31.12.2006

Emotion is essential - tunnebloggaamisen puolustuspuhe

The Economist kirjoittaa vuoden viimeisessä numerossaan "Emotion is essential to human survival".

Aivotutkijoiden mukaan on olemassa kuusi perustunnetta: ilo, suru, pelko, viha, ällötys ja yllätys. Nämä ovat yhteisiä kaikille nisäkkäille. Lisäksi on olemassa tunteita, joita lehdessä kuvataan ilmaisulla "korkeammat tunteet", mutta joita voisi sanoa myös suomalaisiksi tunteiksi, koska ne perustuvat arveluihin siitä, mitä muut minusta ajattelevat. Tällaisia ovat syyllisyys, nolous, häpeä ja myötätunto.

Artikkelissa kerrotaan Elliot-nimisestä henkilöstä, jonka otsalohko vahingoittui aivokasvaimen poiston yhteydessä. Ennen leikkausta Elliot oli kunnon ihminen, mutta aivovaurion jälkeen hän ei enää pystynyt tekemään järkeviä päätöksiä ja menetti lopulta sekä työnsä että perheensä. Testien perusteella miehen järjessä ei ollut mitään vikaa, hän vain ei pystynyt enää tuntemaan mitään. Kun tunteet eivät enää ohjanneet päätöksentekoa, valintojen tekeminen oli mahdotonta. Tunteiden menettäminen, artikkelissa sanotaan, muutti miehen minuutta.

Lehti kirjoittaa: Tunne ja järki eivät ole vastakkaisia, vaan toimivat läheisessä yhteistyössä.

Artikkelia lukiessa minulle kirkastui ajatus henkilökohtaisuudesta ja motivaatiosta. Tähän mennessä maailmanselitykseni on perustunut sähköisku vs. herkku -malliin. Siinä subjekti (esimerkiksi rotta) pyrkii pois ikävästä ja pahasta ja haluaa lisää hyvää ja namia. Toinen vahva selitysmalli on mekanistinen liike, esimerkiksi diffuusion tai osmoosin kaltainen vääjäämätön ajautuminen johonkin tilanteeseen.

Nyt voin elaboroida samaa selitystä eteenpäin: Tunteet ovat mekanismi, jotka tekevät asiat yksilölle merkityksellisiksi.

Parisuhdekone auttaa

Viihdettä koteihin. Hesarin parisuhdekoneen mukaan minulle paras kumppani olisi BB:n Perttu. Mies puolestaan ilmeni Kike Elomaan hengenheimolaiseksi. No, kyllähän sen arvasi jo ennakkoon - eikös me ollakin kuin Kike ja Perttu?

30.12.2006

Kuluttajasankari yrittää vaikuttaa maailman asioihin

Matkan jälkeistä siivousta. Täytin ScanRailin matkakyselyn ja jätin pyynnön, että laittaisivat sivuilleen laskelman, jossa verrataan junamatkan hiilidioksidipäästöjä lentokoneen ja auton vastaaviin. Samanlainen ominaisuus voisi olla myös Reittioppaassa tai Matka.fi:ssä. Samalla kun kone laskee matkaan kuluvan ajan, se voisi myös laskea syntyvät kasvihuonekaasupäästöt.

29.12.2006

Päästölaskelmia




Vähänkö olen ollut ahkera laskija. Huomaa erityisesti kodin askare nimeltä "mikroaaltouuni standbylla". Meillä sitä harrastetaan usein.

Home sweet home

... ja ennen kaikkea oma tietokone!

28.12.2006

Ihmisia matkan varrelta

Norjassa tapaa hyvinvoivia ihmisia.

Anoppilan naapurin poika on nyt nelikymppisena siina pisteessa, etta voi sanoa tekevansa sita mita haluaa. Sinkkumies ajelee Porchellaan Norjan moneen kertaan ristiin rastiin vuodessa, ja kay siina sivussa ulkomailla muutamaan otteeseen. Ihan hirmuisen sympaattinen ihminen.

Oslossa olimme yota markkinaliberalistiystavamme luona (terveiset vain Nikolle), joka asuu kivassa poikamiesboksissa kaupungin laitamilla asunnossa, joka on otettu suoraan Ikean sivuilta. Asunnossa on keskuslammitys, nimittain yksi irtopatteri. Ajauduimme keskusteluun The Economist -lehden artikkelista Good Food? joka loppui lyhyeen kun meikalaisen argumenttiarsenaali loppui kesken. Toivottavasti keskustelu jatkuu...

Junassa tapaa ...erilaisia ihmisia.

Menomatkalla tormasin aurinkoiseen ruotsalaiseen, joka puhui suomea. Hanen aitinsa oli kotoisin meikalaisen synnyinseuduilta, isa unkarilainen. Ruskettunut mies oli tulossa Kambodzhan auringosta ja valitti ruotsalaisten sulkeutuneisuutta. Kaikki istuvat junassa vain tuppisuina. Eihan niin ole teilla Suomessa, eihan?

Paluumatkalla viereeni osui pakolaisen nakoinen nainen, joka puhui poikansa kanssa jotain arabialta ja venajalta kuulostavaa. Olisin voinut pitaa suuni kiinni koko matkan, mutta kun poistuin paikaltani pyysin anteeksi venajaksi ja siita sukeutui loppumatkan kestava keskustelu. Nainen oli Tshethseniasta (jannittavaa, en ole ennen tavannutkaan sielta tulevia ihmisia!) ja noin toisessa lauseessaan kysyi, voisinko kutsua hanen kaksi sinne jaanytta tytartaan Suomeen. He voisivat sitten anoa turvapaikkaa. Kivaa small talkia! Olin ihan puun ja kuoren valissa. Toisaalta tunsin suurta sympatiaa vieressani olevaa elavaa ja hengittavaa ihmista kohtaan, toisaalta tunsin omat resurssini ihan toivottoman vahaisiksi. Mita sitten seuraa, jos...? jne. Jos olisimme tavanneet 10 vuotta sitten, olisin 99 % varmuudella kirjoittanutkin kutsun. Mutta nyt olen ehtinyt havaita, etta tutuista ja varsinkin tuntemattomista ihmisista saattaa tulla yllattavia seurauksia. En siis ryhtynyt asiasta sen enempaa keskustelemaan. Halusin puhua heidan kokemuksistaan. Nainen kertoi vain, etta heidan talonsa oli pommitettu, hanen miehensa kuollut ja kaksi tytarta viela maassa. Sota on bisnesta. Lapsia vain kay saaliksi, han sanoi. Mitaan muuta han ei kertonut. Ja miksi olisi kertonutkaan? Tavata nyt junassa tuntematon venajaa osaava ihminen. Silti kontaktin tunne oli todella vahva. Samoin ahdistus, kun sanoin hyvastit ja lahdin kavelemaan kaupungille. Vapaana ihmisena.

Oslo

Oslo oli outo ja pelottava rauhaisan norjalaismaaseudun jalkeen. Roskia kadulla, tuhruja seinissa ja erivarisia ihmisia. Kontrasti oli valtava. Olin yllattynyt, etta Oslo muistutti enemman Amsterdamia kuin Helsinkia. Oslossa oli vuonna 2002 eurooppalaisista kaupungeista eniten huumekuolemia.

Tuli mieleen, ovatko norjalaiset pikkukylat aivan liian puhtaaksiviljellyn puhtoisia ja ahdasmielisia. Ja kun ei ole pienintakaan immuniteettia, niin asiat menee overiksi.

Paikallinen oppaamme esitteli kaupunginosan, joka oli rakennettu yhtenaiseen empire-tyyliin 1800-luvun lopussa. Sitten asuntomarkkinat romahtivat spekuloinnin ynna muun seurauksena, asunnoille ei yksinkertaisesti loytynyt ostajia. Minusta naytti hieman silta, etta taman 1880-luvulla koetun trauman jalkeen kukaan ei enaa ole edes yrittanyt suunnitella kaupungin ulkonakoa. Homma vaikutti vahan sekavalta.

Junalla Norjassa

Norja vaikutti junasta karummalta ja metsaisemmalta kuin lentokoneesta tai autosta. Paha olo tuli silti samalla tavalla. Norja on maa, jonka nauttiminen edellyttaa pahoinvointipillereita.

Norjalainen maaseutu saa ihailemaan paikallisvaeston sisukkuutta. Mista hitosta ihmiset ovat repineet siella elantonsa? Keskustelimme tasta hetken Miehen kanssa, joka arveli etta Iisalmi on toimeentulon kannalta surkeampi paikka kuin Etela-Norja. Olisi nyt paistatellut sankarin maineessa edes hetken.

Etelainen rautatie, Sorlandsbanen, on rakennettu hyvaa tarkoittaen huonoon paikkaan. Asutus on aina keskittynyt rannikolle, mutta rautatie kulkee sisamaassa. Rautatie rakennettiin suurelta osin ensimmaisen maailmansodan jalkeen. Tarkoituksena oli kehittaa aluetta ja suojella rautatieta merelta kasin tehtavilta hyokkayksilta. Lopputuloksena oli Sorlandsbanan marginalisointi - miksi ihmiset kayttaisivat rautatieta, jonka varrella eivat asu? Ja sitten ollaan taas noidankehassa - vahan kayttajia, korkeat hinnat, viela vahemman kayttajia. Mmm.

Muuten, pikanttina yksityiskohtana jokaisen aseman kohdalla mainittiin m.o.h., korkeus merenpinnasta. Johtuu historiallisista syista, kuulemma, en vain selvittanyt viela mista tarkalleen ottaen.

Rautatieosuus Oslosta Goteborgiin, Ostfoldsbanen, olikin sitten helpompi. Se sopii myos aloittelijoille.

26.12.2006

Tapanin rauhaa

Veren suklaataso on nousussa, samoin mieliala.

Parasta joulussa so far:
* lahjojen avaaminen
* lautapelin pelaaminen
* autot-leffa (terveiset vaan Qtean ihmissuhteelle!)

Nukkuminenkin helpotti masennusta, ja øveriksi mennyt arvelu kotimiehemme kohtalosta. (Viimeistaan arvelu joukkoitsemurhasta kirvoitti makeat naurut). Sain aamulla tekstarin kotitontultamme, joten nyt se huoli on poissa.

Illalla edessa on vierailu naapurissa vanhemman pariskunnan luona. He ovat aivan vakuuttuneita norjan kielen taidostani. Jokavuotinen piina.

25.12.2006

Kauan se kestikin...

Joulu - ihana tekosyy masentua.

23.12.2006

Paras joululahja

Annoin itselleni joululahjaksi hiukan paremman omatunnon. Sen sijaan, etta olin suhahtanut anoppilaan suihkukoneella, otin aikaa ja taitoin matkan junalla ja laivalla.

Halusin kokeilla hidasta vaihtoehtoa, vaikka laivamatkan ekologisuus hieman arveluttikin. Tulin eilen perille ja nyt illansuussa ehdin laskeskella toivioretken hiilidioksiditaseet.

Laskelman luvut ovat Carbon Neutralin, Motivan Matkalla Suomessa-pelin ja Ruotsin rautateiden sivuilta. Vaikka laskelmat ovat vain suuntaa-antavia, vakuutuin ainakin itse valitsemani matkustusmuodon ekologisesta paremmuudesta.

Junassa luin psykologisiin tutkimuksiin perustuvaa kirjaa, jonka mukaan toiminta tekee onnellisemmaksi kuin toimettomuus. Voin allekirjoittaa ajatuksen. Minulla on nyt levollisen rauhallinen mieli: Voin toimia toisin. Muutos on mahdollinen.

Toivo. Parempaa lahjaa ei ole.

Laskelma

Carbon Neutralin mukaan edestakainen matka Hesasta Kristiansandiin tuottaa 0,3 tonnia C02:a. Motivan lukuja soveltaen sain loihdittua esiin seuraavat kilogrammat:
Helsinki-Gardemoen 111,07 kg
Gardemoen-Kjevik 40,6 kg
Edestakainen matka tuottaa kolmesataa kiloa (303,34 kg) pahiskaasua.

Motivan sivuilta sain Hki-Turku -luvut ja Tku-Maarianhamina -laskelman, josta sitten ekstrapoloin Tku-Sth. -numerot. Tukholma-G:borg -reitin minimalistinen lukema on suoraan Ruotsin rautateiden sivuilta, norjalaiset luvut puolestaan laskin kilometrien ja suomalaisten lukujen perusteella. Laskelma tuottaa tulokseksi alle kaksisataa kiloa (189,81 kg) kaksisuuntaiselta reissulta seuraavasti:
Helsinki-Turku 3 kg
Turku-Stockholm 84,5 kg
Stockholm-Gothenburg 0,0026 kg
Gothenburg-Oslo 3,8 kg
Oslo-Kristiansand 3,6 kg

Tunnelmallista joulua!

20.12.2006

Hagis ja hurmaavat

Nyt kun Qtea viittasi tyttöön, jonka tapasimme Hakaniemen torin kulmassa, en malta olla mainitsematta että tuo (myös hurmaava) olento tulee meille (sanan suppeassa merkityksessä) kotimieheksi - tai kotihenkilöksi - sillä aikaa kun olemme joulunvietossa.

Miten Qtea onnistuukin tuntemaan kaikkia erityisen hurmaavia ja älykkäitä ja ajattelevia ihmisiä? Jostain syystä Qtea kykenee jollain omituisella tavalla saamaan ihmisistä irti enemmän ihanuutta kuin muut.

Jesaja-fiilistelyä

Lapsi on syntynyt meille,
poika on annettu meille.
Tänään klo 11:17.

Jei!

(Persoonapronomini me on ymmärrettävä laajassa merkityksessä)

19.12.2006

Keskitetystä ja hajautetusta

Mies on innoissaan. Hän on keksinyt uuden terminkin. Enää muutama päivä, ja hän pääsee nauttimaan hajautetusta joukkoliikenteestä. Meille tulee siis henkilöauto. Sillähän massat liikkuvat, ainakin ne 20 %, jotka tuovat kaupunkiin 80 % autoista. Minä pysyn "keskitetyn" joukkoliikenteen käyttäjänä.

Nikokin kirjoittaa keskitetystä liikenteestä, tosin liikenteen keskitetystä suunnittelujärjestelmästä. Liennytyksen vuoksi on sanottava, ettei minulla ole mitään toimivia markkinoita vastaan, vaikka vastustinkin kommunismin käyttämistä ulkoisena uhkana Neuvostoliiton aikana.

18.12.2006

Tetris

Tänään en halua sanoa mitään henkilökohtaista, vaikka olenkin onnellinen. Tai ehkä juuri siksi: ei valittamista.

