30.9.2007

Bloggaan välillä Facebookin puolella, kun roikun siellä koko ajan kuitenkin. Täällä kirjoittamisen kynnys on liian korkea.

16.9.2007

Kuvia pyöräretkeltä Laatokan ympäri.

9.9.2007

Moskova

"Älä aina puolusta heikompia. Tai venäläisiä. Tai ruotsalaisia", sanoo Hillitty Hallitsijahahmo. "Olisit joskus meidänkin puolella."

5.9.2007

Roikob

"Roikob" tarjoaa kännykkä,
kun haluan kirjoittaa pöhköä
niin kuin lauseessa
rakastan sinua pöhköä.

Tällä viikolla olen tehnyt hulluna töitä.
Nyt aion viedä piruuttani
Vähän pahan paikan
avaimen Moskovaan.

Päässä soi Tonsatin laulama
Nasu palaa takaisin luontoon
kun se saa asiansa kuntoon
.

Roikob.

30.8.2007

Palaute. Toimintamallien uusintaminen.

Usko, toisto, rukkaus.

Olemme ohjelmoitavia koneita.

Palaute 3: Kohteliaisuus

Naapurihuoneen mariannerouva on ihastuttava ihminen, jolla on silmää kauneudelle. "Onpa hieno", huikkaan spontaanisti harva se päivä, kun huomaan uuden jakun, hameen tai kampauksen. Tutuille ostetut lahjatkin ovat viehättäviä.

Joskus mietin, onko uusien tavaroiden ostaminen vain tapa kommunikoida, ja kommunikoida myönteisesti. Mitä muita helppoja tapoja saada ihastuksen kiljaisuja ja kohteliaisuuksia on kuin uutuuksien käyttäminen ja näyttäminen tai lahjoittaminen?

Kehumme tietysti toisiamme myös hyvin tehdystä työstä, ja onnellisuuskikatusta aiheuttavat myös koirat ja lapset, mutta mihin tässä materiaalisessa ja käsinkosketeltavassa maailmassa pääsee tavaroilta?

Jokainen kauneuden kirvoittama kohteliaisuus, kiinnostunut katse tai hyväksyvä hymy vain varmistaa Stockalla käynnit tulevaisuudessakin ja kiinnittää "valinta - osto - mielihyvä" -ketjun osat alitajunnassa yhä tiiviimmin toisiinsa.

28.8.2007

Mieheni ovat menneet remonttiin




Palaute 2: Näin se vain on

Toinen palautetyyppi, joka muovaa ainakin omaa käyttäytymistäni, on "Näin se vain on" -palaute. Se ei varsinaisesti syyllistä, mutta rivien välistä älykäs sosiaalinen eläin voi lukea ajatuksen: "Etkös tätä nyt tiedä, oletkos vähän pöllö?"

Kun asiat vain ovat näin tai noin, on siihen paha mennä mitään sanomaan. Tähän perustuvat setien jaaritukset talouselämän realiteeteista ja kovista faktoista. Oikeastaan kyse ei ole niinkään faktoista kuin auktoriteetista. Jorma Ollilan "näin se vain on" on vaikuttavampi kuin Leo Straniuksen "näin se vain on" (kun se vain nyt on näin).

Mietin itse omia auktoriteettejani, ja mieleen tulivat sisko, Qtea(joka on muuten muuttunut toffeenväriseksi) ja Veloena. Sen sijaan auktoriteetteihin eivät kuulu esimerkiksi äiti ja täti, tämä kävi selväksi taannoisessa kateviljelyä koskevassa keskustelussa. Äiti ja täti eivät puolessa tunnissa pystyneet keräämään riittävästi faktoja meikäläisen käännyttämiseksi. Veloenalta sen sijaan riitti kommentti: "Mitä, kateviljelyhän on parasta mitä herukat tietävät!" ja olin vakuuttunut.

"Näin se vain on" -palautteen saaja luimistaa korvansa ja vetää hartiat korviin ja tuntee tosiasioiden vääjäämättömän tuulen käyvän vartalonsa läpi. Niin tapahtui esimerkiksi, kun valitin Qtealle naisen elämän epäekologisuutta. "Mitä, etkö käytä kuukuppeja?" kuului langan päästä. Puhtaan hämmästyneen "näin se vain on" -kysymyksen jälkeen ostin Diva-kupin, jota käytin siihen asti kunnes pudotin sen vessanpönttöön enkä saanut keittämälläkään riittävän puhtaaksi.

Mutta kyllä palaute muokkaa toisten ihmisten käyttäytymistä. Näin se vain on.

