31.12.2006

Emotion is essential - tunnebloggaamisen puolustuspuhe

The Economist kirjoittaa vuoden viimeisessä numerossaan "Emotion is essential to human survival".

Aivotutkijoiden mukaan on olemassa kuusi perustunnetta: ilo, suru, pelko, viha, ällötys ja yllätys. Nämä ovat yhteisiä kaikille nisäkkäille. Lisäksi on olemassa tunteita, joita lehdessä kuvataan ilmaisulla "korkeammat tunteet", mutta joita voisi sanoa myös suomalaisiksi tunteiksi, koska ne perustuvat arveluihin siitä, mitä muut minusta ajattelevat. Tällaisia ovat syyllisyys, nolous, häpeä ja myötätunto.

Artikkelissa kerrotaan Elliot-nimisestä henkilöstä, jonka otsalohko vahingoittui aivokasvaimen poiston yhteydessä. Ennen leikkausta Elliot oli kunnon ihminen, mutta aivovaurion jälkeen hän ei enää pystynyt tekemään järkeviä päätöksiä ja menetti lopulta sekä työnsä että perheensä. Testien perusteella miehen järjessä ei ollut mitään vikaa, hän vain ei pystynyt enää tuntemaan mitään. Kun tunteet eivät enää ohjanneet päätöksentekoa, valintojen tekeminen oli mahdotonta. Tunteiden menettäminen, artikkelissa sanotaan, muutti miehen minuutta.

Lehti kirjoittaa: Tunne ja järki eivät ole vastakkaisia, vaan toimivat läheisessä yhteistyössä.

Artikkelia lukiessa minulle kirkastui ajatus henkilökohtaisuudesta ja motivaatiosta. Tähän mennessä maailmanselitykseni on perustunut sähköisku vs. herkku -malliin. Siinä subjekti (esimerkiksi rotta) pyrkii pois ikävästä ja pahasta ja haluaa lisää hyvää ja namia. Toinen vahva selitysmalli on mekanistinen liike, esimerkiksi diffuusion tai osmoosin kaltainen vääjäämätön ajautuminen johonkin tilanteeseen.

Nyt voin elaboroida samaa selitystä eteenpäin: Tunteet ovat mekanismi, jotka tekevät asiat yksilölle merkityksellisiksi.

Parisuhdekone auttaa

Viihdettä koteihin. Hesarin parisuhdekoneen mukaan minulle paras kumppani olisi BB:n Perttu. Mies puolestaan ilmeni Kike Elomaan hengenheimolaiseksi. No, kyllähän sen arvasi jo ennakkoon - eikös me ollakin kuin Kike ja Perttu?

30.12.2006

Kuluttajasankari yrittää vaikuttaa maailman asioihin

Matkan jälkeistä siivousta. Täytin ScanRailin matkakyselyn ja jätin pyynnön, että laittaisivat sivuilleen laskelman, jossa verrataan junamatkan hiilidioksidipäästöjä lentokoneen ja auton vastaaviin. Samanlainen ominaisuus voisi olla myös Reittioppaassa tai Matka.fi:ssä. Samalla kun kone laskee matkaan kuluvan ajan, se voisi myös laskea syntyvät kasvihuonekaasupäästöt.

29.12.2006

Päästölaskelmia




Vähänkö olen ollut ahkera laskija. Huomaa erityisesti kodin askare nimeltä "mikroaaltouuni standbylla". Meillä sitä harrastetaan usein.

Home sweet home

... ja ennen kaikkea oma tietokone!

28.12.2006

Ihmisia matkan varrelta

Norjassa tapaa hyvinvoivia ihmisia.

Anoppilan naapurin poika on nyt nelikymppisena siina pisteessa, etta voi sanoa tekevansa sita mita haluaa. Sinkkumies ajelee Porchellaan Norjan moneen kertaan ristiin rastiin vuodessa, ja kay siina sivussa ulkomailla muutamaan otteeseen. Ihan hirmuisen sympaattinen ihminen.

Oslossa olimme yota markkinaliberalistiystavamme luona (terveiset vain Nikolle), joka asuu kivassa poikamiesboksissa kaupungin laitamilla asunnossa, joka on otettu suoraan Ikean sivuilta. Asunnossa on keskuslammitys, nimittain yksi irtopatteri. Ajauduimme keskusteluun The Economist -lehden artikkelista Good Food? joka loppui lyhyeen kun meikalaisen argumenttiarsenaali loppui kesken. Toivottavasti keskustelu jatkuu...

Junassa tapaa ...erilaisia ihmisia.

