31.10.2006

Lupa nauttia

Kuukausia kunhan ja vuosia jospa.

Kunhan tämä hakemus,
kokous,
toimintasuunnitelma,
projekti,
raahautuminen seuraavalle välietapille.

Jospa olisi kokoa 38
kaksoisleuka katoaisi
lakkaisi änkyttämästä
tulisi dynaamiseksi.

Ja mitä sitten?
Samahan se.
Ilman ja silti.

Nyt. Tällaisena.
Antaa rakastaa.

27.10.2006

Kuuset

Matkasin Pietarista Moskovaan junalla.
Uuvuttavasta kaupungista maaseudun raikkauteen.
Ikkunassa kirkas taivas, pellot, purot, ruskaantuvat koivut.
Ja kuuset.
Suhisevien kuusten lepo, sinisyys ja tummuus.
Olin turvassa.
Annoin anteeksi.

21.10.2006

12.10.2006

On

mentävä Venäjälle
toivottava
vähän
päivänvaloa
(a la paleface)

11.10.2006

Onnelliset ihmiset sateenkaaren alla

Kaupungin ylle kaartui tänään kokonainen sateenkaari ja ihmiset osoittivat mieltä tavallisen elämän puolesta keltaisin muovikassein.

10.10.2006

Ylös alhosta

Tulin tänään hyvälle tuulelle, kun Suurpääoman Kätyri lähetti meiliä entisestä neuvostovaltiosta. Hän oli käynyt kirkossa rukoilemassa Anna Politkovskajan sielun puolesta ja muistanut jälkikäteen olevansa ateisti.

Sain myös tekstarin parhaalta venäläiseltä kaveriltani, tällä kertaa puujalkahuumoria. Hyvä alku liennytykselle, mökötän enää muutaman päivän protestina naapurimaata vastaan.

Mietin, kuinka nopeasti saa unohtaa. Tai toipua.
Ovatko ne sama asia?

9.10.2006

Liian raskasta

Onneksi tänään työkavereiden kanssa sai vähän purkaa Venäjä-ahdistusta. Se helpotti, mutta ei poistanut tuskaa.

Kotimatkalla ahdistus ja paranoia vain kasvoivat. Muistelin Moskovan valtiollisen yliopiston ruskeita käytäviä ja ruskeaan nahkatakkiin pukeutunutta ilmeetöntä ja tunnusmerkitöntä miestä, joka seurasi minua sen jälkeen kun olin viettänyt iltaa väärän amerikkalaisen kanssa. Muistelin ystävätärtäni, jonka isä oli FSB:n (entinen) työntekijä, ja joka oli hyvä ystäväni siihen asti kunnes tajusin hänen ottavan yhteyttä aina kummallisiin aikoihin. Kuten sinä päivänä, kun olin järjestämässä kansainvälistä kansalaisjärjestöfoorumia ja sinä päivänä, kun ensimmäistä kertaa ylitin maan rajan uudella sukunimellä. Viimeksi hän kutsui häihinsä siksi päiväksi, kun osallistuin NATO:n rahoittamaan tilaisuuteen. Ajattelin parasta venäläistä ystävääni, johon luotan ja jonka kanssa puhun maratonpuheluja kaikesta. Viime aikoina hänkin on alkanut lähetellä minulle tylyjä tekstiviestejä tyyliin "Missä olet" ja hän tuntee kaikki sikäläiset kontaktini ja on verkottunut kaikkeen ja...

Olen paranoidi.

Lisäksi tiedän, että olen typerä ja laverteleva paranoidi.

Jättäkää minut rauhaan!
Tai lähettäkää Hugh Laurien kaksoisolento uudeksi parhaaksi ystäväkseni.


Helpottaisi oloa.
(Terveisin Toiveikas Paranoidi)

8.10.2006

Kynttilämielenosoitus

Suomen PEN järjestää tänään klo 19.00 järjestetään Venäjän suurlähetystön edessä Helsingin Tehtaankadulla hiljaisen kynttilämielenosoituksen Politkovskajan muistolle. Nähdään siellä.

Milloin on minun vuoro?

Vedin herneen nenään.

En tykkää siitä, että ihmisiä kuolee.
En tykkää siitä, että ihmiset tappavat toisiaan.
Vielä enemmän vihaan sitä, että joku murhataan tieten tahtoen.

Puolitoista viikkoa sitten tapettiin opiskelija, joka oli juuri valmistunut lääkäriksi. Ihminen, joka halusi auttaa muita. Ihminen, joka olisi ollut hyödyllinen yhteisölleen. Oppilaitoksen johto piti infotilaisuuden ulkomaalaisille opiskelijoille ja lehdistölle. Jotkut itkivät. Yksi opiskelijoista nousi paikaltaan pitämään puheenvuoron. Hän värisi mielenliikutuksesta. Opiskelutoverien kädet nousivat koskemaan hänen takinlievettään. Näytti siltä, että kädet halusivat toisaalta estää puhujaa esiintymästä ja menettämästä kasvojaan, toisaalta osoittaa myötätuntoa ja tukea. Mies puolittain itki, puolittain huusi, eikä hänen sanoistaan tahtonut saada selvää äänen noustessa falsettiin. Siinä oli ihminen, joka pelkäsi henkensä edestä.

