtiviin vanhempiin kuin turvata aikuisten oikeus saada lapsi. Jos lapsi on syntynyt, hän on olemassa ja hänestä täytyy pitää huolta. Jos lasta ei vielä ole, miksi tieten tahtoen tuottaa sellainen? Se, että ihmisellä pitäisi olla oikeus hankkia lapsi keinolla millä hyvänsä kuulostaa aivan yhtä tyhmältä kuin jos ihmiselle olisi tarjottava mahdollisuus hankkia auto.

Nämä käsitykset nousevat tietysti maailmankuvasta, jossa on tärkeämpää tehdä velvollisuutensa kuin tyydyttää mielihalunsa. Ja jonka mukaan ei-toivottuja tai "liikoja" ihmisiä ei saa käydä ampumassa, vaikka "ei ihmistä - ei ongelmaa" pitäisikin paikkansa.

Autovertaus taas nousee pohdiskelusta, onko ihminen vähemmän ihminen, jos hänellä ei ole autoa. Ainakin hän on vähemmän mobiili. Onko ihminen vaillinainen, jos hänellä ei ole lasta?

Tämä on mahdollista. Itse tunnen olevani, ainakin vielä, täysin kokonainen lapsettomana. Kesän alussa pidin pientä käppyräistä kääröä sylissäni ja jokin hormoniviisari värähti ja hetken ajattelin, olisiko ihanaa... Mutta sitten jouduin taas sinkkuaikuisihmisten vaikutuspiiriin ja vauvalumo katosi. Lyhyesti sanoen: elimistöni on kyvytön tuottamaan riittäviä määriä vauvanhimohormoneja. Mutta jos joutuisin täysin näiden hormonien pauloihin - mitä pidän täysin mahdollisena, hormonit ovat kokemukseni mukaan aiheuttaneet merkittäviä mielenhäiriöitä aiemminkin - olisin varmaan aivan vauvanpuutteessa ja osaton.

Mutta siis että jokaisella olisi oikeus hankkia lapsi? Ikään kuin lapsi olisi jokin hyödyke? En tiedä.

29.10.2005

Alku I

Tapasin illalla maailmankaikkeudessa kolmanneksi eniten minua muistuttavan olennon. Huomasin, että meillä on identtiset silmäluomet.

Olen miettinyt adoptointia, koska maailmassa on liikaa väkeä, koska en pode vauvakuumetta, koska en halua synnyttää ja koska pelkään lapsista tulevan yhtä ongelmaisia kuin minusta. Epäröin kuitenkin. Voiko adoptoitua lasta ymmärtää? Kuinka samanlaisia ihmisten on oltava ollakseen samalla aaltopituudella? Liittyvätkö ongelmat enemmän kasvatukseen kuin geeneihin? Ratkaiseeko sukulaisuus mitään?