Menomatkalla tormasin aurinkoiseen ruotsalaiseen, joka puhui suomea. Hanen aitinsa oli kotoisin meikalaisen synnyinseuduilta, isa unkarilainen. Ruskettunut mies oli tulossa Kambodzhan auringosta ja valitti ruotsalaisten sulkeutuneisuutta. Kaikki istuvat junassa vain tuppisuina. Eihan niin ole teilla Suomessa, eihan?

Paluumatkalla viereeni osui pakolaisen nakoinen nainen, joka puhui poikansa kanssa jotain arabialta ja venajalta kuulostavaa. Olisin voinut pitaa suuni kiinni koko matkan, mutta kun poistuin paikaltani pyysin anteeksi venajaksi ja siita sukeutui loppumatkan kestava keskustelu. Nainen oli Tshethseniasta (jannittavaa, en ole ennen tavannutkaan sielta tulevia ihmisia!) ja noin toisessa lauseessaan kysyi, voisinko kutsua hanen kaksi sinne jaanytta tytartaan Suomeen. He voisivat sitten anoa turvapaikkaa. Kivaa small talkia! Olin ihan puun ja kuoren valissa. Toisaalta tunsin suurta sympatiaa vieressani olevaa elavaa ja hengittavaa ihmista kohtaan, toisaalta tunsin omat resurssini ihan toivottoman vahaisiksi. Mita sitten seuraa, jos...? jne. Jos olisimme tavanneet 10 vuotta sitten, olisin 99 % varmuudella kirjoittanutkin kutsun. Mutta nyt olen ehtinyt havaita, etta tutuista ja varsinkin tuntemattomista ihmisista saattaa tulla yllattavia seurauksia. En siis ryhtynyt asiasta sen enempaa keskustelemaan. Halusin puhua heidan kokemuksistaan. Nainen kertoi vain, etta heidan talonsa oli pommitettu, hanen miehensa kuollut ja kaksi tytarta viela maassa. Sota on bisnesta. Lapsia vain kay saaliksi, han sanoi. Mitaan muuta han ei kertonut. Ja miksi olisi kertonutkaan? Tavata nyt junassa tuntematon venajaa osaava ihminen. Silti kontaktin tunne oli todella vahva. Samoin ahdistus, kun sanoin hyvastit ja lahdin kavelemaan kaupungille. Vapaana ihmisena.

Oslo

Oslo oli outo ja pelottava rauhaisan norjalaismaaseudun jalkeen. Roskia kadulla, tuhruja seinissa ja erivarisia ihmisia. Kontrasti oli valtava. Olin yllattynyt, etta Oslo muistutti enemman Amsterdamia kuin Helsinkia. Oslossa oli vuonna 2002 eurooppalaisista kaupungeista eniten huumekuolemia.

Tuli mieleen, ovatko norjalaiset pikkukylat aivan liian puhtaaksiviljellyn puhtoisia ja ahdasmielisia. Ja kun ei ole pienintakaan immuniteettia, niin asiat menee overiksi.

Paikallinen oppaamme esitteli kaupunginosan, joka oli rakennettu yhtenaiseen empire-tyyliin 1800-luvun lopussa. Sitten asuntomarkkinat romahtivat spekuloinnin ynna muun seurauksena, asunnoille ei yksinkertaisesti loytynyt ostajia. Minusta naytti hieman silta, etta taman 1880-luvulla koetun trauman jalkeen kukaan ei enaa ole edes yrittanyt suunnitella kaupungin ulkonakoa. Homma vaikutti vahan sekavalta.

Junalla Norjassa

Norja vaikutti junasta karummalta ja metsaisemmalta kuin lentokoneesta tai autosta. Paha olo tuli silti samalla tavalla. Norja on maa, jonka nauttiminen edellyttaa pahoinvointipillereita.

Norjalainen maaseutu saa ihailemaan paikallisvaeston sisukkuutta. Mista hitosta ihmiset ovat repineet siella elantonsa? Keskustelimme tasta hetken Miehen kanssa, joka arveli etta Iisalmi on toimeentulon kannalta surkeampi paikka kuin Etela-Norja. Olisi nyt paistatellut sankarin maineessa edes hetken.

Etelainen rautatie, Sorlandsbanen, on rakennettu hyvaa tarkoittaen huonoon paikkaan. Asutus on aina keskittynyt rannikolle, mutta rautatie kulkee sisamaassa. Rautatie rakennettiin suurelta osin ensimmaisen maailmansodan jalkeen. Tarkoituksena oli kehittaa aluetta ja suojella rautatieta merelta kasin tehtavilta hyokkayksilta. Lopputuloksena oli Sorlandsbanan marginalisointi - miksi ihmiset kayttaisivat rautatieta, jonka varrella eivat asu? Ja sitten ollaan taas noidankehassa - vahan kayttajia, korkeat hinnat, viela vahemman kayttajia. Mmm.