Joskus on hyödyllistä, että yksilö uhrautuu yhteisön puolesta. Kuoleminen on silti aika radikaali toimenpide. Lääkäriopiskelijan kuolemasta ei ollut hyötyä kenellekään. Politkovskajan kuolemasta sentään hyötyy edes joku.

Yhdyn mieluusti ajatukseen, ettei ongelmia tarvitse välttämättä ratkaista, ne voi ehkäistä. Turhien kuolemien ja turhan kärsimyksen välttäminen on se syy, jonka takia minä haluan potkia eteenpäin ympäristöongelmien ratkaisemista. Sotia ja pakolaisleirejä syntyy helpommin olosuhteissa, joissa luonnonvarojen rajat ovat tulleet vastaan. Kelle kuuluvat vesivarat tai öljykentät? Keille jaetaan ruoka, kun väestö kasvaa ja viljelyala pienenee kaupunkien laajetessa ja aavikoitumisen edetessä? Runsaudesta on helpompi jakaa kuin niukkuudesta.

Yhteisö, joka ei näe tosiasioita, on tyhmä.
Yhteisö, joka hiljentää näkijät, on paha.

Olen vihainen.

Ristiriitaista tietoa

Anna Politkovskaja murhattiin eilen presidentti Putinin syntymäpäivänä.

Poliittinen asiantuntija Vladimir Gorjunov kommentoi: "Tapon törkeys vie ajatukset siihen, että tässä ei ole selvitty ilman tiettyjä lontoolaisia poliittisia emigrantteja - vastaava sopii täysin heidän tyyliinsä." Hän muistutti, että liberaalit tiedotusvälineet ovat taipuvaisia näkemään tapon täysin poliittisena ja liittämään sen toimittajan työhön, ja syyttämään siitä viranomaisia, erityisesti turvallisuusrakenteita.

"On kuitenkin täysin selvää, että mitään perusteita tällaisille toimille viranomaisten puolelta ei ole ollut, sillä rouva Politkovskajalla ei pitkään aikaan - ainakaan Beslanin tragedian jälkeen - ole ollut aikaisempaa painoarvoa, eikä vaikutusvaltaa mediassa. Tämä ei liity niinkään (P:n toiminnan) aktiivisuuden laskuun vaan muutokseen maan tilanteessa ja kansan mielialassa. Idea ja ideaalit, joita hän puolusti ja suojeli, ovat yhä enenevässä määrin menettäneet suosiotaan."

Politiikantutkijan mielestä todennäköisin vaihtoehto on provokaatio. "Tämä on saattanut olla tarkoitushakuinen provokaatio vallanpitäjiä - presidentti Putinia ja turvallisuuspuolen edustajia, konkreettisesti puolustusministeri Sergei Ivanovia - vastaan. Tappo tapahtui tarkoituksella presidentin syntymäpäivänä ja Venäjän ja Georgian välien julkisen kiristymisen ja viranomaisten päättäväisten toimenpiteiden jälkeen."

Samaan aikaan toisaalla presidenttiä kosiskeltiin kolmannelle kaudelle.

Ristiriitaisen tiedon käsittely

"It is difficult to get a man to understand something
when his salary life depends on not understanding it."

7.10.2006

Die hard

"Yippee-ki-yay, motherfucker, " sanoo Die hard -elokuvan sankari John McClane, sopeutumaton hahmo, jolla on taipumus joutua napit vastakkain auktoriteettien kanssa ja ottaa oikeus omiin käsiinsä.

Elokuvan maailma on niin yksioikoinen. Pahikset tunnistaa saksalaisesta aksentista ja vinosta hymystä, ja ongelmista pääsee eroon aseilla ja räjähteillä. Miten turvallista ja selkeää.

Toista on tosielämässä. Ristiriitoja ei ratkaista ihmisiä eliminoimalla, eivätkä asiat ole selkeitä.

Totuus ja rakkaus

"Whenever I despair, I remember that the way of truth and love has always won. There may be tyrants and murderers, and for a time, they may seem invincible, but in the end, they always fail. Think of it: always."

- Gandhi -

4.10.2006

Pienet, keskisuuret ja isot asiat

Esteen yli pääsee, kun on riittävästi vauhtia. Mitä korkeampi este, sitä enemmän liike-energiaa hyppyyn tarvitaan. Sama pätee kaikkiin ongelmiin. Keskisuuressa kriisissä auttoi ystävä, halaukset ja suklaakakku. Kuinka paljon ystäviä, halauksia ja suklaakakkua tarvitaan globaalimuutoksesta selviämiseen?

1.10.2006

Varovaisuusperiaate

Pitäisi suojella itseään liian isoilta asioilta.
Tai ihmisiltä.

Jotta pystyisi toipumaan.