26.8.2007

Palaute 1: Hyväksy/hylkää

Uskoni syyllistämiseen palautui perjantaina, kun Leevi veti repustaan pullon suomalaista olutta. "Oikeastaan halusin jotakin muuta, mutta pelkäsin että tulee sanomista." (Velkoa kun ei myydä täyttöpulloissa.)

Mielessä häivähti lämmin tunne. Olin jo kuvitellut, että moralisointi on out, passé ja - jollei kiellettyä, niin ainakin arveluttavaa. Mutta ei, saarnaamisella on edelleen vaikutusta. Totta kyllä, saarnaajan poissaolosta oltiin helpottuneita, mutta enpä ole koskaan huomannut itse aiheuttavani samantapaisia muutoksia omassa lähipiirissäni.

Testasin sosiaalisen hyväksynnän tai tuomitsemisen vaikutuksia myös tänä iltana. Pyöräilin kotiin hemaisevassa asuyhdistelmässä, pyjama shortsien alla. Kukaan vastaantulijoista ei kiinnittänyt minkäänlaista huomiota vaatetukseen, ja kotona näin peilissä enää harmonisen väriyhdistelmän. Odotas vain, kun seuraavan kerran tapaamme, minulla saattaa olla rennot sinivalkoraidalliset housut. Pieni paheksunta voisi silloin virkistää tyylitajuani!

18.8.2007

Elämäntavan muutosresepti

Usko, toisto, rukkaus

8.8.2007

Yllättäviä käänteitä

Puhein soi ja ääni kähisee: "Olen kidnapannut lapsenne. Paloittelen ne yksi kerrallaan, ellette heti tuo lunnaita ruskeassa paperipussissa seuraavaan osoitteeseen..."

Tapauksen dramatiikkaa heikentää hieman se, että kiristäjän nimi välkkyy kännykän näytöllä. Ja se, että lapset ovat kuusi aamulla poimittua kurkkua. Lunnaiksiksin vaaditaan vain retiisejä.

Puhelu päättyy tylyyn toteamukseen, että läski lapsi on jo syöty. Oli pahan makuinen. Siitä ei siis tarvitse maksaa lunnaita.

***

Yllättävää tässä ei ole muu kuin äkillinen vanhemmuus. Miten yhtenä päivänä olet sinkku ja puolihuolimattomasti kastelet toisen kasveja, ja toisena saatkin jo seitsemän siirtolaista omalle palstallesi. Ja sitten huomaat ajattelevasi: ei rakkauden hedelmiä, mutta rakkauden vihanneksia - rakkauslapsia! Ja sitten perhe onkin jo koossa ja erilaiset panttivankidraamat voivat alkaa...

30.7.2007

Liikuttavaa kulutusta

Muutuin tänään Helsingin joukkoliikenteen kanta-asiakkaaksi. Siirryin matkalipun suoraveloitukseen. Kantis saa vuodessa yhden kuukauden ilmaiseksi. Ei huono tarjous.

Samalla liityin City Car Clubiin. HKL:n suoraveloitusasiakkaat saavat pari näppärää etua: liittyminen on ilmaista (säästö 69 euroa) ja kuukausimaksu mitätön (2 euroa 9,90 euron sijaan). Päälle vain tunti- ja kilometrikorvaukset.

Seuraavaksi vielä käyttökoulutus, ja sen jälkeen pitäisi päästä varaamaan. Saa nähdä, pääsenkö torstaina jo mustikkaan.

Johtotähti

Kuluttaminen on poliittista,
ostaminen äänestystä.

Mielihyvä on strategista,
nauttiminen suunnistusta.

Kuluttajan hyvä olo
on intuitio
joka ohjaa
maailmanhistoriaa.

25.7.2007

Pari fraasia ja niiden seurauksia

Olen näemmä kyllästynyt kirjoittamaan yksityisestä kuluttamisesta ja siirtynyt yleiseen tuotantoon, tai logistisen ketjun muihin vaiheisiin.

Tänään mietiskelen puun vientitulleja. Kannatan lämpimästi lähituotantoa (tuleva exäni sai melkein luvan ostaa "lähiauton", Suomessa valmistetun Porchen...), koska kuulostaa järkevältä minimoida kuljetuskustannukset niin ympäristön kuin taloudenkin kannalta.