Muuten, pikanttina yksityiskohtana jokaisen aseman kohdalla mainittiin m.o.h., korkeus merenpinnasta. Johtuu historiallisista syista, kuulemma, en vain selvittanyt viela mista tarkalleen ottaen.

Rautatieosuus Oslosta Goteborgiin, Ostfoldsbanen, olikin sitten helpompi. Se sopii myos aloittelijoille.

26.12.2006

Tapanin rauhaa

Veren suklaataso on nousussa, samoin mieliala.

Parasta joulussa so far:
* lahjojen avaaminen
* lautapelin pelaaminen
* autot-leffa (terveiset vaan Qtean ihmissuhteelle!)

Nukkuminenkin helpotti masennusta, ja øveriksi mennyt arvelu kotimiehemme kohtalosta. (Viimeistaan arvelu joukkoitsemurhasta kirvoitti makeat naurut). Sain aamulla tekstarin kotitontultamme, joten nyt se huoli on poissa.

Illalla edessa on vierailu naapurissa vanhemman pariskunnan luona. He ovat aivan vakuuttuneita norjan kielen taidostani. Jokavuotinen piina.

25.12.2006

Kauan se kestikin...

Joulu - ihana tekosyy masentua.

23.12.2006

Paras joululahja

Annoin itselleni joululahjaksi hiukan paremman omatunnon. Sen sijaan, etta olin suhahtanut anoppilaan suihkukoneella, otin aikaa ja taitoin matkan junalla ja laivalla.

Halusin kokeilla hidasta vaihtoehtoa, vaikka laivamatkan ekologisuus hieman arveluttikin. Tulin eilen perille ja nyt illansuussa ehdin laskeskella toivioretken hiilidioksiditaseet.

Laskelman luvut ovat Carbon Neutralin, Motivan Matkalla Suomessa-pelin ja Ruotsin rautateiden sivuilta. Vaikka laskelmat ovat vain suuntaa-antavia, vakuutuin ainakin itse valitsemani matkustusmuodon ekologisesta paremmuudesta.

Junassa luin psykologisiin tutkimuksiin perustuvaa kirjaa, jonka mukaan toiminta tekee onnellisemmaksi kuin toimettomuus. Voin allekirjoittaa ajatuksen. Minulla on nyt levollisen rauhallinen mieli: Voin toimia toisin. Muutos on mahdollinen.

Toivo. Parempaa lahjaa ei ole.

Laskelma

Carbon Neutralin mukaan edestakainen matka Hesasta Kristiansandiin tuottaa 0,3 tonnia C02:a. Motivan lukuja soveltaen sain loihdittua esiin seuraavat kilogrammat:
Helsinki-Gardemoen 111,07 kg
Gardemoen-Kjevik 40,6 kg
Edestakainen matka tuottaa kolmesataa kiloa (303,34 kg) pahiskaasua.

Motivan sivuilta sain Hki-Turku -luvut ja Tku-Maarianhamina -laskelman, josta sitten ekstrapoloin Tku-Sth. -numerot. Tukholma-G:borg -reitin minimalistinen lukema on suoraan Ruotsin rautateiden sivuilta, norjalaiset luvut puolestaan laskin kilometrien ja suomalaisten lukujen perusteella. Laskelma tuottaa tulokseksi alle kaksisataa kiloa (189,81 kg) kaksisuuntaiselta reissulta seuraavasti:
Helsinki-Turku 3 kg
Turku-Stockholm 84,5 kg
Stockholm-Gothenburg 0,0026 kg
Gothenburg-Oslo 3,8 kg
Oslo-Kristiansand 3,6 kg

Tunnelmallista joulua!

20.12.2006

Hagis ja hurmaavat

Nyt kun Qtea viittasi tyttöön, jonka tapasimme Hakaniemen torin kulmassa, en malta olla mainitsematta että tuo (myös hurmaava) olento tulee meille (sanan suppeassa merkityksessä) kotimieheksi - tai kotihenkilöksi - sillä aikaa kun olemme joulunvietossa.

Miten Qtea onnistuukin tuntemaan kaikkia erityisen hurmaavia ja älykkäitä ja ajattelevia ihmisiä? Jostain syystä Qtea kykenee jollain omituisella tavalla saamaan ihmisistä irti enemmän ihanuutta kuin muut.

Jesaja-fiilistelyä

Lapsi on syntynyt meille,
poika on annettu meille.
Tänään klo 11:17.