Katsoin äsken BBC:n dokumentin Tetriksen käyttöoikeuksista. Erittäin hyvin tehty, dramaattinen dokumentti päälle päin tylsästä aiheesta. Tunsin suurta sympatiaa monia dokumentin hahmoja kohtaan.

Sympaattisin oli Tetriksen keksijä Aleksei Pazhitnov, joka ei alun perin saanut pennin hyrrää keksinnöstään. Mies vaikutti kuitenkin vilpittömän tyytyväiseltä elämäänsä. Hänenlaisistaan vaatimattomista sankareista on vaikea olla pitämättä.

Myös Henk Rogers oli vastustamaton. Mies lensi vuoden 1989 Moskovaan tietämättä määräosoitetta. "Ystävystyn jonkun kanssa ja löydän perille." Kikattelin itsekseni, kun periamerikkalaisen oloinen Rogers kuvaili hämmästystään, kun joka ikinen vastaantuleva ihminen oli töykeä ja koko kaupunki harmaa ja ankea. Vasta kolmantena vierailupäivänään Rogers palkkasi tulkin! Mies oli kyllä kovasti huvittava.

Sympaattisella tavalla tutuilta vaikuttivat myös neuvostotieteilijät ja jopa Evgeni Belikov, joka edusti myyntineuvotteluissa Tetriksen oikeudet Venäjällä omistanutta ELORG-firmaa (en ihan hiffannut miten oikeudet päätyivät Elorgin omaisuudeksi). Belikov oli neuvottelijaksi vanha kettu, mutta teki toisaalta siivon ja nöyrän vaikutelman.

Dokumentin pahis on Robert Maxwell. En tiennytkään, että hän oli läheisissä suhteissa Kremlin kanssa. Häntäkään ei tosin voi vihata, kun saa Wikipediasta selville, että hän tuli köyhästä perheestä, josta suurin osa kuoli Unkarin miehityksen yhteydessä, ja oli alkuperäiseltä nimeltään Ján Ludvík Hoch. Jokaisella on ristinsä kannettavanaan.

Dokumentin jälkeen mietin hetken kommunismia ja kapitalismia. Neonvaloja ja loskaa. Tuleeko ilmastonmuutoksen myötä kaikkialle Kalifornia?

Menen pelaamaan Tetristä.

14.12.2006

Politkovskaja-vuodatus

Kestäkää vielä hetki, kohta olen sanonut kaiken Venäjästä ja Politkovskajasta ja siirryn sen jälkeen taas yksilauseisiin merkintöihin.

Tapasin viisaan ystäväni jokin aika sitten. Olin monta tuntia kärsimättömyyden vallassa enkä olisi jaksanut kohteliasta sääkeskustelua, halusin vain päästä kysymään Politkovskajan murhasta.

Tiedän, että Viisas on maltillinen, valistunut, keskimääräistä liberaalimpi ja asioita globaalista vinkkelistä tarkasteleva venäläinen. En ollut koskaan keskustellut hänen kanssaan valtapolitiikasta, mutta arvelin että kansalaisjärjestön edustajana hän samaistuisi Annaan, ainakin enemmän kuin entiset työkaverini, jotka ihmettelivät, miksi länsimaisissa tiedotusvälineissä Tshetsheniasta tietoa välittää vain rouva P, jonka kohdalla on mahdotonta puhua objektiivisuudesta, eikä kukaan kerro mitään tshetsheenien itsensä suorittamista julmuuksista, "siitä miten ne teurastavat ja silpovat ihmisiä".

Useissa Kansalaisfoorumin puheenvuoroissa, sekä yksityisissä että julkisissa, tuli esiin tiettyjen toiveiden päättyminen. Venäjästä ei tullutkaan EU:n jäsentä (olin yllättynyt - olivatko venäläiset sitä toivoneet?), Venäjästä ei tullutkaan länsimaista demokratiaa. Ehkä foorumin aihe - EU ja Venäjä - kirvoitti osaltaan esiin tätä vastakkainasettelua. Toisaalta tuttavani arvelivat, että kolmasosa kansalaisjärjestötapahtumaan osallistuneista edusti järjestöjä, jotka on vastikään pykätty pystyyn osallistavan demokratian illuusion luomiseksi. Ehkä oli heidän intresseissään käydä ärhäkkää poliittista keskustelua. "Tule auttamaan, tuolla on pelkkiä pukumiehiä," keskeytti keskustelun hätääntynyt aktivistirouva, kun "ne" olivat vallanneet ryhmäkeskustelun. Minulle jäi foorumista pessimistinen mielikuva.

Mutta ehdin siis keskustella Viisaan kanssa, enkä voi sanoin kuvailla ajatustenvaihdon tuomaa iloa ja helpotusta. Mieli keveni, vaikka aihe oli synkkä eikä ratkaisuun päästy. Viisas valitsi sanansa diplomaattisesti: Venäjällä monet ajattelivat, että Politkovskaja valehteli kirjoituksissaan. Viisas arveli, että P. kertoi totuuden. Totuuden, mutta vain osan totuutta ja vain omasta näkökulmastaan. Viisas kertoi oman kokemuksensa toisen käden kokemuksensa tshetseeneistä, eikä se ollut kovin mairitteleva. Myönnän, että tarina juuttui osittain paranoia-suodattimeeni, otan informaation uudelleen käsittelyyn vasta myöhäisemmässä vaiheessa, jos jaksan etsiä lisää tietoa tshetsheeneistä. (toim. huom. myös laiskuus on tyhmyyden ystävä)

Viisaan mielestä on mahdotonta tietää, mitä Tshetsheniassa tapahtuu. Venäjän tiedotuskoneisto kertoo yhtä, tshetsheenien mediat toista, eikä totuus ole edes mitään näiden kahden väliltä. Minulla ei ole koskaan ollut erityistä mielipidettä erityisesti Tshetshenian sodasta. Minusta sota on väärä keino ratkaista asioita ja saa ihmiset tekemään hirvittäviä asioita, tapahtuu se missä päin maailmaa tahansa. Ikävä kyllä sota on bisnestä, jossa liikkuu iso raha. Näin Viisaskin ajatteli.

Viisaan arvostama Vanha Viisas oli ehtinyt pohtia tilannetta yhdeltä jos toiseltakin kannalta. Vanhan Viisaan mielestä Politkovskajan murhasta ei ole mitään hyötyä Putinille, pikemminkin päinvastoin. Jää nähtäväksi, jurnutin minä mielessäni.

Anna oli töissä Novaja Gazetassa. Viisas sanoi aina lukeneensa juuri tätä lehteä. Aina aiemmin, mutta ei enää. Vuosi sitten Viisas oli lakannut lukemasta Uutta Lehteä. "En ymmärrä, mihin lehti pyrkii. Kun luen lehteä, en halua elää... Venäjällä."

Minä puolestaan haluaisin, että Viisas elää, Venäjällä. Elämä on parempi kuin kuolema. Minun elämäni on parempaa jos ystäväni on elossa. Minun elämäni on parempaa myös, jos minulla on Venäjä, jota ei tarvitse pelätä.

12.12.2006

Apua!

Tähän on tultu. Työnkuva muuttui, ja nyt kädet ovat täynnä lomakkeita, lupia, sarakkeiden täyttöohjeita, tietosisältöjä, edustajuuksia, asiakkuuksia ja veronmääräytymispäiviä. Kaiken huippu ovat valtuutetut banaaninpunnitsijat. Tämä ei voi olla totta. Haluan pois!

11.12.2006

Tyhmyydestä ja sananvapaudesta

Olisiko parempi, että tyhmät ja väärät mielipiteet jätettäisiin kirjoittamatta?

10.12.2006

Onnelliset ihmiset lokoisissa koloissaan
onnellisia ovat omissa oloissaan.

Turvallinen yhteiskunta ja verot

Hesarin mukaan Georgian presidentti Saakashvilille todellinen itsenäisyys on samaa kuin toimiva ja turvallinen yhteiskunta: Verot maksetaan ja käytetään kansan hyväksi. Ambulanssi tulee kun soitetaan. Poliisin puoleen uskaltaa kääntyä. Itsenäisyys on myös yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Kun yhteiskunta toimii, yksilön on perusteltua kuulua siihen ja käyttäytyä sen sääntöjen mukaisesti. Gilbertin väittämää mukaillen ihmiset vaativat välitöntä, henkilökohtaista ja oikeudenmukaista palautetta toiminnastaan. Jotta viitsin maksaa verot, minun on joka päivä saatava rahalleni vastinetta.

Kävin joskus mielenkiintoisen keskustelun veronmaksusta parin venäläisen kanssa. Kutsuttakoon heitä tässä nimillä Sasha ja Misha. Sashan mielestä tiet Venäjällä olivat surkeassa kunnossa ja sikäläinen tielaitos jätti teihin tahallaan monttuja, jotta olisi jotain korjattavaa. Aina kun on jotain korjattavaa, on paremmat mahdollisuudet saada valtiolta rahaa ja paremmat mahdollisuudet vetää välistä. Sashan mielestä koko Venäjän hallinto on korruptoitunut ja kaikki, joilla vain on pieninkin mahdollisuus, kahmii rahat omiin taskuihinsa. On itsestään selvää, että Sasha ei maksanut veroja. Hän kävi Suomessa hakemassa auton varaosia, purki jokaisen osan pakkauksista autoonsa ja vei Venäjälle maksamatta minkään valtakunnan tulleja tai maksuja. Tämä oli Sashan elinkeino. Sasha oli opiskellut historiaa, mutta opettajan palkalla ei olisi millään tullut toimeen.

Misha oli raivoissaan Sashan asenteesta. Miten valtio voi maksaa eläkkeet ja opettajien palkat tai rakentaa kunnon teitä, jos kukaan ei maksa verojaan? Mishan firma maksoi veroja. Ei ihan laissa säädettyä määrää, mutta kuitenkin. Mishan firmakin toi Venäjälle tavaraa. Toiminta näytti päällisin puolin aivan normaalilta ja vakiintuneelta, ja sitä se olikin. Tulleja vain maksettiin koko ajan tasan puolet säädetystä määrästä.

Misha oli optimisti. Mishan mielestä Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen talous oli ensin mustaa, muuttui sitten harmaaksi ja oli koko ajan siirtynyt yhä enemmän valkoiseen päin. Vakiintuvissa oloissa - sääntöjen vakiintuessa - kannattaa toimia sääntöjen mukaan.

Suomessa kuuluu asiaan maksaa verot. Täällä on helppo luottaa järjestelmän toimintaan, kun polkupyörä pysyy pihassa, ikkunoita ei rikota, kaupassa on aina ruokaa, sähköä tulee pistorasiasta eikä oven ulkopuolella väijy lauma kerjäläisiä ja varkaita. Olen tyytyväinen jatkuvuuteen. En halua rikastua enkä halua tänne liian rikkaita. Olen valmis maksamaan enemmänkin veroja, jotta tuomiovalta, lainsäädäntövalta ja lainvalvonta pysyvät (suhteellisen) riippumattomina eivätkä siirry yksityisbisnekseksi.

9.12.2006

(Turvallisuusuhkiin) reagoimisesta

Jos kirvestä heilutteleva mies juoksee perään kostonhimoinen ilme kasvoillaan, viisas ihminen ottaa jalat alleen ja vähän äkkiä.

Kun Teemu Mäki tekee videon kissan tappamisesta, se saa suuren yleisön moraalisen pahoinvoinnin valtaan ja herättää valtavan vastalauseiden aallon. Myöhemmin Mäki tuomitaan eläinrääkkäyksestä.

WTC:n terrori-isku koettelee maailmanlaajuista turvallisuuden tunnetta paljon enemmän kuin ripuli, vaikka jälkimmäiseen kuolee joka ainoa päivä enemmän ihmisiä kuin edelliseen yhden ainoan kerran.


***

Nerokkaassa ja hauskassa artikkelissaan Daniel Gilbert toteaa, että ihmisen aivot ovat kehittyneet reagoimaan
1) välittömään
2) nopeaan
3) ihmiskasvoiseen
4) moraaliseen
uhkaan tai muutokseen.

Gilbert harmittelee, ettei homoseksi aiheuta ilmastonmuutosta. Ihmiskunnalla olisi paremmat luontaiset edellytykset motivoitua homoseksin torjumiseen kuin arkipäivän toimintatapojen muuttamiseen.

***

Välittömään ja nopeaan muutokseen reagoiminen on ymmärrettävää. Väistäähän sitä automaattisesti mitä tahansa päin tulevaa obejktia.

Ihmiskasvoisuus on mielenkiintoinen komponentti. Siihen perustuu iltapäivälehtien ja juorupalstojen suosio. Oma laji ja oma yhteisö on yksi tärkeimmistä viiteryhmistä, koska laumaeläimenä ihminen operoi ryhmän sisällä. Maarit Tastula teki aiheesta mielenkiintoisen haastattelun marraskuun Punaisessa langassa. Johonkin samantapaiseen kasvoajatteluun perustunee myös kuuttien ja pandojen vetovoima. Kasvollinen samaistuu toiseen kasvolliseen?

Kun Gilbert puhuu moraalista, hän puhuu oikeasta ja väärästä ja niiden herättämistä tunteista. Iltapäivälehdet operoivat tälläkin saralla. Niiden maailma on mustavalkoinen, hyvien ja pahojen henkilöhahmojen tähdittämä. Sitä maailmaa on helppo kenen tahansa ymmärtää.

***

Tällä tavalla operoivien mentaaliyksiköiden kanssa sitä pitäisi pärjätä. Minusta Al Goren vyörytysdokari on lähes ainoa tapa tavoittaa nämä ihmis- ja itsekeskeiset pikku nappulat. En vastusta tavoitetta kehittää ihmisestä parempaa ja henkisempää olentoa, mutta niin kauan kun ihmisen olemassaolo perustuu biologisiin ja sosiaalisiin toimintoihin, reagointimallit tuskin muuttuvat.

7.12.2006

Turvallisuus ja sisäinen tasapaino

Turvallisuus on tunne.

Turvallisuus on tunne siitä, että asiat ovat niin kuin pitääkin. Turvallisuus syntyy järjestyksestä, ennakoitavuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Turvallisuutta on hyvä omatunto, sanoi Sauli Niinistö. Olen hänen kanssaan aivan samaa mieltä. Sisäinen ja ulkoinen tasapaino ovat turvallisuutta.