Venäjän poliittiset päätökset tuskin perustuvat ekologisten näkökulmien puntarointiin. Luulen, että kyseessä on enemmänkin kunniantunto - "miksi me olisimme se kehitysmaa, joka vain tuottaa raaka-ainetta" - ja tietysti taloudelliset näkökulmat. Duuman puhemies Boris Gryzlov kirjoittaa nettisaitillaan jotakin tämäntapaista: "Kilpailukykyistä taloutta rakentavan Venäjän paikka maailmassa ei voi rajoittua raaka-aineen tuotannon ja kuljetuksen tasolle. Maan tulevaisuus riippuu innovatiivisuudesta." Jokseenkin tuttua retoriikkaa myös kotimaan kentiltä.

Miksi ihmiset ympäri maailman toistelevat samoja fraaseja? Siksikö, että ne ovat totta? Vai siksi, että olisi sosiaalisesti tuhoon tuomittua alkaa keskustella asioista, joista muut eivät puhu?

Vaikka jotkut läheiseni eivät usko yleisen mielipiteen olemassaoloon, minä uskon. Ja uskon myös että vain niitä asioita ratkaistaan, jotka tunnistetaan ja nimetään myös puheen tasolla. Hm. Hm.

12.7.2007

Kestävää kehitystä

Brundtlandin komission (20 vuotta sitten!) lanseeraama Kestävän kehityksen konsepti sisältää taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen ulottuvuuden.

Vaikka meidän kesämökille pääsee periaatteessa bussilla, siellä touhuilu ei aivan täytä tiukkoja ympäristökriteerejä. Taloudellisesta kestävyydestä ei kannata puhuakaan, sillä röttelön kunnostamiseen saisi upotettua muutaman omaisuuden ilman näkyvää jälkeä. Kyseessä on siis pohjimmiltaan sosiaalinen projekti. Luulen, että se jopa toimii. Kahden viime viikon aikana olen ollut sukulaisten kanssa tekemisissä enemmän kuin alkuvuonna yhteensä, ja sitä paitsi olen soittanut paikalliselle naapurille, vaikka normaalisti joudunkin paniikkiin kotikuntalaisten kanssa kommunikoidessani. Olen ryhtynyt elättelemään epämääräisiä ja epärealistisia toiveita siitä, että jonain päivänä pääsisin jonkinlaiseen sisäiseen tasapainoon ja mielenrauhaan kotiseudun kanssa. Lähisukulaisten kokoontumisesta saman pöydän ääreen en vielä haaveile.

Taloudellisiakin voimavaroja kesämökkiin on jo investoitu. Kesän päräyttävimmän kulutuselämyksen sain, kun ostin moottorisahan! Olipas miehekästä ja reteää. Edelliset machoiluvibat sain keväällä talikosta. Heh, onkohan kyseessä sitten agrohedoosi, maa- ja metsätaloustarvikkeiden tuottama mielihyvä? Lähes yhtä hohdokasta on myös vesijohdon vetäminen mökille. Hyvin fyysistä ja hyvin aikaansaavaa.

Taloudesta ja kestävyydestä puheenollen, pankkitäti soitti eilen huolestuneena, kun rahani makaavat edelleenkin korottomalla tilillä. Blah. Niinpä niin. Siellä ne ovat maanneet, kun olen ajatellut niiden aiheuttavan siellä vähiten vahinkoa. Turha sitä on kuitenkaan pankkitädille selittää. Niinpä menin tänään Sampoon ja sijoitin vähän rahaa kestävän kehityksen osakkeisiin ja korkoihin. Loput jätin makaamaan Nordean tilille. Ehkä haluan lähiaikoina ostaa kesämökin vierestä lisää peltoa.

10.7.2007

Pateettinen lempiruno by Pablo Neruda

Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni.

Kirjoittaa vaikkapa: "Yö on tähtikirkas
ja sinisinä värisevät kaukaiset planeetat."

Yötuuli kiertelee taivaalla ja laulaa.

Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni.
Minä rakastin häntä, ja toisinaan hänkin rakasti minua.

Tällaisina öinä pidin häntä sylissäni.
Niin monet kerrat suutelin häntä loputtoman taivaan alla.

Hän rakasti minua, ja toisinaan minäkin rakastin häntä.
Miten olla rakastamatta hänen suuria kiinteitä silmiään.

Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni.
Ajatella ettei minulla ole häntä. Tuntea menettäneeni hänet.

Kuunnella valtavaa yötä, sitäkin valtavampaa ilman häntä.
Ja runo laskeutuu sieluun kuin kaste niittyyn.

Mitä siitä ettei rakkauteni kyennyt pidättämään häntä.
Yö on tähtikirkas eikä hän ole luonani.

Siinä kaikki. Kaukana joku laulaa. Kaukana.
Minun sieluni ei tyydy jäämään ilman häntä.