Jei!

(Persoonapronomini me on ymmärrettävä laajassa merkityksessä)

19.12.2006

Keskitetystä ja hajautetusta

Mies on innoissaan. Hän on keksinyt uuden terminkin. Enää muutama päivä, ja hän pääsee nauttimaan hajautetusta joukkoliikenteestä. Meille tulee siis henkilöauto. Sillähän massat liikkuvat, ainakin ne 20 %, jotka tuovat kaupunkiin 80 % autoista. Minä pysyn "keskitetyn" joukkoliikenteen käyttäjänä.

Nikokin kirjoittaa keskitetystä liikenteestä, tosin liikenteen keskitetystä suunnittelujärjestelmästä. Liennytyksen vuoksi on sanottava, ettei minulla ole mitään toimivia markkinoita vastaan, vaikka vastustinkin kommunismin käyttämistä ulkoisena uhkana Neuvostoliiton aikana.

18.12.2006

Tetris

Tänään en halua sanoa mitään henkilökohtaista, vaikka olenkin onnellinen. Tai ehkä juuri siksi: ei valittamista.

Katsoin äsken BBC:n dokumentin Tetriksen käyttöoikeuksista. Erittäin hyvin tehty, dramaattinen dokumentti päälle päin tylsästä aiheesta. Tunsin suurta sympatiaa monia dokumentin hahmoja kohtaan.

Sympaattisin oli Tetriksen keksijä Aleksei Pazhitnov, joka ei alun perin saanut pennin hyrrää keksinnöstään. Mies vaikutti kuitenkin vilpittömän tyytyväiseltä elämäänsä. Hänenlaisistaan vaatimattomista sankareista on vaikea olla pitämättä.

Myös Henk Rogers oli vastustamaton. Mies lensi vuoden 1989 Moskovaan tietämättä määräosoitetta. "Ystävystyn jonkun kanssa ja löydän perille." Kikattelin itsekseni, kun periamerikkalaisen oloinen Rogers kuvaili hämmästystään, kun joka ikinen vastaantuleva ihminen oli töykeä ja koko kaupunki harmaa ja ankea. Vasta kolmantena vierailupäivänään Rogers palkkasi tulkin! Mies oli kyllä kovasti huvittava.

Sympaattisella tavalla tutuilta vaikuttivat myös neuvostotieteilijät ja jopa Evgeni Belikov, joka edusti myyntineuvotteluissa Tetriksen oikeudet Venäjällä omistanutta ELORG-firmaa (en ihan hiffannut miten oikeudet päätyivät Elorgin omaisuudeksi). Belikov oli neuvottelijaksi vanha kettu, mutta teki toisaalta siivon ja nöyrän vaikutelman.

Dokumentin pahis on Robert Maxwell. En tiennytkään, että hän oli läheisissä suhteissa Kremlin kanssa. Häntäkään ei tosin voi vihata, kun saa Wikipediasta selville, että hän tuli köyhästä perheestä, josta suurin osa kuoli Unkarin miehityksen yhteydessä, ja oli alkuperäiseltä nimeltään Ján Ludvík Hoch. Jokaisella on ristinsä kannettavanaan.

Dokumentin jälkeen mietin hetken kommunismia ja kapitalismia. Neonvaloja ja loskaa. Tuleeko ilmastonmuutoksen myötä kaikkialle Kalifornia?

Menen pelaamaan Tetristä.

14.12.2006

Politkovskaja-vuodatus

Kestäkää vielä hetki, kohta olen sanonut kaiken Venäjästä ja Politkovskajasta ja siirryn sen jälkeen taas yksilauseisiin merkintöihin.

Tapasin viisaan ystäväni jokin aika sitten. Olin monta tuntia kärsimättömyyden vallassa enkä olisi jaksanut kohteliasta sääkeskustelua, halusin vain päästä kysymään Politkovskajan murhasta.

Tiedän, että Viisas on maltillinen, valistunut, keskimääräistä liberaalimpi ja asioita globaalista vinkkelistä tarkasteleva venäläinen. En ollut koskaan keskustellut hänen kanssaan valtapolitiikasta, mutta arvelin että kansalaisjärjestön edustajana hän samaistuisi Annaan, ainakin enemmän kuin entiset työkaverini, jotka ihmettelivät, miksi länsimaisissa tiedotusvälineissä Tshetsheniasta tietoa välittää vain rouva P, jonka kohdalla on mahdotonta puhua objektiivisuudesta, eikä kukaan kerro mitään tshetsheenien itsensä suorittamista julmuuksista, "siitä miten ne teurastavat ja silpovat ihmisiä".