Hitler oli turvattomuuden hyödyntämisen mestari. Kansallissosialistit tulivat valtaan tilanteessa, jossa saksalaisten taloudellinen turvallisuus oli tiessään ja kansallista oikeudenmukaisuuden tunnetta oli loukattu. Kun valtiopäivätalo paloi, Hitler syytti siitä kommunisteja ja käytti tilannetta hyväkseen kaventamalla sananvapautta ja koventamalla rangaistuksia. Minun historiankäsityksessäni palon ja muiden terroritekojen takana olivat natsit itse. Muitakin teorioita on.

Edellä mainittu tapahtuma tuli mieleen vuonna 1999 asuintalojen räjäytysten jälkeen. Tästäkin tapahtumasarjasta on erilaisia selityksiä.

Turvallisuus on tunne siitä, että asiat ovat niin kuin pitääkin. Omatunto ja oikeudentunto ovat niitä antureita, jotka ohjaavat puuttumaan tilanteeseen, kun kurssi alkaa kääntyä väärään suuntaan. Sisäinen tilanteen arviointi riippuu kuitenkin ulkoapäin tulevasta informaatiosta. Miten on mahdollista saada luotettavaa tietoa jostain, mikä on tapahtunut jossain kaukana? Toisaalta on välttämätöntä puuttua tilanteeseen (tavalla x), toisaalta on pidettävä pää kylmänä, oltava provosoitumatta.

Turvallisuus on tunne, joka viihtyy parhaiten reilussa ilmapiirissä. Syytöntä ei saa teloittaa. Viatonta ei saa rangaista. Tuomiota ei anneta, jos todistusaineisto on puutteellinen.

Turvallisuus on tunne, jota ihminen haluaa ylläpitää. Joskus oman maailmankuvan ylläpitäminen vaatii tietyn informaation poissuodattamista. Jotkut asiat eivät vain saa olla totta. Silloin tällöin ihmiset ovat valmiita unohtamaan tiettyjä tosiasioita mielenterveytensä säilyttämiseksi.

Anna minulle
kärsivällisyyttä hyväksyä se etten tiedä
rohkeutta kysyä
ja viisautta olla tekemättä hätiköityjä johtopäätöksiä.

Turvallisuus ja hyvä omatunto

Turvallisuus on tunne.

Sauli Niinistö sai minulta pisteet toteamalla, että turvallisuutta on hyvä omatunto.

Eikö hyvä omatunto olekin sitä, että oma toiminta on sopusoinnussa omien moraalisten vaatimusten kanssa? Hyvä omatunto liittyy itsensä hyväksymiseen. Siihen, että omat ominaisuudet ovat sopusoinnussa omien laatuvaatimusten kanssa.

Omatunto liittyy myös käsitykseen oikeasta ja väärästä. Sääntöihin. Omatunto on yksilön sisäänrakennettu valvontamekanismi, joka ohjaa käyttäytymistä yhteisön hyväksymään suuntaan. Se on yhteisön hajautettu ohjausjärjestelmä.

Yksilö joutuu ei-toivottuun tilanteeseen, jos ei pysty noudattamaan voimassa olevaa ohjeistusta. Tämä puolestaan voi johtua joko yksilön epäsosiaalisuudesta tai yhteisössä voimassa olevien sääntöjen ristiriitaisuudesta ja häilyvyydestä. Kumpikin tilanne luo epätasapainoa.

Älkää peljätkö. Blogatkaa

Katsoin jokin aika sitten elokuvan Miksi me sodimme? Dokumentti kertoi kiehtovalla tavalla siitä, miten Yhdysvalloissa armeija, sotateollisuus ja kongressi muodostavat toisiaan tukevan rakennelman, joka pitää liittovaltion talouden pyörimässä, mutta joka tarvitsee polttoaineekseen Yhdysvaltain jossain päin maailmaa käymää sotaa.

Jotta kansakunta pidetään suopeana sotakoneiston rahoittamista ja sodan käymistä kohtaan, on luotava ulkoinen uhka, pelon ilmapiiri, jota puolestaan kuvaa Michael Mooren Bowling for Columbine.

Aikaisemmin ulkoisena uhkana käytettiin kommunismia. Sen symbolinen merkitys niin syvälle juurtunut amerikkalaisten mieliin, että jopa muuten ihailemani Al Gore esitti kommunismin kaatamisen esimerkkinä niistä uroteoista, joihin ihmiskunta parhaimmillaan kykenee.

Nykyisenä uutena uhkana esitetään islam tai "uskontokuntien välien kärjistyminen", jonka Linnan jatkoilla ollut Niinistökin mainitsi turvallisuusuhkana numero kaksi, heti ilmastonmuutoksen jälkeen. Kolmantena Niinistön listalla oli globaali valtapolitiikka.

***

Miksi me sodimme? -elokuvassa toivo pannaan tiedostaviin ja ajan tasalla oleviin ihmisiin ja internetin luomaan tiedonvälityksen kulttuuriin.

***

"Älkää peljätkö. Blogatkaa."

Älkää peljätkö

Hämmästyttävästi Mauri Kunnaksen näköinen enkeli katsoi kameraan ja puheli puoli-itsekseen: "Ei kannattaisi niin paljon pelätä."

(Kulttuuridokumentti 23.11.2006)

6.12.2006

Hurmio!

Suomalaiskansallisen merkkipäivän ja Peter von Baghin Suomi-nostalgisoinnin innoittamana latasin tänään koneelleni Topi Sorsakosken tulkinnan Hurmio-tangosta.

Omistan kappaleen nyt suvereenin Suomen itsenäiselle presidentille Tarja Haloselle, joka sai ihailuni taas tänään osakseen kahdella kannanotollaan: toinen julkaistiin Hämeen sanomissa, toinen esiteltiin Linnan juhlissa. Hiisi vie, mikä nainen!

...rohkeutta muuttaa...

Rauhaa, ihmiset

Löysin viikolla Karjalaisten osoitekalenterin vuodelta 1952 Suomen sukututkimusseuran sivuilta. Kalenterista löytyi myös ukin nimi.

Äidinisä ja isänäiti olivat kotoisin Kannakselta. Äidin isoisälle kuulunut talo on edelleenkin olemassa, ja olen käynyt sitä pariin otteeseen katsomassa. En kuitenkaan kannata ajatusta Karjalan palauttamisesta. Miksi ajaa ihmisiä pois kodeistaan sen takia, että toiset ihmiset on ajettu pois kodeistaan sata vuotta aikaisemmin?

En usko historian epäoikeudenmukaisuuksien korjaamiseen. Sen sijaan toivon tulevaisuuden epäoikeudenmukaisuuksien ehkäisyä. Ilmastonmuutoksen ja väestönkasvun takia on erinomaisen todennäköistä, että yhä useammat ihmiset joutuvat lähtemään kodeistaan.

Miten saadaan rauha säilymään, kun ihmisiä on enemmän, fossiilisia luonnonvaroja ja elinkelpoisia alueita vähemmän? Käsitin tänään, että ympäristöajatteluni pohjaa toiveeseen välttää sotia ja levottomuuksia. Oivalluksen takia liityin heti Suomen Rauhanpuolustajiin.

...kärsivällisyyttä hyväksyä...

27.11.2006

el. myöh.

elämä siirr. myöh. ajank.
la ja su töissä.
kiire.
pal. myöh.
hal.

22.11.2006

Pahan sisäistämisestä

Pahan selittäminen pois, muualle.
Ne somalit, kapitalistit, naapurin kakarat...

Muutos parempaan vaatii toimintaa.
Muiden toimintaa, muiden muuttamista
pahoista hyviksi, erilaisista samanlaisiksi.

Miten torua omaa päänsärkyä, työttömyyttä tai äkkipikaisuutta?
Eikö ne lopulta vain joudu ottamaan sellaisinaan -

ja jos hyväksyy pahuuden itsessään,
eikö pahuus silloin menetä merkityksensä?
Eikö se lakkaa olemasta pahuutta?
Eikö se lakkaa olemasta muutosvoima?


Anna minulle
kärsivällisyyttä hyväksyä se mitä en voi muuttaa
rohkeutta muuttaa se minkä voin
ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan.

21.11.2006

Pahan ulkoistamisesta

Vaatiiko hyvä ja harmoninen elämä pahojen ja ristiriitaisten tekijöiden poistamista?


Pahuus. Terrorismi. Ihmisoikeusrikkomukset.
Irak, Afganistan, Pohjois-Korea, Tshetshenia, Kiina.

Pahuus. Tyhmyys. Vallan väärinkäyttö.
Bush, Putin ja ne muut.

Pahuus. Rumuus. Ärsyttävyys.
Juopot ja mielisairaat ratikassa, valittavat työkaverit kahvihuoneessa.

Pahuus. Hankaluus. Erilaisuus.
Vääristelevä MOT, toisinajatteleva Anna.


Näin dokumentin Amerikan mustien historiasta.
Se väitti, että mustat eivät taistele pahuutta vastaan.
He elävät sen kanssa.

(Epä)normaali ja sen selitys

Pidettiinkö teillä mattoja lattialla?
Meillä pidettiin.
Se selittää paljon.

Hyvää mielenterveysviikkoa!

19.11.2006

Retoriikka tuhoaa maailman.

On kiva sanoa asioita, jotka kuulostavat dramaattisilta.
Sillä voi kuitenkin olla yllättäviä seurauksia.

Turhautunut kansalainen puhuu

Kävin EU:n ja Venäjän kansalaisjärjestöjen tapaamisessa. Oli hyvä, että tilaisuus järjestettiin. Puitteetkin olivat hulppeat. Muuten tapahtumasta ei olekaan paljon hyvää sanottavaa.

Oli omituista, että kansalaisjärjestöjen foorumi oli kääntynyt politiikkojen räksytysareenaksi. Venäläiset haukkuivat eeuulaisia ja eeuulaiset venäläisiä. Yksi ärsyttävimmistä oli Reino Paasilinna, jonka puhe kuulosti siltä, että piskuisen Suomen edustaja uskaltaa viimeinkin haukkua isoa naapuria EU:n suojissa. Paasilinna jopa näytti kalvon, jossa kuvasi Suomen ja Venäjän välistä kokoeroa. Venäläisten kansalaisjärjestöedustajien puhe taas oli kuin suoraan valtiojohdon suusta. Loppupuheenvuorossa alivaltiosihteeri Markus Lyra tokaisikin osuvasti: "Olen kuullut, että täällä on puhuttu myös kansalaisjärjestöistä." Ehkä myös. Vähän.

17.11.2006

Fyysinen olemassaolo

Sauna on fyysisen olemassaolon tiivistymä. Konsentroitunutta materiaa ja energiaa. Lämpimät kiitokset Veloenalle saunakutsusta, tänään oli todella rentoutunut ja hyvä olo.

Saunan hehkun ja lämpösäteilyn innoittamana - tai siksi, että pää pehmeni kuumuudessa - ajattelin tänään valon dualismia, sitä miten valo on yhtä aikaa sekä ainetta että liikettä.

Henkilökohtaisista historiallis-uskonnollisista syistä olen aina vastustanut materiaalisen olemassaolon ylivaltaa. Diffraktiokoe oli suorastaan riemuvoitto, vaikka diffraktio ei edes todista aineetonta olemassaoloa, osoittaapahan vain, että valo on samalla sekä sähkömagneettista säteilyä että fotoneja. Mutta kuitenkin jotain muutakin kuin pelkkää materiaa.

Vaikka maailmankuvani on tätä nykyä hyvin materialistis-mekanistinen, pidän ajatuksesta, että atomit ja elektronit ovat pääosin tyhjää täynnä ja pysyvät kasassa vain keskinäisen vuorovaikutuksen voimasta. Pidän ajatuksesta, että materia onkin oikeastaan "vain" energiaa.

Innostuin hieman sosiaalisen konstruktivismin ajatuksesta. Uskon, että lähivuosikymmenten aikana arkitodellisuus muuttuu maapallolla sen verran, että ajattelun rakenteetkin muuttuvat. Jännittävää nähdä, mitä tuleman pitää. En usko, että käsitteet muokkaavat ulkoista todellisuutta suoraan. Sen sijaan olen aivan varma, että käsitteet muokkaavat ulkoista todellisuutta välillisesti, ihmisen fyysissen toiminnan kautta. Se mitä käsitteitä käytetään, määrittelee, mitä asioita voidaan ratkaista. Ei ongelmaa, ei ratkaisua.

Loppuun päivän mietelause:
Sauna on suomalaisen aurinko.

15.11.2006

Narsissiteoria

Nigeriassa vilustuu, kun lämpötila laskee 25 asteeseen (normaali lämpötila kun on 35° C). Vastasyntynyt taas saa keripukin oireita, jos äiti on raskausaikana käyttänyt ylenmääräisesti C-vitamiinia.

Teoriani mukaan narsissit ovat tottuneet normaalia suurempiin annoksiin huomiota, ja saavat neutraalista kohtelusta puutosoireita. Koska teoria liittyy psykologiaan, siinä on syyllinen. Hovimestarin puuttuessa syyllinen on äiti. Äiti, joka yksinkertaisesti vain on liian ihana, lämmittävä, kannustava ja ymmärtävä. Kun tällaisen äitiauringon paisteessa saa lämmitellä liian pitkään, vaikuttaa tavallinen maailma kovin kylmältä ja harmaalta. Jostain se lämpö on löydettävä, ja niin narsissilapsesta tulee luokan ahkerin viittaaja tai pahin häirikkö. Aikuisena narkomaani tai bloggaaja.

Antakaa narsissille aurinko. Mieluiten kaksi.
Minulle riittää hymy, halaus ja jakamaton huomio. (Hii!)

Yhteisö ja periaatteet

Naapurilafka tunkee lonkeroitaan meidän alueelle.
En pidä kaikista sen toimintaperiaatteista.
Niillä on kuitenkin ylivoimaisesti enemmän meeminlevittäjiä.
Tarttuvatko periaatteet meihinkin?

---

Mitä on meemivastarinta?
Sitä ettei kuuntele eikä tee yhteistyötä?

14.11.2006

Sairaslomalla

Sydän on kipeä.

Diagnoosi: liikaa välittämistä ja puskurointia

Hoito: aika, uni ja rauha

12.11.2006

Yhteisöstä ja elämän jatkumisesta

Tapasin taas perhettä.
Minä - välittäjä ja puskuri.

Toiselle sanoin: "Olit ihan hyvä äiti",
toisen annoin jurnuttaa.

Tällä kertaa oli hyvä tapaaminen.
Kumpikaan ei juuttunut puolustusasemiin.
Kumpikaan ei hajonnut tai räjähtänyt.
Keskustelu oli lähes normaalia.

Elämä jatkuu, ja parempi onkin.
Tämä puskuri on ihan mustelmilla.