Katseeni etsii häntä kuin lähestyäkseen.
Sydämeni etsii häntä, eikä hän ole luonani.

Sama yö joka vaalentaa samat puut.
Me, silloiset, emme ole samat enää.

En rakasta häntä enää, totta kyllä, mutta kuinka rakastin.
Minun ääneni hapuili tuulta yltääkseen hänen kuuluviinsa.

En rakasta häntä enää, totta kyllä, mutta ehkäpä rakastan.
Rakkaus on niin lyhyt ja unohdus niin pitkä.

Koska tällaisina öinä pidin häntä sylissäni
minun sieluni ei tyydy jäämään ilman häntä.

Vaikka tämä olisi viimeinen tuska jonka hän minulle tuottaa
ja nämä viimeiset säkeet jotka hänelle kirjoitan.

- Pablo Neruda: Andien mainingit

1.7.2007

Saisikohan jostain mielihyvää ilman kiirettä?

21.6.2007

Onko varaa, vai tippuvatko hampaat pois?

"Täällä tuoksuu vesimeloni!" huudahtaa vieras heti ovella, ja ymmärrän ettei investointi ole mennyt hukkaan. Kaupassa oli vierähtänyt toinenkin tovi käsittämättömän pientä ja käsittämättömän kallista luomuarbuusinviipaletta ihmetellessä. Välillä sitä jää miettimään, mihin olisi oikeasti varaa, jos ympäristökustannukset näkyisivät suoraan kuluttajahinnoissa. Tai sitä, kuka lopulta maksaa viulut, kun ympäristön huolto jää rästiin.

Ympäristönsuojelu on vähän niin kuin hammashoito: Säännöllisillä ennaltaehkäisevillä toimilla voidaan estää ikävät jälkiseuraukset. Tämä on hyvä pitää mielessä, sillä biosfääri-tekareita ei ole vielä keksitty.


Hedonit: 8
(Sama vertaus pätee ystävyyssuhteisiin. Harjasin tänään vähän, mutta osa hampaista taitaa olla karieksen vallassa. Pitäisi hoitaa paremmin.)

19.6.2007

Yllättävää onnellistumista

"Jälkimaku muistuttaa oksennusta. Sopii hyvin tunnelmaan", toteaa Glotoidi kun tapaan hänet sillalla ja tarjoan tyrnimehua.

Tapaamme sillalla, koska olen menossa kotiin Ihanan neuvosta hemmottelemaan itseäni ja tulemaan terveeksi. Glotoidi on puolestaan tullut lepuuttamaan hermojaan neljän päivän työputken jälkeen. Kun satun paikalle, hän on tapansa mukaan työntämässä suuhunsa itseään suurempaa ruoka-annosta (toim. huom. ven. glotat = niellä).

Ilmenee, että työrupeama on ollut täynnään peruuttavia, kääntyviä tai ohikiitäviä roska-autoja, poliiseja ja ambulansseja. Kartattomia ja kartallisia turistejakin on täytynyt opastaa ja johdattaa. Lohtua murheeseen on tuonut vain ruotsi, jota G. on saanut puhua laivalta tulleiden turistien kanssa.

Ruotsin käyttäminen on yllättävän terapeuttista. Kerron G:lle omakohtaisista ruotsikokemuksista työpaikalla, mutta jätän mainitsematta että olen puhunut jopa vapaa-ajalla, ja peräti Qtean kanssa.

Kun olemme turisseet pitkän tovin tasoristeyksistä ja kaartuvista infrastruktuurin rakenteista, alkaa sataa. Lähdemme omiin suuntiimme virnistäen onnellistuneina.


Hedonit: 5
(kurkku on kipeä, ei päässyt afrikkalaiseen tanssiin, tulevat tapaamiset ovat vaakalaudalla - yllättävä onnellistuminen oli tarpeen)

17.6.2007

Elämä - hyvää harjoitusta

Olemme ennakkoperimässä kesämökin.

Ennakkoriitelimme tänään asioiden hoitotavoista.

Heräsi ajatus: "Tästä tulee vielä piiiiitkä elämä."

Urgh.