Useissa Kansalaisfoorumin puheenvuoroissa, sekä yksityisissä että julkisissa, tuli esiin tiettyjen toiveiden päättyminen. Venäjästä ei tullutkaan EU:n jäsentä (olin yllättynyt - olivatko venäläiset sitä toivoneet?), Venäjästä ei tullutkaan länsimaista demokratiaa. Ehkä foorumin aihe - EU ja Venäjä - kirvoitti osaltaan esiin tätä vastakkainasettelua. Toisaalta tuttavani arvelivat, että kolmasosa kansalaisjärjestötapahtumaan osallistuneista edusti järjestöjä, jotka on vastikään pykätty pystyyn osallistavan demokratian illuusion luomiseksi. Ehkä oli heidän intresseissään käydä ärhäkkää poliittista keskustelua. "Tule auttamaan, tuolla on pelkkiä pukumiehiä," keskeytti keskustelun hätääntynyt aktivistirouva, kun "ne" olivat vallanneet ryhmäkeskustelun. Minulle jäi foorumista pessimistinen mielikuva.

Mutta ehdin siis keskustella Viisaan kanssa, enkä voi sanoin kuvailla ajatustenvaihdon tuomaa iloa ja helpotusta. Mieli keveni, vaikka aihe oli synkkä eikä ratkaisuun päästy. Viisas valitsi sanansa diplomaattisesti: Venäjällä monet ajattelivat, että Politkovskaja valehteli kirjoituksissaan. Viisas arveli, että P. kertoi totuuden. Totuuden, mutta vain osan totuutta ja vain omasta näkökulmastaan. Viisas kertoi oman kokemuksensa toisen käden kokemuksensa tshetseeneistä, eikä se ollut kovin mairitteleva. Myönnän, että tarina juuttui osittain paranoia-suodattimeeni, otan informaation uudelleen käsittelyyn vasta myöhäisemmässä vaiheessa, jos jaksan etsiä lisää tietoa tshetsheeneistä. (toim. huom. myös laiskuus on tyhmyyden ystävä)

Viisaan mielestä on mahdotonta tietää, mitä Tshetsheniassa tapahtuu. Venäjän tiedotuskoneisto kertoo yhtä, tshetsheenien mediat toista, eikä totuus ole edes mitään näiden kahden väliltä. Minulla ei ole koskaan ollut erityistä mielipidettä erityisesti Tshetshenian sodasta. Minusta sota on väärä keino ratkaista asioita ja saa ihmiset tekemään hirvittäviä asioita, tapahtuu se missä päin maailmaa tahansa. Ikävä kyllä sota on bisnestä, jossa liikkuu iso raha. Näin Viisaskin ajatteli.

Viisaan arvostama Vanha Viisas oli ehtinyt pohtia tilannetta yhdeltä jos toiseltakin kannalta. Vanhan Viisaan mielestä Politkovskajan murhasta ei ole mitään hyötyä Putinille, pikemminkin päinvastoin. Jää nähtäväksi, jurnutin minä mielessäni.

Anna oli töissä Novaja Gazetassa. Viisas sanoi aina lukeneensa juuri tätä lehteä. Aina aiemmin, mutta ei enää. Vuosi sitten Viisas oli lakannut lukemasta Uutta Lehteä. "En ymmärrä, mihin lehti pyrkii. Kun luen lehteä, en halua elää... Venäjällä."

Minä puolestaan haluaisin, että Viisas elää, Venäjällä. Elämä on parempi kuin kuolema. Minun elämäni on parempaa jos ystäväni on elossa. Minun elämäni on parempaa myös, jos minulla on Venäjä, jota ei tarvitse pelätä.

12.12.2006

Apua!

Tähän on tultu. Työnkuva muuttui, ja nyt kädet ovat täynnä lomakkeita, lupia, sarakkeiden täyttöohjeita, tietosisältöjä, edustajuuksia, asiakkuuksia ja veronmääräytymispäiviä. Kaiken huippu ovat valtuutetut banaaninpunnitsijat. Tämä ei voi olla totta. Haluan pois!

11.12.2006

Tyhmyydestä ja sananvapaudesta

Olisiko parempi, että tyhmät ja väärät mielipiteet jätettäisiin kirjoittamatta?

10.12.2006

Onnelliset ihmiset lokoisissa koloissaan
onnellisia ovat omissa oloissaan.