11.11.2006

Refleksi

"Synnynnäisten eli ehdottomien refleksien pohjalta kehittyy yksilön elämän varrella ehdollisia eli opittuja refleksejä." -Wikipedia

Miksi nousee herätyskellon soitua,
harjaa hampaat,
talsii unisena bussipysäkille,
käy töissä,
käy kaupassa,
kotiin tultua avaa jääkaapin,
käynnistää tietokoneen,
sanoo "kohta" kun mies kysyy milloin tulet nukkumaan?


Ihmisen käyttöjärjestelmään ohjelmoidaan useita perusprosesseja. Nämä ylläpitorutiinit sekä varmistavat yksilön elintoimintojen jatkumisen että mahdollistavat eri yksilön toimintojen synkronoinnin ja koordinoinnin eli ns. yhteisön muodostamisen.

10.11.2006

Meemin muuttamispyristelyt, osa I

Olin illan ilman tietokonetta ja televisiota.
Vaatii korviketoimintaa.

(Miksi puhua korvikkeesta, ikään kuin tietokone ja televisio olisivat jotain elämäntapaan olennaisesti kuuluvaa, ja muut toiminnot vain kalpeita varjoja niiden tuomasta ihanuudesta?)

7.11.2006

Ihmettä odotellessa

En halua helvettiin. Odotan ihmettä.

Odotan uutta meemiä
suljen tietokoneen
sammutan television
olen vain.

Odotan uutta meemiä
että saisi vain parsia sukkia
kasvattaa porkkanaa
olla vain.

Suljen tietokoneen...

Ykkösluokassa

"Olemme menossa helvettiin, mutta ensimmäisessä luokassa", totesi Pertti Salolainen tänään.

En halua.

2.11.2006

Yhteisöstä

"Eikö itsensä olemassaolon turvaaminen olekaan minän kaikki kaikessa?"

Mitä hittoa Politkovskaja ajatteli?

1.11.2006

Minuudesta

Hurina kirjoitti narsismista, Mikko vapaasta tahdosta ja Hesarin Kuukausiliite hulluudesta. Täältä löytyy Klaus Weckrothin artikkeli Anteeksi, minä en ollut oma itseni.

Tämä on kiinnostavaa myös silloin, kun ajatellaan (globaalien) ympäristöongelmien ratkaisemista. Kuka ratkaisee? Mihin ihminen pyrkii tai voi pyrkiä toiminnallaan?

Weckrothin artikkelista:
"Eikö itsensä olemassaolon turvaaminen olekaan minän kaikki kaikessa?"

ja:
"Meillä vain on kahdenlaisia ihmisiä: normaaleja omaa etuaan ajattelemaan ja ajamaan kykeneviä kunnon kansalaisia
ja toisaalta epänormaaleja vähemmän kunnollisia renttuja, jotka toki haluaisivat toimia normaaliin tapaan, mutta eivät siihen pysty."

31.10.2006

Lupa nauttia

Kuukausia kunhan ja vuosia jospa.

Kunhan tämä hakemus,
kokous,
toimintasuunnitelma,
projekti,
raahautuminen seuraavalle välietapille.

Jospa olisi kokoa 38
kaksoisleuka katoaisi
lakkaisi änkyttämästä
tulisi dynaamiseksi.

Ja mitä sitten?
Samahan se.
Ilman ja silti.

Nyt. Tällaisena.
Antaa rakastaa.

27.10.2006

Kuuset

Matkasin Pietarista Moskovaan junalla.
Uuvuttavasta kaupungista maaseudun raikkauteen.
Ikkunassa kirkas taivas, pellot, purot, ruskaantuvat koivut.
Ja kuuset.
Suhisevien kuusten lepo, sinisyys ja tummuus.
Olin turvassa.
Annoin anteeksi.

21.10.2006

12.10.2006

On

mentävä Venäjälle
toivottava
vähän
päivänvaloa
(a la paleface)

11.10.2006

Onnelliset ihmiset sateenkaaren alla

Kaupungin ylle kaartui tänään kokonainen sateenkaari ja ihmiset osoittivat mieltä tavallisen elämän puolesta keltaisin muovikassein.

10.10.2006

Ylös alhosta

Tulin tänään hyvälle tuulelle, kun Suurpääoman Kätyri lähetti meiliä entisestä neuvostovaltiosta. Hän oli käynyt kirkossa rukoilemassa Anna Politkovskajan sielun puolesta ja muistanut jälkikäteen olevansa ateisti.

Sain myös tekstarin parhaalta venäläiseltä kaveriltani, tällä kertaa puujalkahuumoria. Hyvä alku liennytykselle, mökötän enää muutaman päivän protestina naapurimaata vastaan.

Mietin, kuinka nopeasti saa unohtaa. Tai toipua.
Ovatko ne sama asia?

9.10.2006

Liian raskasta

Onneksi tänään työkavereiden kanssa sai vähän purkaa Venäjä-ahdistusta. Se helpotti, mutta ei poistanut tuskaa.

Kotimatkalla ahdistus ja paranoia vain kasvoivat. Muistelin Moskovan valtiollisen yliopiston ruskeita käytäviä ja ruskeaan nahkatakkiin pukeutunutta ilmeetöntä ja tunnusmerkitöntä miestä, joka seurasi minua sen jälkeen kun olin viettänyt iltaa väärän amerikkalaisen kanssa. Muistelin ystävätärtäni, jonka isä oli FSB:n (entinen) työntekijä, ja joka oli hyvä ystäväni siihen asti kunnes tajusin hänen ottavan yhteyttä aina kummallisiin aikoihin. Kuten sinä päivänä, kun olin järjestämässä kansainvälistä kansalaisjärjestöfoorumia ja sinä päivänä, kun ensimmäistä kertaa ylitin maan rajan uudella sukunimellä. Viimeksi hän kutsui häihinsä siksi päiväksi, kun osallistuin NATO:n rahoittamaan tilaisuuteen. Ajattelin parasta venäläistä ystävääni, johon luotan ja jonka kanssa puhun maratonpuheluja kaikesta. Viime aikoina hänkin on alkanut lähetellä minulle tylyjä tekstiviestejä tyyliin "Missä olet" ja hän tuntee kaikki sikäläiset kontaktini ja on verkottunut kaikkeen ja...

Olen paranoidi.

Lisäksi tiedän, että olen typerä ja laverteleva paranoidi.

Jättäkää minut rauhaan!
Tai lähettäkää Hugh Laurien kaksoisolento uudeksi parhaaksi ystäväkseni.


Helpottaisi oloa.
(Terveisin Toiveikas Paranoidi)

8.10.2006

Kynttilämielenosoitus

Suomen PEN järjestää tänään klo 19.00 järjestetään Venäjän suurlähetystön edessä Helsingin Tehtaankadulla hiljaisen kynttilämielenosoituksen Politkovskajan muistolle. Nähdään siellä.

Milloin on minun vuoro?

Vedin herneen nenään.

En tykkää siitä, että ihmisiä kuolee.
En tykkää siitä, että ihmiset tappavat toisiaan.
Vielä enemmän vihaan sitä, että joku murhataan tieten tahtoen.

Puolitoista viikkoa sitten tapettiin opiskelija, joka oli juuri valmistunut lääkäriksi. Ihminen, joka halusi auttaa muita. Ihminen, joka olisi ollut hyödyllinen yhteisölleen. Oppilaitoksen johto piti infotilaisuuden ulkomaalaisille opiskelijoille ja lehdistölle. Jotkut itkivät. Yksi opiskelijoista nousi paikaltaan pitämään puheenvuoron. Hän värisi mielenliikutuksesta. Opiskelutoverien kädet nousivat koskemaan hänen takinlievettään. Näytti siltä, että kädet halusivat toisaalta estää puhujaa esiintymästä ja menettämästä kasvojaan, toisaalta osoittaa myötätuntoa ja tukea. Mies puolittain itki, puolittain huusi, eikä hänen sanoistaan tahtonut saada selvää äänen noustessa falsettiin. Siinä oli ihminen, joka pelkäsi henkensä edestä.

Joskus on hyödyllistä, että yksilö uhrautuu yhteisön puolesta. Kuoleminen on silti aika radikaali toimenpide. Lääkäriopiskelijan kuolemasta ei ollut hyötyä kenellekään. Politkovskajan kuolemasta sentään hyötyy edes joku.

Yhdyn mieluusti ajatukseen, ettei ongelmia tarvitse välttämättä ratkaista, ne voi ehkäistä. Turhien kuolemien ja turhan kärsimyksen välttäminen on se syy, jonka takia minä haluan potkia eteenpäin ympäristöongelmien ratkaisemista. Sotia ja pakolaisleirejä syntyy helpommin olosuhteissa, joissa luonnonvarojen rajat ovat tulleet vastaan. Kelle kuuluvat vesivarat tai öljykentät? Keille jaetaan ruoka, kun väestö kasvaa ja viljelyala pienenee kaupunkien laajetessa ja aavikoitumisen edetessä? Runsaudesta on helpompi jakaa kuin niukkuudesta.

Yhteisö, joka ei näe tosiasioita, on tyhmä.
Yhteisö, joka hiljentää näkijät, on paha.

Olen vihainen.

Ristiriitaista tietoa

Anna Politkovskaja murhattiin eilen presidentti Putinin syntymäpäivänä.

Poliittinen asiantuntija Vladimir Gorjunov kommentoi: "Tapon törkeys vie ajatukset siihen, että tässä ei ole selvitty ilman tiettyjä lontoolaisia poliittisia emigrantteja - vastaava sopii täysin heidän tyyliinsä." Hän muistutti, että liberaalit tiedotusvälineet ovat taipuvaisia näkemään tapon täysin poliittisena ja liittämään sen toimittajan työhön, ja syyttämään siitä viranomaisia, erityisesti turvallisuusrakenteita.

"On kuitenkin täysin selvää, että mitään perusteita tällaisille toimille viranomaisten puolelta ei ole ollut, sillä rouva Politkovskajalla ei pitkään aikaan - ainakaan Beslanin tragedian jälkeen - ole ollut aikaisempaa painoarvoa, eikä vaikutusvaltaa mediassa. Tämä ei liity niinkään (P:n toiminnan) aktiivisuuden laskuun vaan muutokseen maan tilanteessa ja kansan mielialassa. Idea ja ideaalit, joita hän puolusti ja suojeli, ovat yhä enenevässä määrin menettäneet suosiotaan."

Politiikantutkijan mielestä todennäköisin vaihtoehto on provokaatio. "Tämä on saattanut olla tarkoitushakuinen provokaatio vallanpitäjiä - presidentti Putinia ja turvallisuuspuolen edustajia, konkreettisesti puolustusministeri Sergei Ivanovia - vastaan. Tappo tapahtui tarkoituksella presidentin syntymäpäivänä ja Venäjän ja Georgian välien julkisen kiristymisen ja viranomaisten päättäväisten toimenpiteiden jälkeen."

Samaan aikaan toisaalla presidenttiä kosiskeltiin kolmannelle kaudelle.

Ristiriitaisen tiedon käsittely

"It is difficult to get a man to understand something
when his salary life depends on not understanding it."

7.10.2006

Die hard

"Yippee-ki-yay, motherfucker, " sanoo Die hard -elokuvan sankari John McClane, sopeutumaton hahmo, jolla on taipumus joutua napit vastakkain auktoriteettien kanssa ja ottaa oikeus omiin käsiinsä.

Elokuvan maailma on niin yksioikoinen. Pahikset tunnistaa saksalaisesta aksentista ja vinosta hymystä, ja ongelmista pääsee eroon aseilla ja räjähteillä. Miten turvallista ja selkeää.

Toista on tosielämässä. Ristiriitoja ei ratkaista ihmisiä eliminoimalla, eivätkä asiat ole selkeitä.

Totuus ja rakkaus

"Whenever I despair, I remember that the way of truth and love has always won. There may be tyrants and murderers, and for a time, they may seem invincible, but in the end, they always fail. Think of it: always."

- Gandhi -

4.10.2006

Pienet, keskisuuret ja isot asiat

Esteen yli pääsee, kun on riittävästi vauhtia. Mitä korkeampi este, sitä enemmän liike-energiaa hyppyyn tarvitaan. Sama pätee kaikkiin ongelmiin. Keskisuuressa kriisissä auttoi ystävä, halaukset ja suklaakakku. Kuinka paljon ystäviä, halauksia ja suklaakakkua tarvitaan globaalimuutoksesta selviämiseen?

1.10.2006

Varovaisuusperiaate

Pitäisi suojella itseään liian isoilta asioilta.
Tai ihmisiltä.

Jotta pystyisi toipumaan.

30.9.2006

Carbon Neutral

Kävin neutraloimassa asunnon sähkönkulutuksen hiilidioksidipäästöt.
Helppoa ja yksinkertaista. Kuin aneita ostaisi.

28.9.2006

suojelukohde

äkkiä käsien metsä
nousi hänen ympärilleen
tukemaan ja koskettamaan
yhteisö suojeli
hänessä
inhimillisyyttään
oikeuttaan epätäydellisyyteen

26.9.2006

Mikropolis

Rakastin tänään Helsinkiä enemmän kuin pitkään aikaan. Täällä ilma tuoksuu ruoholta ja lehdiltä ja steissillä pyörivät uhkaavat ulkomaalaiset näyttävät kilteiltä ja suloisilta.

Kävin kahden päivän pikavisiitillä Pietarissa ja ehdin kyllästyä pakokaasun pistelyyn hengityselimissä. NTV kertoi intialaisen opiskelijan taposta ja näytti kuvaa kurssikaverista, joka oli hajoamisen partaalla huutaessaan lehdistötilaisuudessa: "Miksi annatte ulkomaalaisten tulla tänne tapettaviksi?" Muutenkin tuli paha mieli.

Se, että ympäristöongelmat ratkaistaan kaupungeissa, ei tarkoita että kaikkien pitäisi ahtautua yhteen tai kahteen kaupunkiin. On hyvä olla mikropoliksia. Pieniä onneloita ja paikallisia paratiiseja. Ongelmatkin ovat pienempiä.

24.9.2006

Kiitos!

Megapolis2021 oli megamakea tapahtuma. Kiitos kaikille järjestäjille, esiintyjille ja osallistujille! Ympäristöongelmat ratkaistaan kaupungeissa!

17.9.2006

Kiina ja elämän merkitys

Onko millään täällä tekemällämme mitään merkitystä, kun toisaalla on 1.306.313.812 kiinalaista ja 1.095.351.995 intialaista?

Onko elämällä merkitystä, kun on Kiina?

Ystäväni epäilee.

Minä uskon vielä.

Toivon.