Turvallinen yhteiskunta ja verot

Hesarin mukaan Georgian presidentti Saakashvilille todellinen itsenäisyys on samaa kuin toimiva ja turvallinen yhteiskunta: Verot maksetaan ja käytetään kansan hyväksi. Ambulanssi tulee kun soitetaan. Poliisin puoleen uskaltaa kääntyä. Itsenäisyys on myös yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Kun yhteiskunta toimii, yksilön on perusteltua kuulua siihen ja käyttäytyä sen sääntöjen mukaisesti. Gilbertin väittämää mukaillen ihmiset vaativat välitöntä, henkilökohtaista ja oikeudenmukaista palautetta toiminnastaan. Jotta viitsin maksaa verot, minun on joka päivä saatava rahalleni vastinetta.

Kävin joskus mielenkiintoisen keskustelun veronmaksusta parin venäläisen kanssa. Kutsuttakoon heitä tässä nimillä Sasha ja Misha. Sashan mielestä tiet Venäjällä olivat surkeassa kunnossa ja sikäläinen tielaitos jätti teihin tahallaan monttuja, jotta olisi jotain korjattavaa. Aina kun on jotain korjattavaa, on paremmat mahdollisuudet saada valtiolta rahaa ja paremmat mahdollisuudet vetää välistä. Sashan mielestä koko Venäjän hallinto on korruptoitunut ja kaikki, joilla vain on pieninkin mahdollisuus, kahmii rahat omiin taskuihinsa. On itsestään selvää, että Sasha ei maksanut veroja. Hän kävi Suomessa hakemassa auton varaosia, purki jokaisen osan pakkauksista autoonsa ja vei Venäjälle maksamatta minkään valtakunnan tulleja tai maksuja. Tämä oli Sashan elinkeino. Sasha oli opiskellut historiaa, mutta opettajan palkalla ei olisi millään tullut toimeen.

Misha oli raivoissaan Sashan asenteesta. Miten valtio voi maksaa eläkkeet ja opettajien palkat tai rakentaa kunnon teitä, jos kukaan ei maksa verojaan? Mishan firma maksoi veroja. Ei ihan laissa säädettyä määrää, mutta kuitenkin. Mishan firmakin toi Venäjälle tavaraa. Toiminta näytti päällisin puolin aivan normaalilta ja vakiintuneelta, ja sitä se olikin. Tulleja vain maksettiin koko ajan tasan puolet säädetystä määrästä.

Misha oli optimisti. Mishan mielestä Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen talous oli ensin mustaa, muuttui sitten harmaaksi ja oli koko ajan siirtynyt yhä enemmän valkoiseen päin. Vakiintuvissa oloissa - sääntöjen vakiintuessa - kannattaa toimia sääntöjen mukaan.

Suomessa kuuluu asiaan maksaa verot. Täällä on helppo luottaa järjestelmän toimintaan, kun polkupyörä pysyy pihassa, ikkunoita ei rikota, kaupassa on aina ruokaa, sähköä tulee pistorasiasta eikä oven ulkopuolella väijy lauma kerjäläisiä ja varkaita. Olen tyytyväinen jatkuvuuteen. En halua rikastua enkä halua tänne liian rikkaita. Olen valmis maksamaan enemmänkin veroja, jotta tuomiovalta, lainsäädäntövalta ja lainvalvonta pysyvät (suhteellisen) riippumattomina eivätkä siirry yksityisbisnekseksi.

9.12.2006

(Turvallisuusuhkiin) reagoimisesta

Jos kirvestä heilutteleva mies juoksee perään kostonhimoinen ilme kasvoillaan, viisas ihminen ottaa jalat alleen ja vähän äkkiä.

Kun Teemu Mäki tekee videon kissan tappamisesta, se saa suuren yleisön moraalisen pahoinvoinnin valtaan ja herättää valtavan vastalauseiden aallon. Myöhemmin Mäki tuomitaan eläinrääkkäyksestä.

WTC:n terrori-isku koettelee maailmanlaajuista turvallisuuden tunnetta paljon enemmän kuin ripuli, vaikka jälkimmäiseen kuolee joka ainoa päivä enemmän ihmisiä kuin edelliseen yhden ainoan kerran.


***

Nerokkaassa ja hauskassa artikkelissaan Daniel Gilbert toteaa, että ihmisen aivot ovat kehittyneet reagoimaan
1) välittömään
2) nopeaan
3) ihmiskasvoiseen
4) moraaliseen
uhkaan tai muutokseen.

Gilbert harmittelee, ettei homoseksi aiheuta ilmastonmuutosta. Ihmiskunnalla olisi paremmat luontaiset edellytykset motivoitua homoseksin torjumiseen kuin arkipäivän toimintatapojen muuttamiseen.

***

Välittömään ja nopeaan muutokseen reagoiminen on ymmärrettävää. Väistäähän sitä automaattisesti mitä tahansa päin tulevaa obejktia.

Ihmiskasvoisuus on mielenkiintoinen komponentti. Siihen perustuu iltapäivälehtien ja juorupalstojen suosio. Oma laji ja oma yhteisö on yksi tärkeimmistä viiteryhmistä, koska laumaeläimenä ihminen operoi ryhmän sisällä. Maarit Tastula teki aiheesta mielenkiintoisen haastattelun marraskuun Punaisessa langassa. Johonkin samantapaiseen kasvoajatteluun perustunee myös kuuttien ja pandojen vetovoima. Kasvollinen samaistuu toiseen kasvolliseen?

Kun Gilbert puhuu moraalista, hän puhuu oikeasta ja väärästä ja niiden herättämistä tunteista. Iltapäivälehdet operoivat tälläkin saralla. Niiden maailma on mustavalkoinen, hyvien ja pahojen henkilöhahmojen tähdittämä. Sitä maailmaa on helppo kenen tahansa ymmärtää.

***

Tällä tavalla operoivien mentaaliyksiköiden kanssa sitä pitäisi pärjätä. Minusta Al Goren vyörytysdokari on lähes ainoa tapa tavoittaa nämä ihmis- ja itsekeskeiset pikku nappulat. En vastusta tavoitetta kehittää ihmisestä parempaa ja henkisempää olentoa, mutta niin kauan kun ihmisen olemassaolo perustuu biologisiin ja sosiaalisiin toimintoihin, reagointimallit tuskin muuttuvat.

7.12.2006

Turvallisuus ja sisäinen tasapaino

Turvallisuus on tunne.

Turvallisuus on tunne siitä, että asiat ovat niin kuin pitääkin. Turvallisuus syntyy järjestyksestä, ennakoitavuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Turvallisuutta on hyvä omatunto, sanoi Sauli Niinistö. Olen hänen kanssaan aivan samaa mieltä. Sisäinen ja ulkoinen tasapaino ovat turvallisuutta.

Hitler oli turvattomuuden hyödyntämisen mestari. Kansallissosialistit tulivat valtaan tilanteessa, jossa saksalaisten taloudellinen turvallisuus oli tiessään ja kansallista oikeudenmukaisuuden tunnetta oli loukattu. Kun valtiopäivätalo paloi, Hitler syytti siitä kommunisteja ja käytti tilannetta hyväkseen kaventamalla sananvapautta ja koventamalla rangaistuksia. Minun historiankäsityksessäni palon ja muiden terroritekojen takana olivat natsit itse. Muitakin teorioita on.

Edellä mainittu tapahtuma tuli mieleen vuonna 1999 asuintalojen räjäytysten jälkeen. Tästäkin tapahtumasarjasta on erilaisia selityksiä.

Turvallisuus on tunne siitä, että asiat ovat niin kuin pitääkin. Omatunto ja oikeudentunto ovat niitä antureita, jotka ohjaavat puuttumaan tilanteeseen, kun kurssi alkaa kääntyä väärään suuntaan. Sisäinen tilanteen arviointi riippuu kuitenkin ulkoapäin tulevasta informaatiosta. Miten on mahdollista saada luotettavaa tietoa jostain, mikä on tapahtunut jossain kaukana? Toisaalta on välttämätöntä puuttua tilanteeseen (tavalla x), toisaalta on pidettävä pää kylmänä, oltava provosoitumatta.

Turvallisuus on tunne, joka viihtyy parhaiten reilussa ilmapiirissä. Syytöntä ei saa teloittaa. Viatonta ei saa rangaista. Tuomiota ei anneta, jos todistusaineisto on puutteellinen.

Turvallisuus on tunne, jota ihminen haluaa ylläpitää. Joskus oman maailmankuvan ylläpitäminen vaatii tietyn informaation poissuodattamista. Jotkut asiat eivät vain saa olla totta. Silloin tällöin ihmiset ovat valmiita unohtamaan tiettyjä tosiasioita mielenterveytensä säilyttämiseksi.

Anna minulle
kärsivällisyyttä hyväksyä se etten tiedä
rohkeutta kysyä
ja viisautta olla tekemättä hätiköityjä johtopäätöksiä.

Turvallisuus ja hyvä omatunto

Turvallisuus on tunne.

Sauli Niinistö sai minulta pisteet toteamalla, että turvallisuutta on hyvä omatunto.

Eikö hyvä omatunto olekin sitä, että oma toiminta on sopusoinnussa omien moraalisten vaatimusten kanssa? Hyvä omatunto liittyy itsensä hyväksymiseen. Siihen, että omat ominaisuudet ovat sopusoinnussa omien laatuvaatimusten kanssa.