13.9.2006

Askeettista hedonismia

Olen langennut fennoveganismin pauloihin, siis ajatuksen tasolla. Ostin jopa juuri julkaistun kirjan Härkäpapua sarvista ja nyt suunnittelen uutta askeettisen hedonismin muotoa. Teema olikin soveliasta pohdittavaa Michelin-tähditetyn Georgen mykistävien makunautintojen äärellä.

Minusta ekoihminen voi arkena kokata fennovegaanisia hernepihvejä haudutuspesässä ja juhlan koittaessa nautiskella yrteissä haudutettua riistaa tai suussasulavaa suklaata hyvässä seurassa.

Asketismi kiteytyy pidättäytymiseen ja hedonismi kieltäymyksen väliaikaisuuteen. Kumpikin menettää makunsa ilman toista.

6.9.2006

Coolit tyypit

On ihmisiä, jotka ovat ilmiselvästi älykkäitä.

On ihmisiä, jotka ovat karismaattisia.

On ihmisiä, jotka vain ovat.

Kunpa ne

kunpa ne nousisivat barrikadeille

kunpa ne ajaisivat oikeaa asiaa

kunpa ne pelastaisivat maailman.

2.9.2006

Small talk

Menemme syömään Miehen työkavereiden kanssa. Vaikka itse sanonkin, olen hyvä pitämään yllä keskustelua. Tai ehkä kyse on vain vastapuolen hyväntahtoisuudesta, sillä rikon kaikkia small talkin sääntöjä.

Ensinnäkään en muista keskustelukumppanien nimiä. Pizzeriassa ajaudun istumaan pöydän päätyyn vastatusten mukavan herran kanssa, josta en muista nimeä enkä ole varma, onko hän kotoisin Iranista vaiko Irakista. Kuljetan keskustelua näppärästi eteenpäin viittaamalla I-maahan kiertoilmaisuille "sinun maasi", "teillä" ja vastaavilla aina siihen asti, kunnes keskustelukumppanini toistaa Iranin nimeä moneen kertaan, minkä jälkeen uskaltaudun kysymään, mitä kieltä Iranissa puhutaan. X vastaa ystävällisesti ja keskustelu jatkuu. Kotimatkalla Mies tosin muistuttaa, että x on kotoisin Irakista.

Toisekseen pommitan x:ää kysymyksillä perheestä, historiasta, Saddamista, kielestä, uskonnosta. Puolustuksekseni on sanottava, että vasta x kysyy, uskonko kuolemanjälkeiseen elämään. Palaamme small talkin raiteille, kun x viittaa Tarja Halosen haastatteluun Al-Jazeera -kanavalla. Haastattelun lopuksi presidentiltä oli kysytty, mikä on ollut pienen Suomen menestyksen salaisuus. Halonen oli vastannut kolmella sanalla: "Koulutus, koulutus ja koulutus." Keskustelukumppanini suitsuttaa Halosen vastausta. Koulutettu uskovainen ei tekisi itsemurhaiskua, jonka palkaksi luvataan pääsy paratiisiin ja 70 neitsyttä. Poistumme pizzeriasta ekumenian vallitessa.

Myöhemmin terassilla johdan pienentyneen seurueemme keskustelemaan uudesta kevyestä teemasta, ilmastonmuutoksesta. Hiilidioksidin talteenoton lisäksi saan ehdotuksen Auringon ja Maan välille asennettavasta varjostimesta. Hra 1 on jopa laskenut, kuinka paljon energiaa kuluttaisi ohuen kalvon lähettäminen Auringon ja Maan välillä olevaan painovoimattomaan pisteeseen. Myöhemmin pohditaan Kiinan merkitystä. Kiinan markkinoille pitäisi viedä voimaloiden tehokkuutta parantava Prosim-ohjelma. Ohjelma todennäköisesti varastettaisiin ja kopioitaisiin, eikä sen levittämisestä saisi voittoa, mutta ainakin päästöt pienenisivät.

Mies toteaa, että hiilidioksidin talteenotto on ainoa reaalinen tapa vähentää hiilidioksidipäästöjä. Ja siihen saa aina rahoitusta, toteaa hra 1. (Työyhteisö kamppailee jatkuvuusongelmien kanssa pätkäprojektien ja rahoituksen etsinnän viedessä resursseja oikealta tutkimukselta. Ja kyse on sentään energiatekniikan tutkimuksesta maan ykköslaitoksessa. (Perkele!, toim. huom.)) Hra 2 on innostunut globaalivarjostimen tuomasta maailmanherruudesta, mutta myötäilee edellisten puhujien mielipiteitä. Liikenteen hiilidioksidipäästöjä ei saada talteen, mutta päästöt syntyvätkin 80-prosenttisesti voimalaitoksissa. Myöskään jo nyt ilmakehässä olevia kasvihuonekaasuja ei enää tavoiteta, joten ilmastonmuutos on joka tapauksessa edessä, toteaa Mies.

Ilta on onnistunut. Eroamme leppoisissa tunnelmissa. Rakastan small talkia!

31.8.2006

Urbaani iltanuotio

Etsiä liekkien lämpöä näyttöruudun kajastuksesta

Ennen - kylki kyljessä tuntea yhteisön hengitys

Nyt - kurkottaa ja kietoutua turvalliseen verkkoon



Yhteisö, älä katoa

Sähkö, älä sammu

29.8.2006

Break the code

Bussissa on matkustettava muita häiritsemättä, vaiti ja mieluiten ikkunasta ulos tuijottaen.

Kaunis nuori nainen pyytää kuljettajaa pysähtymään Viikin Alepan kohdalla. Hetkeä myöhemmin kuljettaja pysähtyy ja kaunis nainen nousee bussista, mutta koputtaa välittömästi bussin ovea.
"Onko tämä aivan varmasti Viikin Alepa?"
"Ei ole", huutaa matkustaja.
Kaunis nainen nousee takaisin bussiin.
"Anteeksi anteeksi" toistelee ulkomaalaistaustainen kuljettaja.
"Missäköhän minun sitten pitäisi jäädä pois?" ihmettelee nainen ääneen.
"Anteeksi anteeksi" jatkaa kuljettaja.
Hetken hiljaisuus, jonka rikkoo varovaisesti nuori mies etupenkiltä:
"Luulen, että olen menossa samalle pysäkille. Tosin ensimmäistä kertaa."
"Missäköhän olemme nyt? Olemmeko menneet jo Vantaanjoen yli?"
"Joo, nyt käännytään sillalle," huikkaa tyttö vierestäni.

Olen pienesti onnellinen. Ihmistä ei jätetä pulaan, vaikka se merkitsee käyttäytymiskoodin murtamista.

27.8.2006

Oma rehellinen mielipiteeni

Törmäsin elokuvissa kasvimaakollegaan, tuttuun jonka kanssa jaamme saman kasvimaapalstan. Annoin Megapolis2021-tarran ja mainostin: "Ympäristöongelmat ratkaistaan kaupungeissa". Kollega naurahti epäuskoisena.

"Mikä on oma rehellinen ja kaunistelematon mielipiteesi?" hän kysyi. Kollega, biologi koulutukseltaan, uskoo että edessä on suuren luokan seurauksia. Biologi oli todella ahdistunut maailman tilasta 5 tai 10 vuotta sitten, jolloin hän harkitsi jopa aktivistiksi ryhtymistä. Lopulta biologi oli rauhoittunut ajattelemalla, ettei ihminen pysty tuhoamaan kaikkea. Elämä jää, vaikka ihmislaji katoaisikin. Se oli helpottanut. Enää ei ahdista koko ajan yhtä paljon.

Al Gore kommentoi elokuvassaan, että monet siirtyvät epäuskosta suoraan epätoivoon. Edessä olevat ongelmat näyttävät niin suurilta, ettei kannata tehdä mitään. Al Gore oli eri mieltä.

Minäkin olen eri mieltä. Tiedän, että kannan vaikka ämpärillä vettä sitten kun vedenpinta alkaa nousta. Tiedän, että suomalaiset tulevat lahjoittamaan valtavia määriä rahaa erilaisiin katastrofikeräyksiin hyvää hyvyyttään. Mutta miksi odottaa siihen asti, että hädällä on kasvot?

Oma rehellinen mielipiteeni on seuraava. Uskon, että olemme keskellä prosessia, jonka seurauksena syntyy globaali ihmisyhteisön säätelyjärjestelmä. Tuloksena on kyky reguloida biosfääriä ennennäkemättömällä tavalla. Toisaalta on mahdollista, että energiavarat eivät riitä uuden infran rakentamiseen ja koko homma levähtää käsiin. Kolmas mahdollisuus on se, että populaatio pienenee karulla tavalla, mutta osa ihmiskunnasta jatkaa jameja.

Nämä ovat meikäläisen skenaariot. Koska en usko, että traumaattiset kokemukset parantaisivat yksilön tai yhteisön elämänlaatua, minusta olisi syytä välttää skenaarioita 2 ja 3 kynsin, hampain, varpain ja hiuksin. Uskon, että ihmiskunnan alitajunnalle on parempi, jos puolta maailmaa ei jätetä kuolemaan epäinhimillisissä olosuhteissa. On paljon parempi, jos jälkipolvet uskovat esi-isien edes yrittäneen.

26.8.2006

WIMBY, kiitos

Windmill in my back yard, please.

Haluaisin oman tuulivoimalan, tai edes pari osaketta sellaisesta.
Ekologisesti ja geopoliittisesti kestävää.
Meidän takapihalle voisi rakentaa.

Ostin sarvikuonon

Olen siirtymässä vähämateriaaliseen kulutukseen. Näin aluksi ostin sarvikuonon. Se on sininen.

24.8.2006

Elokuva joka muuttaa maailman

Kävin juuri katsomassa Davis Guggenheimin ohjaaman elokuvan The Inconvenient Truth ja se on inspiroivin elokuva, minkä olen nähnyt. Ehdin elokuvan aikana itkeä ja nauraa, vaipua epätoivoon ja kohota hurmioon. Se on paljon elokuvalta, joka ei ole muuta kuin yhden ihmisen pitämä luento.

Elokuvan alussa tuijotin epäluuloisena Al Goren pönäkkää hahmoa ja kuuntelin hänen tekopirteitä naurahduksiaan, peläten että hän ei saisi yleisöä lämpenemään eikä sanomaa perille. Mutta kyllä hän selviytyi. Käykää katsomassa. Palan halusta ryhtyä maailmanhistorian haastavimpaan ja inspiroivimpaan muutosprosessiin. Innovoimme, välitämme, haltioidumme ja pelastamme sivilisaation. Aloitetaan jo, aloitetaan jo!

23.8.2006

Vaikutuksen alaisena

Ihmishuumeen negatiivisia vaikutuksia ovat esimerkiksi ajantajun hämärtyminen ja reaktiokyvyn heikkeneminen.

Tajusin tänään, että idolini oli lähettänyt minulle sähköpostia todennäköisesti siinä tarkoituksessa, että ymmärtäisin poimia hänen puhelinnumeronsa viestistä ja soittaa hänelle. Yritänhän sentään värvätä häntä puhujaksi tapahtumaan. En ole reagoinut mitenkään, koska olen ollut liian huumassa. Ah ja pöh!

21.8.2006

"Haise hyvälle" -liike

Läheiseni kritisoi Kenkää keskustatunnelille -liikettä siitä, että se ei puutu henkilöautoilun syihin, kuten siihen että joutuu olemaan pahanhajuisten ihmisten kanssa samassa tilassa.

On siis polkaistava käyntiin uusi liike: Ruusun tuoksua Ruuhkassa.

Ihmiset ovat parasta huumetta

Mutta myös suklaa auttaa.

20.8.2006

Kirjallisuusmeemi

Hidas ihminen jatkaa Mikon ja muidenkin blogeissa kiertänyttä meemiä. Tämä varmaan paljastaa kaiken.

1. Yksi kirja, joka muutti elämääsi:
Kirja, jonka nimen olen unohtanut. Varmaan amerikkalainen, mahdollisesti myyntimenestys. Arkipäivän käyttäytymisneuvoja sosiaalisiin tilanteisiin. Tajusin, että on oltava aloitteellinen, jos haluaa kontaktin muihin ihmisiin. Kirjan lukemisen jälkeen lakkasin odottamasta, että kauneuteni ja mielenkiintoisuuteni saisivat ihmiset hyökkäämään kimppuuni.

2. Yksi kirja, jonka olet lukenut useammin kuin kerran:
Montgomeryn Runotytöt ja Burnettin Salaisen puutarhan. Välillä toivon, että olisin lukenut mieluummin Tiina-kirjoja.

3. Yksi kirja, jonka tahtoisit mukaasi autiolle saarelle:
Tämä oli vaikea. Joku ehdotti Encyclopaedia Britannicaa. Se tai sitten joku järkälemäinen kuvakatalogi ihmisistä (esimerkiksi muoti kautta aikojen tai elokuvan historia tai ihmisen käyttäytyminen kuvina). Sitä voisi sitten selailla, kun tulee ikävä lajitovereita. Voisin kyllä ottaa mukaan myös sen Maatalouden ensyklopedian. Onhan autiolla saarella selvittävä hengissäkin.

4. Yksi kirja, joka teki sinusta hupakon / One book that made you giddy:
Ajattelin, että giddy on se tunne sekä päässä että mahassa, minkä valtaan joutuu kun keinuu niin kovaa, että keinu kiepsahtaa orren ympäri. Muistaakseni jouduin pyörryttävän heikotuksen valtaan luettuani Huxleyn kirjan Uusi uljas maailma.

5. Yksi kirja, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin:
Taidan käyttää enemmän elokuvia tunteiden kuohuttajina. Mieleeni ei tullut yhtään kirjaa. Paitsi Raamattu, koska minulla on visuaalinen muistikuva kuivuneen kyyneleen rypistämästä ohuesta sivusta.

6. Yksi kirja, jonka toivoisit tulleen kirjoitetuksi:
Tästä kirjoitan erillisen merkinnän. En kylläkään aio vastata menneessä aikamuodossa vaan tulevassa, koska haluan että kirja vielä kirjoitetaan. Kyseessä olisi internet-pohjainen hyperkirja, tuotekatalogi, joka liittää kaikkien tuottajien ja kuluttajien elämät yhteen.

7. Yksi kirja, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan kirjoitettu:
Yritin kerran kaupata erään jäämistön kirjakerhokirjoja divareihin erittäin huonolla menestyksellä. Mieleeni tuli järjestää kirjan ja ruusun päivänä mielenosoitus ja kärrätä kustantamon eteen kottikärryllä kirjat, jotka eivät enää kelpaa kenellekään. Vastaus: kirjat, jotka on kirjoitettu ilman ajatusta, yksinomaan kuukausittaisen paperiannoksen täyttämiseksi.