Omatunto liittyy myös käsitykseen oikeasta ja väärästä. Sääntöihin. Omatunto on yksilön sisäänrakennettu valvontamekanismi, joka ohjaa käyttäytymistä yhteisön hyväksymään suuntaan. Se on yhteisön hajautettu ohjausjärjestelmä.

Yksilö joutuu ei-toivottuun tilanteeseen, jos ei pysty noudattamaan voimassa olevaa ohjeistusta. Tämä puolestaan voi johtua joko yksilön epäsosiaalisuudesta tai yhteisössä voimassa olevien sääntöjen ristiriitaisuudesta ja häilyvyydestä. Kumpikin tilanne luo epätasapainoa.

Älkää peljätkö. Blogatkaa

Katsoin jokin aika sitten elokuvan Miksi me sodimme? Dokumentti kertoi kiehtovalla tavalla siitä, miten Yhdysvalloissa armeija, sotateollisuus ja kongressi muodostavat toisiaan tukevan rakennelman, joka pitää liittovaltion talouden pyörimässä, mutta joka tarvitsee polttoaineekseen Yhdysvaltain jossain päin maailmaa käymää sotaa.

Jotta kansakunta pidetään suopeana sotakoneiston rahoittamista ja sodan käymistä kohtaan, on luotava ulkoinen uhka, pelon ilmapiiri, jota puolestaan kuvaa Michael Mooren Bowling for Columbine.

Aikaisemmin ulkoisena uhkana käytettiin kommunismia. Sen symbolinen merkitys niin syvälle juurtunut amerikkalaisten mieliin, että jopa muuten ihailemani Al Gore esitti kommunismin kaatamisen esimerkkinä niistä uroteoista, joihin ihmiskunta parhaimmillaan kykenee.

Nykyisenä uutena uhkana esitetään islam tai "uskontokuntien välien kärjistyminen", jonka Linnan jatkoilla ollut Niinistökin mainitsi turvallisuusuhkana numero kaksi, heti ilmastonmuutoksen jälkeen. Kolmantena Niinistön listalla oli globaali valtapolitiikka.

***

Miksi me sodimme? -elokuvassa toivo pannaan tiedostaviin ja ajan tasalla oleviin ihmisiin ja internetin luomaan tiedonvälityksen kulttuuriin.

***

"Älkää peljätkö. Blogatkaa."

Älkää peljätkö

Hämmästyttävästi Mauri Kunnaksen näköinen enkeli katsoi kameraan ja puheli puoli-itsekseen: "Ei kannattaisi niin paljon pelätä."

(Kulttuuridokumentti 23.11.2006)

6.12.2006

Hurmio!

Suomalaiskansallisen merkkipäivän ja Peter von Baghin Suomi-nostalgisoinnin innoittamana latasin tänään koneelleni Topi Sorsakosken tulkinnan Hurmio-tangosta.

Omistan kappaleen nyt suvereenin Suomen itsenäiselle presidentille Tarja Haloselle, joka sai ihailuni taas tänään osakseen kahdella kannanotollaan: toinen julkaistiin Hämeen sanomissa, toinen esiteltiin Linnan juhlissa. Hiisi vie, mikä nainen!

...rohkeutta muuttaa...

Rauhaa, ihmiset

Löysin viikolla Karjalaisten osoitekalenterin vuodelta 1952 Suomen sukututkimusseuran sivuilta. Kalenterista löytyi myös ukin nimi.

Äidinisä ja isänäiti olivat kotoisin Kannakselta. Äidin isoisälle kuulunut talo on edelleenkin olemassa, ja olen käynyt sitä pariin otteeseen katsomassa. En kuitenkaan kannata ajatusta Karjalan palauttamisesta. Miksi ajaa ihmisiä pois kodeistaan sen takia, että toiset ihmiset on ajettu pois kodeistaan sata vuotta aikaisemmin?

En usko historian epäoikeudenmukaisuuksien korjaamiseen. Sen sijaan toivon tulevaisuuden epäoikeudenmukaisuuksien ehkäisyä. Ilmastonmuutoksen ja väestönkasvun takia on erinomaisen todennäköistä, että yhä useammat ihmiset joutuvat lähtemään kodeistaan.

Miten saadaan rauha säilymään, kun ihmisiä on enemmän, fossiilisia luonnonvaroja ja elinkelpoisia alueita vähemmän? Käsitin tänään, että ympäristöajatteluni pohjaa toiveeseen välttää sotia ja levottomuuksia. Oivalluksen takia liityin heti Suomen Rauhanpuolustajiin.

...kärsivällisyyttä hyväksyä...