8. Yksi kirja, jota luet paraikaa:
Nimeni on Rigoberta (toim. Elisabeth Burgos), erittäin sympaattinen kirja, sekä
C. David Heymannin Jacqueline - nainen nimen takana, joka puolestaan saa minut hämmästelemään, miten voi kirjoittaa elämäkerran ihmisestä selvästi ilman myötätuntoa tätä kohtaan.

9. Yksi kirja, jonka olet aikonut lukea:
Dostojevskin Karamazovin veljekset. Olen aikonut jo kauan. Lukioaikoina isä suositteli tätä, koska hänen mielestään tämä kuvaa hyvin meitä kolmea lasta. En ole silti saanut luettua.

10. Nyt haasta viisi bloggaajaa:
Voisin haastaa Merkillepantua-blogin, Laulan ja Lipsasen & Ruson. Eikös tästä tule yhteensä viisi?

19.8.2006

Kiristys, lahjonta ja uhkaus

Minulla oli suunnitelma. Sen nimi oli lahjonta.
Annoin miehelle joululahjaksi 1000 euroa
bussilippuihin, taksimatkoihin, auton vuokraan
sille ajalle kun autoa ei ole -
kun entinen on myyty eikä uutta ole ostettu.

Suunnitelmani ei toiminut.
Kävimme tänään koeajamassa uutta autoa.

Ilo on verbaalista

Sanat eivät antaudu helposti minulle.
Lauseiden muodostaminen on fyysinen haaste,
mutta haasteeseen vastaaminen saa aikaan fyysistä nautintoa.

18.8.2006

Ilo on materiaalista

Askeettisen hedonismin ja vähämateriaalisen nautiskelun ylistämisestä huolimatta - tai ehkä juuri sen takia - materian tuoma ilo ei ole menettänyt merkitystään.

Lääkitsin masennusta shoppailemalla viimeksi Moskovan vaihtovuonna. Ehkä sen takia kirjahyllyssäni on venäjänkielinen Maatalouden ensyklopedia, Maantieteen ensyklopedia, lampaanhoito-opas ja niin edelleen. Tänään tartuin vanhaan lääkkeeseen, sillä pyörän korjaamisesta huolimatta en ollut täysin selvinnyt masennuksen alhosta.

Oikeastaan halusin vain käydä katsomassa uutta työpaikkaani, Malmin K-Citymarketia. Sinnehän haen, kun työ Virastossa (Ämbetsverk) lopahtaa.

Ensinnäkin hienoinen mielihyvän aalto pyyhkäisi ylitseni, kun vastaan käveli verkkarikansaa ja eriväristä väkeä. Tuntuivat kulahtaneilta ja köyhiltä, juuri sellaisilta joista minä tykkään. Ei se elämä muillakaan aina herkkua ole. Sen tajuaminen tekee myötätuntoiseksi.

Huomasin myös, että marketin kassalla ei edes olisi nurkkaa, johon vetäytyä kun haluaa käpertyä suojaan maailmalta. Pelkkää jäähdytyslaitteiden hurinaa ja ostoskärryjä kalinaa joka puolella.

Kävelin siis marketin ohi ja antauduin materialistisille nautinnoille. Kirkkaasti valaistun kirjakaupan uumenissa hiljennyin materian keskellä, hypistelin, nuuhkin ja selailin uusien kirjojen värikkäitä ja valkoisia sivuja, ja vaivuin turvalliseen onnentunteeseen. Jonain toisena päivänä pelkkä virtuaalinen immersio olisi riittänyt, tänään kahmin kirjoja itselleni kuin kirjastossa. Ostin venäjän sanakirjan. Ostin norjan sanakirjan. Hiisi vie, ostin myös nykysuomen sanakirjan! Ja väriliidut ja paperia. Sitten menin kassalle ja työnsin tavarat kassiini. Olin onnellinen materian omistaja.

Ilo on fyysistä

Sain pyörän korjaamosta. "Muista, että siinä ei ole jarruja. Ja sateella ne ovat vielä huonommat!"

Ajoin ja tunsin fyysistä iloa. Onko muuta iloa kuin fyysistä?

Ajoasento oli erilainen kuin uudella pyörällä. Olin kuin hevosen selässä ohjat lyhyellä. Kuvitteellisesti tilanteen herra, eteenpäin menossa. Ilo on fyysistä.

17.8.2006

Ensivaikutelmasta

Olin tänään välillä turkasen väsynyt, välillä piinallisen pirteä ja työpäivän lopussa siunatun sekava.

Käytin päivän soittelemalla eri virkamiehille, kaupunginjohtajille, managereille ja professoreille. Haaviin jäi kolme puhujaa ja muutama, jotka ovat sillä hilkulla. Kirjoitin myös pari sähköpostikutsua. Se oli nautinnollista, sillä oikeastaan löysin uusia puolia koko tapahtumasta. Luulen olevani valmis opettamaan muita, mutta opettaessani opin itse lisää. Vau!

Oli myös mielenkiintoista soittaa henkilölle, jonka kolumneja olen lukenut sieluntoveruutta uumoillen. Puhelu oli kiireinen, enkä ehtinyt hiiskaistakaan hyvällä alulla olevasta kiintymyksestäni. Henkilö ehti silti julistaa ympäristöasioiden olevan lähellä sydäntä. Hämmästyttävää sinänsä, olin tuntenut sielujen sympatiaa aivan muilla aloilla. En silti voi sanoa, että olisin lyhyen keskustelun aikana tuntenut tavoittaneeni toista lainkaan.

Se ei merkitse mitään. En nimittäin usko ensivaikutelmiin. Uskon, että hyvät tyypit voivat olla huonolla tuulella. Toisekseen joidenkin hyvien tyyppien sisälmyksiin on porauduttava pitkän ja vaivalloisen luotausprosessin kautta. Kolmannekseen jotkut hyvät tyypit eivät yksinkertaisesti tunne tarvetta kommunikoida. Neljänneksi tulevat tietysti kusipää-hyvät tyypit, jotka ovat kyllä loistavia, mutta eivät lainkaan pidä sinusta. No jaa. Ihmisestä ei tee kusipäätä se ettei hän pidä sinusta, vaan se ettei hän pidä kenestäkään.

15.8.2006

Goren leffa on pelottavampi kuin Manaaja

sanottiin norjalaisessa lehdessä.

Tulevaisuudennäkymät

Kahdeksan mustaherukan varaan perustuva omavaraistalous päätyy vararikkoon pikemminkin enemmin kuin myöhemmin.

14.8.2006

Haluan

Haluan kissan ja omavaraistalouden.

13.8.2006

Sato

Verkkokalvo

Joskus verkkokalvolle tallentuvat toisen nauravat silmät.

12.8.2006

Ylivalotus

Kun on katsonut aurinkoa, negatiivi säilyy verkkokalvolla pitkään.

10.8.2006

Päivän hyvä työ

Hain pyörän edellisen asunnon kellarista ja vein sen korjattavaksi. Siitä tulee ehjä.

8.8.2006

Varas

Elokuussa varas tuoksuu tomaatilta.

6.8.2006

RFJ

Vaikutuin tänään amerikkalaisen politiikon sanoista:

"Gross national product measures everything, in short, except that which makes life worthwhile."

Kielihavainto

Norja on ruotsia savolaisella aksentilla.

"Aivan väärä tie"
on ruotsiksi "heelt feel veeg"
ja norjaksi "häilt fäil väi".

Aeka viäntöä!

20.7.2006

Ympäristön särmät

Kirjoitanpa nyt koko vuoden edestä. Mitä siitä, Conan O'Brienkin puhui tänään presidentinvaaleista.

Seuraavat ajatukset ovat Dodon Ympäristön särmät-seminaarista.

Kirjailja Leena Krohn: "vegetatiivinen elämä muistuttaa kirjailijan elämää"

Vaatesuunnittelija Seija Lukkala:
- tekstiiliteollisuutta on maailmassa 5 kertaa enemmän kuin tarvittaisiin
- kuka kantaa vastuun? ei ole isoa organisaatiota, joka kantaisi vastuun, ei ole äitiä joka siivoaisi
- kuluttamista ei voi vähentää, mutta kuluttamisen suunta voidaan muuttaa; mitä laadukkaampia vaatteita, sitä pidempään kestävät (minusta tämä on kuluttamisen vähentämistä)
- "Minkälaisen elämän sinä annat tälle vaatteelle?"
- visio: kestävän kehityksen kauppakeskus

Tutkija Marketta Kyttä:
- 6-vuotiaan meilahtelaisen mielestä ympäristössä on tärkeintä pyöräily; jos ei voisi pyöräillä, se ei haittaisi jos yläkerrassa olisi kaveri
- urbaani ihmisystävällinen kylä - jalostetaan perhe/lapsiystävällisyydestä kilpailutekijä!

Mediayrittäjä Raoul Grünstein:
- on vaikea paeta kulttuuria edes ympäristö/luontoasioissa
- Richard Floridan mukaan (erilaisuudelle avoin) ympäristö houkuttelee luovia ihmisiä
- kulttuuritehdas Korjaamo on esimerkki "jälkiteollisesta tilasta", jossa teollisuusalue on otettu kulttuurikäyttöön

Tutkija Outi Ampuja:
- Milloin ääni muuttuu meluksi?
- melu on subjektiivinen kokemus (lapsen itku voi olla merkityksellinen signaali tai häiritsevää melua)
- luonnossa ei ole melua
- melu on kulttuurisidonnaista (melunsiedon kulttuurinen taso?)
- meluherkkiä noin 20 %
- Helsingissä 90.000 asuu melualueilla

Kansainvälisen diplomatian asiantuntija Pauliina Arola:
- ympäristökysymykset ovat valuneet häntäpäähän kv. agendalla
- kehitysmailla on oikeus taloudelliseen kasvuun
- vesi ja maa kilpailun kohteina, kriisit ja sodat tekevät tilaa ympäristörikoksille
- kommenttina Dodon julistukseen: kansallisvaltiot ovat keskeisimpiä välineitä hyvän ympäristön takaamiseen; pelottavin valtio on luhistumassa oleva, voimaton valtio
-9 miljoonaa on kuollut ja 50 % maailman asukkaista elää romahtaneissa valtioissa

Filosofi Tuomas Nevanlinna:
- luonto = ousia (asian olemus)
- luonto = kosmos (universaali maailmanjärjestys, kaikki oleva)
- luonto = physis (luonto kulttuurin/tavan vastakohtana)
- luonto vs. tekniikka/valmistetut asiat
- luonto - se, jota ei voi muuttaa -> ekologinen kriisi liittyy luonnon muuttumiseen; miten käsitellä?
- ekologinen kriisi - resurssipula, luonnon ammennettavuuden kriisi; maailman teknisen hallinnan hanke ei ole ratkaisu vaan osa ongelmaa
- ekologinen kriisi - luonnon oma tuote -> vain ihmisen kautta luonto voi pelastua
- physis vs. norma - paluu luonnonmukaiseen elämäntapaan
- on mentävä ajattelun rajoille

Parempaa bensaa Pietariin

Viime kesänä pyöräretkemme tavoitteena oli promota lisää pyöräteitä Pietariin. Pietarissa pitämämme liikenneseminaarin paikallisista esiintyjistä useimmat korostivat paremman polttoaineen merkitystä. Ei merkityksetöntä, kun kaupungin liikenteessä pyörii 1,3 miljoonaa autoa.

Kaikissa suurkaupungeissa noin 80 % ilmansaasteista on autoliikenteen aiheuttamaa. Pietari oli pitkään poikkeus. Kahdeksan viime vuoden aikana autokanta on kuitenkin kasvanut nelinkertaiseksi. Autokannasta suurimman osan muodostavat henkilöautot, joista suurin osa ei vastaa eurooppalaisia standardeja. Niissä ei esimerkiksi ole katalysaattoreita.

Pietarissa syntyy 200.000 tonnia ilmansaasteita vuodessa, pääasiassa rikkimonoksidia ja typen oksideja. Pietarin ilmanlaatua parantaa Venäjän hydrometeorologisen instituutin professorin mukaan seuraavilla toimilla:
1) polttoaineen laadun parempi valvonta
2) kehätien rakentaminen valmiiksi (koska liikenteestä 70 % on kaupungin läpi kulkevia rekkoja)
3) lainsäädäntöpohjan parantaminen (automaksujen perintä)

Joukkoliikenne Helsingissä

Muistiinpanojen siirtäminen sähkölle jatkuu. Liikenneseminaarissa ilmeni myös:

Helsingissä on
350 henkilöautoa/1000 asukasta
104 bussilinjaa
11 ratikkalinjaa
1 metro

Matkoista tehdään joukkoliikennevälineellä
kantakaupungin alueella 53 %
poikittaisliikenteessä 20 %

Helsingin sisäisellä lipulla tehtiin vuonna 2003 yhteensä 234 miljoonaa matkaa. Näistä
bussimatkoja oli 40 %
raitiovaunumatkoja 25 %
metromatkoja 25 %
lähijunamatkoja 8 %
seutubussimatkoja 3 %
lauttamatkoja 1 % (kesällä)

Altistus = määrä + aika

Sarjassa Sekalaiset muistiinpanot. Tämä on Pietarin seminaarista.

Ilmansaasteet (esimerkiksi typpidioksidi ja otsoni) lisäävät herkkyyttä pakkaselle ja siitepölylle. Itse tulin Moskovassa allergiseksi kissoille. Moskovan jälkeen ilma Helsingin rautatieaseman tuntumassa tuntui raikastakin raikkaammalta.

Pienhiukkaset lyhentävät jokaisen eurooppalaisen tilastollista elinikää keskimäärin yhdeksän kuukautta ja vuodessa sattuu 300.000 ennenaikaista ilmansaasteiden aiheuttamaa kuolemantapausta.

Ilmansaasteiden vaikutus riippuu altistumisesta. Mitä suurempi annos saastetta, sitä pahempi. Toisaalta pienetkin määrät saasteita ovat haitallisia, kun niitä hengittelee kauan.

Hengitysliitto Helin neuvoja altistumisen vähentämiseksi:
  • vältä pitkäaikaista oleskelua ja liikuntaa vilkkaiden väylien varrella
  • vältä ruuhkassa ajamista
  • aja julkisilla - julkisissa ilmanlaatu on parempaa kuin henkilöautoissa

Maailman pelastaminen, lyhyt analyysi

Siivoan komeroita. Olen säilönyt mitä ihmeellisimpiä paperinpaloja. Yksi vähemmän ihmeellinen sisältää eri ihmisten mielipiteitä maailman pelastamisesta parin vuoden takaa.

Maailman pelastaminen/pelastuminen eli

1: elämän säilyttäminen
2: ihmisen aiheuttaman nopean ympäristön muutoksen hillitseminen, ihmisen aiheuttaman kuormituksen vähentäminen, prosessien saaminen kestävälle tasolle
3: biodiversiteetin säilyminen globaalisti pitkällä aikavälillä
4: ihmiskeskeinen näkemys: pyrkimys maksimoida elettyjen ihmisvuosien määrä tästä iäisyyteen

19.7.2006

Ravintoketju 2

Yhteen aikaan meillä oli kotona kanoja. Ne elelivät vapaasti ja vapaaehtoisesti ne myös toteuttivat nokkimisjärjestystä. Yksi kanoista, epärelevantisti Einstein nimeltään, joutui epäsuosioon. Se ei varmaankaan saanut riittävästi ruokaa, sen sijaan nokaniskuja yli oman tarpeen. Todennäköisesti se kärsi stressistä ja sairauksista. Lopulta löysimme sen kuolleena kanalan perältä. Se eläinten oikeudenmukaisuudesta.

Luulen, että nokkimisjärjestys on mekanismi, joka liittyy energian tehokkaaseen siirtämiseen ja jakamiseen. Kanayhteisön näkemyksen mukaan Einstein ei ollut kelvollinen jatkamaan elämäänsä. On mahdollista, että se kärsi piilevistä sairauksista. Yhteisö poisti sen joukostaan kuluttamasta resursseja ja esti sen geenien siirtymisen seuraaviin polviin. Tosin meidän kanalasta geenit siirtyivät vain lautaselle, mutta periaatteessa...

Ravintoketju 1

Koska sieluani oli riipaissut katsella elintarvikkeiden pois heittämistä, ostin toissapäivänä erinäisiä punaisella lapulla merkittyjä tuotteita. Kilo luomupossun suikaleita päätyi makaronilaatikkoon ja puoli litraa kermaa muuntui tänä aamuna jäätelöksi.

Tuotteet oli laputettu ja niiden hintaa oli alennettu ennen "parasta ennen" -päivämäärää. Olen siinä käsityksessä, että kauppaketjut ja tuottajat uskovat vanhan tavaran myymisen heikentävän imagoaan. Myös siinä tapauksessa, että myynti järjestettäisiin normaalitavarasta erikseen. Minusta tämä on absurdia. Miksi hyvän tavaran myyminen ehkä vähän halvemmalla ei kiillottaisi kauppojen imagoa ympäristön ja ihmisen hyvinvoinnista huolehtivina tahoina?

Minusta kaupanteon voisi siirtää suurelta osin Internetissä tapahtuvaksi. Kaupat voisivat esimerkiksi laatia viikon ruokalistoja erilaisille ostajaryhmille - opiskelijoille, laihduttajille, herkkusuille. Sitten ihmiset voisivat painaa nappia kotikoneeltaan ja käydä myöhemmin hakemassa viikon pakkauksen valmiiksi kerättynä kaupan (varaston) tiskiltä. Tietysti kaupat voivat veloittaa tällaisen palvelun tarjoamisesta vähän enemmän kuin jos ihminen kävisi itse poimimassa tuotteet kaupan hyllyltä.

Jos haluaisi solmia pidempiaikaisen sopimuksen, voisi kaupan Internet-käyttöliittymässä laatia kauppalistan vaikkapa kuukaudeksi tai koko vuodeksi. Tämän luulisi pienentävän kauppojen hävikkiä. Yksityiset ihmiset taas eivät todennäköisesti halua heittää ruokaa pois, eivätkä tuhlata ruokaan ylimääräistä rahaa, joten mikäli tässä ostosopimuksessa olisi vähän joustovaraa, luulisin, että tällä tavalla hävikki voitaisiin minimoida.

14.7.2006

Vastauksista

Osaatko kuvitella, miltä tuntuu pyöräillä Suomenlahden ympäri?
Tiedätkö, miten ilmastonmuutos torjutaan?
Miten ihmiset saadaan kuluttamaan vähemmän?
Miten autoilijat saadaan käyttämään joukkoliikennettä?
Miten muutetaan kaupunkirakennetta?

Minä en tiedä. Ei ympäristöjärjestön jäsenyys ei tee ihmisestä sen viisaampaa kuin muistakaan. Ei ole valmista reseptiä. Oikea vastauskaan ei auta, jos sitä ei pysty toteuttamaan käytännössä.

En osannut kuvitella, miltä tuntuu pyöräillä Suomenlahden ympäri. Siispä pyöräilin. Nyt en pelkästään kuvittele, nyt tiedän: Suomenlahden ympäri pyöräily tuntuu samalla hienolta ja ei miltään. Todellisuus syntyy polkaisu polkaisulta, vähä vähältä. Muutos yhdestä hetkestä seuraavaan on niin vähäinen, ettei sitä huomaa. Jälkeenpäin on vaikea edes sanoa mitä tapahtui. Aika vain kului, elämä eteni. Äkkiä oltiinkin perillä.

Ilmastonmuutoksen torjumisen tai pahentamisen kohdalla tilanne on sama, joskin vielä huomattavasti epäkonkreettisempi: Yksi toimi täällä, toinen tuolla. Päästökaupasta nuristaan, muut toimet ovat varsin huomaamattomia. Tapahtuuko jotain? Torjutaanko ilmastonmuutosta? Herääkö lapseni jonain aamuna ja huomaa, että ilmastonmuutos jäi lievemmäksi kuin oli pelätty?

Globaalit ympäristöongelmat ovat paitsi ylikansallisia, myös ylisukupolvisia. Minulle itselleni on vaikeaa hahmottaa yksittäisten toimenpiteiden kokonaisuuksia. Toivoisin, että jossain olisi joku, joka osoittaisi suuntaa ja kertoisi tarinaa siitä, mihin kaikki pienet teot johtavat. Joku, joka pitäisi langat käsissään, ohjaisi, neuvoisi ja johtaisi. Viisas, hyvä ja oikeudenmukainen globaali ympäristödiktaattori-profeetta-sotilasjohtaja. Mutta älkää ymmärtäkö minua väärin. Kannatan demokratiaa. Voisin valita diktaattorin vaaleilla.

26.2.2006

Kauneudesta, älystä ja maailman pelastamisesta I

eli Itseorganisoitumisesta

Olen joskus lukenut itseorganisoitumisesta. Joku täti uskoi, että tulevaisuudessa kaikki tulee tapahtumaan bottom-up, ruohonjuuritasolta nousten, pakottomasti, itsestään organisoituen. Se oli hänen visionsa.

Oletko koskaan miettinyt, millä tavalla yhdestä tai kahdesta solusta koostuneet organismit kasvavat useiden monisoluisten yksiköiden järjestäytyneiksi kokonaisuuksiksi, joissa vallitsee selkeä työnjako?

Sen ymmärrän, että yksittäiset solut ovat saattaneet kahmaista sisäänsä hyödyllistä roinaa, esim. viherhiukkaset ovat alunperin erillään kelluneita bakteereita. Tavallaan voin tajuta senkin, että yksittäiset solut lyöttäytyvät yhteen ja selviävät paremmin ympäristön kolhuilta rivimuodostelmassa. Mutta miten soluyhteenliittymä päättää, että nuo ovat nyt aivot ja määräävät muita? Miten toimii monisoluisen organismin "sisäinen demokratia"?

On mahdollista, että olen pudonnut kärryiltä jollain biologian tunnilla, mutta tämä on jäänyt minulle arvoitukseksi. Ehkä Biologi tai joku muu ystävällinen sielu voi valaista asiaa minulle?

14.2.2006

Onnellisen elämän ohje


Onnelliseen elämään tarvitaan hyvin vähän.
Kaikki on ihmisen sisimmässä, hänen ajattelutavassaan.

- Marcus Aurelius

12.2.2006

Jo Frostin kasvatusohjeet

Uskon, että maailma pelastuu lastenkasvatusmenetelmin. Seuraavassa Supernanny Jo Frostin kymmenen käskyä:

1. Palkitseminen
2. Johdonmukainen sääntöjen noudattaminen
3. Rutiini
4. Rajat
5. Kuri - valvotaan, että rajoja noudatetaan
6. Varoitukset
7. Selitykset
8. Pidättäytyminen (ei vastata huutoon huutamalla)
9. Vastuu (lapselta ei vaadita liikaa)
10. Rentoutuminen

Johtuneeko siitä, että olen mentaalisesti ikuinen isosisko ja pidän kaikkia ihmisiä pohjimmiltaan säälittävinä reppanoina, mutta minusta nämä ohjeet pätevät myös aikuisiin.

Pidän instituutioista siksi, että ne luovat elämään rutiineja ja rajoja, struktuuria. Minusta on myös tervetullutta, että sääntöjen noudattamista valvotaan, ja vieläpä selkeän loogisesti. Miten instituutioiden on muututtava muuttuvassa maailmassa, jotta ihmisten perusturvallisuus ei järkkyisi? Minusta tavallisella ihmisellä ei ole vielä riittävästi ymmärrystä siitä, mitä maailmassa oikeasti tapahtuu ("selitykset" ja "varoitukset"). Mutta kuka on isojen ihmisten vanhempi, kuka varmistaa, ettei ihmiskunnalta vaadita liikaa? Olen skeptinen ja epäilen, että globaalien ympäristöongelmien torjuminen on ihmiskunnalle liian iso pala. Romahdukselta ei voi välttyä. Vai voiko? Toivon että voi... Ehkä olen skeptinen utopisti?

Kokeilin tänään ekologisesti, taloudellisesti ja jopa sosiaalisesti kestävää
rentoutumismuotoa
, joka selvästi kohotti kehon ja mielen hyvinvointia. Valitettavasti ehdin tehdä muutakin, ja niinpä olen jälleen stressaantunut. Kuka pitäisi minut ruodussa Jo Frostin menetelmin?

Keskustatunneli

Kävin eilen kuuntelemassa Maan Ystävien keskustelutilaisuutta "Keskustatunneli, länsimetro vain raidejokeri? Mihin liikennerahat Helsingissä?". Olin ilahtunut, että keskustatunnelia voi vielä vastustaa. Tai voihan sitä tietysti vastustaa myös sen rakentamisen jälkeen, mutta nyt on vielä mahdollista estää sen rakentaminen.

Vietin eilen myös neljä ja puoli tuntia työpaikalla. Jatkan tänään tehtävät loppuun, sillä Virasto (Ämbetsverk) on tavoistaan poiketen tehnyt opetusympäristönsä nettiin. Nostan hattua ja kiitän. Toivottavasti tänään ei tarvita toivottoman paksuja lähdeteoksia.

Lukijoille tiedoksi, että en minä normaalisti Viraston (Ämbetsverk) eteen näin paljon ponnistele, ponnistelen vain normaalin työajan rajoissa. Nyt vain olen onnistunut kampeamaan itseni mattimyöhäisenä kurssille, joka alkaa maanantaina ja johon mennessä on täytynyt suorittaa tietty määrä tehtäviä. Tällainen ylenpalttinen häsellys tuhoaa kyllä sekä ihmiset että ympäristön. Pitäisi vain olla. Tai ehkä mennä pulkkamäkeen.

10.2.2006

Livebloggausta Dotkoilla

Dodon toimistolla on tunnelmallista. Kynttilät palavat ja tietokoneruudut kajastavat. Säädimme Lipsasen kanssa asetuksia, nyt Matin vanha kommenttikin näkyy ja muut kommentit tulevat moderoimattomina näkyviin.

Olemme paikalla

Olemme lähes valmiit. Paikalla ovat Lipsanen, Qtea, Irene, Tuuli, Aki ja Joni. Avoimuuden hengessä ainakin osa ilmoittaa melkein oikean nimensä.

Mitä on liveblogaus?

Liveblogaus alkaa alustuksen pitämisestä. Se puhutaan ja kirjoitetaan yhtä aikaa. Sen jälkeen kaikki käyvät keskustelua ja se kirjataan livenä. Kommentit ovat tervetulleita myös sähköisesti.

Tekniikka, markkinat ja ylilyönti. Ja suklaa.

Voivatko tekniikka ja markkinat pelastaa maailman ylilyönniltä - kansankielellä romahdukselta?

Tekniikka

Tekniikkaa kehittämällä pystytään luomaan tehokkaampia keinoja luonnon tarjoamia palveluja. Mitä tehokkaampi tekniikka, sitä vähemmän ympäristöä kulutetaan ja saastutetaan. Tekniikka muodostuukin ongelmaksi vain siinä tapauksessa, että sen uskotaan ratkaisevan KAIKKI ongelmat. On tietysti erittäin mukavaa ajatella, että elämäntavan muutosta ei tarvita, kun tekniikan kehittäminen riittää.

Esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnassa ihmiskunta on todenköisesti taipuvainen turvautumaan talteenottoon (pumpataan hiilidioksia maan sisään tms.). IPCC:n mukaan merivarastointi ei ole realistinen vaihtoehto, mutta hiilidioksidin taltiointi maakerroksiin ja vanhoihin "öljykuoppiin" on mahdollista. Keskeinen ongelma on se, että jos panostetaan ko. suuntaan, muut vähentämistoimet jäävät tekemättä.

Kulutus

Ilmastonmuutos on suuri mahdollisuus. Uhka on tarpeeksi laaja, jotta käytäntöjä muutetaan kulutusta vähentävään suuntaan. Sillä kulutuksella on yhteys paitsi ilmastonmuutokseen, ylipäätään kaikkiin ympäristöongelmiin (elinympäristöjen ja lajien katoaminen jne. jne.) Loppujen lopuksi kaikessa ihmisen toiminnassa on kysymys kuluttamisesta. Ja mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän kulutetaan. Haasteena on saada ihmiskunnan kulutus tasolle, jossa se ei uhkaa nykyisten ja tulevien ihmisten ja muiden eläinten elämää.

- Miten kuluttamiseen voisi vaikuttaa?
- Ongelmana on se, että jokainen haluaa itselleen hyvää, ja varsinkin turvata vanhuuden päivät.

Kasvun rajat -kirjassa on tehty arvioita rajallisten resurssien - luonnonvarojen, teollisuustuotannon, ruoan - riittävyydestä sekä ennustettu odotettavissa olevan eliniän pituutta sekä ruoan ja kulutustavaroiden riittävyyttä henkeä kohti.

Kirjan ensimmäisessä skenaariossa toimintatavat eivät merkittävästi muutu. Maapallon väestö ja talous kasvavat ja kasvavat - aina siihen asti kunnes uusiutumattomat luonnonvarat "loppuvat". Käytännössä mikään luonnonvara tuskin loppuu kokonaan, niitä vain on vaikeampi hankkia. Samanaikaisesti on käynnissä kaksi vastakkaista prosessia: toisaalta kasvava väestö tarvitsee enemmän luonnonvaroja ja toisaalta luonnonvaravirtojen ylläpito tulee yhä kalliimmaksi.

Voidaan tietysti ajatella, että tilanne voidaan ratkaista jollain halvalla energiaratkaisulla. Kaikkein puhtaimmallakin energiantuotannolla on kuitenkin ongelma: Kun systeemiin tuodaan lisää energiaa, myös materiaalivirrat kasvavat. Sitä paitsi Kasvun rajat toteaa, että vaikka yhtä rajaa (esim. öljyn "loppumista") voidaan siirtää hieman eteenpäin, jokin toinen raja tulee vastaan. Jossain vaiheessa voi tulla vastaan useita rajoja. Kun nykyisen elämäntavan ylläpitämisen kannalta välttämättömät luonnonvarat loppuvat yhtä aikaa, ihmiskunnalla on todellisia vaikeuksia kohdentaa voimavarojaan tilanteen ratkaisemiseksi. Kohdentamisesta ei edes voi puhua, kun voimavarat eivät yksinkertaisesti riitä.

Jos ja kun tämä on tilanne, miksi ongelmia ei ratkota hartiavoimin jo nyt, kun ihmiskunnalla on energiaa ja resurssia vaikka minkälaiseen puuhasteluun? Miksi selviin signaaleihin ei reagoida?

Esimerkiksi Kanadassa tutkijat sanoivat 1990-luvun alussa, että turskakannat romahtavat neljän vuoden kuluttua ellei kalastusta kielletä heti. Tähän ei reagoitu, ja neljä vuotta myöhemmin kanta romahti. Edelleen odotetaan, että kanta elpyisi, mutta näin ei ole tapahtunut. Tällä hetkellä tutkijat sanovat samaa Pohjanmerestä.

Minkätyyppisiin viesteihin markkinat tai tekniikka reagoivat?

- Yhteiskunta pyrkii lieventämään markkinoiden vaikutuksia.

- Tosin markkinavaikutus ei ehdi seurata kannan romahtamisvauhtia. Ja markkinan hinnanmuodostus kohdistuu vain tiettyyn osaan kustannuksia.

- Pitäisi olla "kalapörssi" osakepörssin kaltaisesti, jossa arvioitaisiin kalakantojen tulevaa määrää. Kalaosakkeiden ostajilla olisi intressi suojella kalakantoja pitääkseen yllä osakkeen hintaa. Osakkeen hinta peilaa odotusarvoa.

- Kuka kävisi kauppaa? Kuluttajaa ei kiinnosta.

- Voidakseen kalastaa, pitäisi olla osakkeenomistaja kalapörssissä.

Kalapörssi

- Kanadalaiset tutkijat varoittivat liian myöhään. He seurasivat vääriä muuttujia.
- Jos olisi kalapörssi, sen seuraaminen olisi paremmin sidottu talouteen. Kalatutkijat olisivat tosi kysyttyjä!
- Pörssikurssit ovat aika pitkälle psykologiaa. On nähty IT-kupla sisältä... Tai 1980-luvun pankkikupla.
- Voisi olla helpompi arvioida kalapörssiä kuin IT-alalla, ja varsinkin pankkikupla oli sääntely- ja markkinatalouden sotku.
- Olihan silloinkin ihmisiä, jotka hyvässä uskossa sijoittivat...

- Kalapörssissä keskeistä olisi odotusarvo. Edellyttäen että kalaosakkeet ovat vapaasti myytävissä.
- Eikö tule tunne, että kalat ovat pelkkä hyödyke? Eikö kalapörssi ole viesti väärään suuntaan?
- Kyllähän monet kokevat, että päästökauppa on antanut luvan päästää hiilidioksidia.
- Onhan yhteismaan tragedia. Meret ovat edelleenkin "Villi länsi". Jos et itse kalasta, niin naapuri kalastaa ihan varmasti.
- Ilmakehän kanssa on sama asia.
- Kun kuulin, että USA ei lähde mukaan Kioton sopimuksiin, luin eurooppalaisten kolumnistien naureskelevan innoissaan, että eurooppalaiset ovat hellyttäviä yrittäessään, mutta Yhdysvaltain talouskasvu kumoaa kaikki päästökaupan aikaansaannokset.
- Sitten tuli Katrina.
- Mutta jos ajattelee jotain kaloja, onko mitään merkitystä sillä että niistä tehdään taloudellisia arvoja?
- Jörgen Randers sanoi korallien menetyksestä: "Kun niitä ei ole, kukaan ei osaa niitä kaivatakaan". Äkkiä se unohtuu.
- Tällä hetkellä on NASA:n satelliittikuvista näkyy massiivinen korallituho Great Barrier Reefillä.

- Studia Generaliassa puhuttiin luonnonvaroista ja ehdotettiin sertifioitua turskaa - turskaa joka on pyydetty tietystä paikasta.
- Onko se hyvä että ne kalastetaan pois? Kun otat sen hyvän turskan ja tapat, se on menetys luonnolle. Olisi parempi ottaa ne vammaiset GM-turskat pois ja jättää hyvisturskat elämään onnellisina.
- Sertifikaateilla jätetään kaikki kuluttajien armoille. Hyvin harvat pystyvät näitä asioita seuraamaan.

Kaloista

1950/60-luvun tasosta tähän päivään taloudellisesti hyödynnettävien kalojen määrä on laskenut 10 prosenttiin silloisesta tasosta. Pikkukaloja on törkeästi koska petokalat poistetaan, ne syövät eläinplanktonin pois, tulee leväkukintoja, koska kasviplanktonia syövä eläinplankton on syöty pois.

- Silliä voi vedellä huoletta. Silakkaa ei, kotimaisia järvikaloja voi syödä.
- Lauhdevesiä aletaan kasvattaa sampia.
- Venäjällä kaviaarin tuotanto lisääntyy, kun sinne perustetaan 40 ydivoimalaa lisää.

- Eikö meidän pitäisi olla aika paniikissa, jos kalat ovat häviämässä? Miksi emme ole barrikadeilla?
- Mitä kalalajeja on hävinnyt 50-luvun jälkeen?
- On vaikea kartoittaa, mitkä kalalajit ovat kadonneet.
- Kalalajeja on noin 26.000. Vuosittain löydetään noin 100 - 200 uutta kalalajia, ne löydetään lähinnä mendelöivistä eteläamerikkalaisista joista.

Uusia vieraita on tullut kolme, yksi vanha vieras on lähtenyt. Nyt kerromme, että olemme hirmu innostuneita Lipsasen kalapörssistä. Kaikki paitsi T. Tai ehkä vain Välittäjä on innostunut ideasta.

- Nyt pitäisi perustaa maailmanlaajuinen rahasto, joka alkaisi ostaa öljyä varastoon.
- Mä en usko, että kaikkia öljyvaroja voidaan käyttää loppuun.
- Voidaanko käyttää meidän YORK-rahat öljyn ostamiseen?
- "Se on nyt tuolla meidän takavarastossa" sanotaan ministeriöön.
- Mitä jos se lainehtii tuossa ikkunan puolivälissä?
- Tehdään siitä ruokaa!
- "Ruokaa öljystä" -ohjelma!
- Kuinka paljon tämän toimiston kokoisen öljymäärän polttaminen aiheuttaa ongelmia?
- vrt. 200.000 tynnyriä vuodessa öljyä
- kuinka monta sinivalasta?
- hiilidioksidipäästöjäkin voisi laskea sinivalaissa.

Fish, the Last Wild Meal in the Human Diet, Being Harvested to Capacity

Fish is the last wild meal in the human diet, but roughly two-thirds of the world’s major stocks are now fished at or beyond their capacity, and another 10 percent have been harvested so heavily that populations will take years to recover. In 2004, marine scientists estimated that industrial fleets have fished out at least 90 percent of all large ocean predators, including tuna, marlin, swordfish, sharks, cod, halibut, skates, and flounder, in just the past 50 years. With the depletion of wild fish schools, virtually all growth in the global catch today comes from farmed fish.

The developing world makes more money from seafood than from coffee, cocoa, tea, or any other agricultural commodity. Shrimp alone counts for 20 percent of global seafood trade. Today, fishers from developing countries catch three out of four wild fish (by weight). Many of the 200 million people who depend on fisheries for a living—fishing families, boat builders, fishmongers—cannot afford to eat the fish they catch and handle.

(World Watch Institute)

- Kuka käski tehdä kalastustehtaita? Pienillä paateilla ei saisi samanlaista tuhoa aikaan.
- Kun kalat parveutuvat, petokalojen on vaikeampi saada saalista. Parveutumisen perusteella taas ihminen löytää kaikuluotaimella nimenomaan parven ja kalastaa sen kokonaan. Näin evoluutio toimii itseään vastaan.

-Voitaisko me ottaa periaatteeksi ettei tehdä yhtään mitään?
- Mä olen jo yhden sellaisen yhdistyksen sihteeri.
- Miten se onnistuu?
- Hyvin, me ei tehdä mitään.

Suklaasta

- Vaikka suklaa olisikin turhaa, niin se ilo minkä se tuottaa verrattuna näihin carob-kekseihin, on valtava.

Maitosuklaa keksittiin 1875 (sveitsiläinen Daniel Peters).

Suklaan kannalta keskeistä oli kaakaojauheen keksiminen vuonna 1828 (Conrad van Houten). Sitä ennen kaakaosta ei poistettu kaakaovoita, ja kaakaokupin pinta oli paksun kaakaorasvakerroksen peittämä. Näin kerrotaan Timo Voipion kiehtovassa kirjassa "Tropiikin lahjat - Kahvin, teen ja kaakaon talous- ja sosiaalihistoriaa".

Kirjassa tosin viitataan myös italialaisen matkailija-kirjailija Giuseppe Acerbin kertomukseen Suomen-matkastaan 1700 luvun lopulla: Acerbi valitti, että Suomen pappiloissa hänelle oltiin ylenmäärin ystävällisiä ja tyrkytettiin määrättömästi "kahvia, teetä, suklaata, likööriä ja punssia". Lienee syytä olettaa, että suklaaksi käännetty sana on alunperin tarkoittanut kaakaota, mitä tukee myös sen liittäminen muiden juomien listaan.

8.2.2006

Maailman pelastumisen epäilyä

Väsyttää hitosti. Huomenaamulla väsyttää vielä enemmän, kun pitää herätä puoli kuudelta. Tänään olin töiden jälkeen kokouksessa. M. totesi aivan oikein, että yritämme pelastaa maailmaa tekemällä juuri sitä mitä vastustamme. Ahkeroimme niska limassa syyllisyyttä tuntien ja yritämme saada aikaan näkyviä tuotoksia, juuri niin kuin kaikki muutkin. Maanantaina juttelin J:n kanssa, jonka mielestä ihmisen pään sisällä pitäisi saada aikaan muutos, meidän pitäisi muuttua linkoloiksi ja ryhtyä kuluttamaan minimaalisesti.

Tänään tulin kokouksen jälkeen kotiin, jossa tuoksui valmispizza, tv oli päällä, vaikka mies pelasi tietokoneella toisessa huoneessa. Onko tämä nyt sitä elämää jonka ansiosta maailman väkiluku, taloudelliset, tekniset tai henkiset resurssit eivät romahda vaan muuttuvat hallitusti?

Olen kyllästynyt puuhasteluun, olen kyllästynyt siihen ettei kukaan osaa näyttää numeroina onko parempi tilata vaiko leipoa pizzaa, olen kyllästynyt siihen ettei kukaan näytä selkein kaavioin missä energiaa kulutetaan ja miten paljon, olen kyllästynyt elinkaarianalyysien vähyyteen ja olennaisen tiedon puutteeseen. Ei globaaleja ympäristökysymyksiä tietenkään yhdellä pizzalla ratkaista, mutta yksittäiseltä kuluttajalta ja äänestäjältä puuttuvat välttämättömät palikat valintojen tekemiseksi.

Millä on merkitystä? Mikä on turhaa säästämistä tai turhaa ahdistumista? Mihin pitää vaikuttaa että asiat muuttuvat ns. kestävämpään suuntaan?

Sen tiedän, etteivät ympäristöjärjestöt ratkaise maailman ympäristöongelmia. Niin että turha kuvitella, että minkään järjestön jäsenmaksun maksaminen riittäisi. En ole kuitenkaan taipuvainen uskomaan ihmisen hyvyyteenkään tai valveutuneisuuteen. Toisin kuin monet arvostamani henkilöt, uskon ylhäältä asetettuihin normeihin ja kattavaan ohjailuun. Valtiot ovat kuitenkin hitaita, etenkehtaisia ja hampaattomia, eikä maailmanhallitusta vielä lähiaikoina perustettane. Dodon julistuksessa vihjataan, että kuluttajat ja yritykset voisivat yhdessä pelastaa maailman. En ole valmis uskomaan tähänkään, sillä yritysten toimintaa ohjaavat hyvin lyhytkantoiset mittarit, eikä ympäristölle ole vielä saatu hintaa.

Onko kaikki siis menetetty? En halua yhtyä myöskään Halosen ajatuksenjuoksuun siitä, ettei mitään enää kuitenkaan voi tehdä (ilmastonmuutokselle), kun viisikymmentä vuotta ja blablabla... Niinistö sentään oli järkevä, hän sentään oli tajunnut, että jotain on tehtävä. Mutta hän olikin roikkunut puhelinpylväässä.

Toimintasuunnitelma:
1. Kaikki suomalaiset politiikot roikkumaan puhelinpylvääseen!
2. Tai ainakin slummivierailulle.
2. Suurten yritysten johtajat myös samaan paikkaan!
3. Ei lentokoneella!

Rikkaus

Perkule. Maailmassa on 5 miljardia köyhempää kuin minä. Panee vakavaksi.

6.2.2006

Muutos

Bussissa jouduin nyt-tunteen valtaan. Että on juuri tulossa muutoksen aallonharjalle, että ihan kohta tapahtuu jotain merkittävää. Olin juuri kirjoittanut muutosagendan:

1. Mikä tahansa on mahdollista.
2. Muutos tapahtuu, jos joku ajaa sitä.
3. Muutos tapahtuu, jos sitä ajava voima on suurempi kuin sitä vastustava voima.
4. Ihmiset eivät vastusta itselleen yhdentekeviä asioita.
5. Useimmat asiat jäävät toteutumatta, koska kukaan ei edes yritä.