16.6.2007

Huvi, ilo ja viihde

Kävin huvipuistossa. Suomen kielen perussanakirjan mukaan

Huvi = ilo, hauskuus, (hauska) ajankulu, -viete, ratto, hupi

Viihde = kevyt ajanviete

Ilo = 1. voimakas mielihyvän tunne; vrt. riemu, onnellisuus, hilpeys;
2. ilonpito, ilakointi, ilottelu, iloinen elämä t. meno, riemu;
3. mielihyvän tai iloisuuden aihe; (vars. mon.) nautinto, huvi, huvitus


Päivän mielihyvän lähteet nautinnollisuusjärjestyksessä:
1. Pasta Perheen luona
2. Flirttijäbän suloisuus
3. Kiljuminen ja kastuminen Vonkaputouksessa
4. Interaktio Perheen ja Suvun kanssa
5. Kotiinlähtö väsyneenä ja nälkäisenä iltakasteisesta frisbeegolfpuistosta
6. Ajatus yhteisöstä ja yhteisestä jääkaapista
7. Ajatus tuulivoimapuistosta, aurinkopaneeleista ja bensattomasta ruohonleikkurista kesämökillä
8. Shampoon ja hoitoaineen täyttöpullot
9. Se, että melkein ehti siivota.

On merkillepantavaa, kuinka ennalta-arvaamatonta on onni. Huvipuistosta ei huvia löydä.

Hedonit: 6
(huvipuistossa oleminen oli aika tuskaa)

15.6.2007

Palvelujen maksullisuudesta

Sain viisumin 354 päiväksi ja oli liikuttavan iloinen. Hämmentävää onnellisuutta jonkin sellaisen ostamisesta, minkä ei tarvitsisi olla maksullista. Kaukana ovat ajat, jolloin vesi, happi ja rajanylitys olivat ilmaisia...

Lounastin baarissa, jonka tarjoilija on saanut minut lumoihinsa pahantuulisuutensa ansiosta. Pahantuulisten ihmisten hymyssä on jotain aitoa. Tai ehkä hymy vain on arvokkaampi kuin hyväntuulisten, harvinaisuutensa takia. Lisäarvo: oikukas tarjoilija!

Töiden jälkeen kiiruhdin Kauppatorin laidalle, jonne viehättävät dodottaret ja sympaattiset tuulivoimaloitsijat olivat pystyttäneet 600 watin tuulivoimalan. Wimby, wimby!

Alkuillasta utelin pienen myllyn hintaa, loppuillasta puhuin jo tuulivoimapuistosta. Mallasjuoma inspiroi. Tuulivoimala.comin vekottimet ovat mahdottoman halpoja. Pienimmän saisi takapihalle hyvän pyörän hinnalla, 680 €. Lisäksi tietysti akku parillasadalla ja invertteri kolmella-neljälläsadalla. Siinä sitten lähdettiin miettimään, mitä sähkölaitteita sitä haluaa talossaan pyörittää. Olin hämmästynyt, kun kuulin että vedenkeitin kuluttaa enemmän tehoja kuin jääkaappi.

Oma tuulivoimala tekisi ainakin tietoisemmaksi eri laitteiden sähkönkulutuksesta, kun sen teho olisi juuri niukkuusrajalla.



Hedonit: 8
(loistavat insinööripojat, teekkarimiehet ja filosofinaiset, vain vähän nuhaista)

14.6.2007

Red pill - blue pill

Aamulla vietin tovin puntaroiden vaihtoehtoja Coldrex/Burana-C ja Duact. Kun kolmas peräkkäinen päivä alkaa päänsäryllä, on pidettävä kieli keskellä suuta ja toivottava, että valinta osuu oikeaan.

Blue pill
Valitsin oikein ja päivä oli euforinen, materiaalisen euforinen. Valtava korvapuusti ja kaksi kupillista vahvaa teetä aamulounaaksi Cafe Esplanadissa. Työhaastattelun jälkeen adrenaalinipiikki. Afrikkalaisen tanssin jälkeen endorfiinipilvi. Sushi-illallisen jälkeen onnellinen raukeus.

Red pill
Matrix, matrix. Välillä olen kateellinen ihmisille, joiden maailma on mustavalkoinen. Joilla on oikea ja väärä, hyvä ja paha. Joiden maailmassa ihmiset ja asiat putoilevat kylteillä nimikoituihin laatikoihinsa. Mutta mistäs minä tiedän - ehkä hekin tuntevat joskus hämmennystä.

Matin, tai ehkä Spinozan, mukaan "tarvitaan hallitus suojelemaan viisaita typerien väkivallalta. Hyvien lakien hallitsema yhteiskunta muodostaa monista yksittäisistä ruumiista ja mielistä yhden komposition, joka puolestaan pyrkii säilyttämään itsensä kaikkien osiensa hyödyksi."

Hallitus, viranomaiset, ihan sama. Ne ovat kivoja niin kauan kuin olet niiden kirjoissa hyvien listalla. Ja kuka päättää, mikä on oikein, mikä väärin? Jokuhan ne laitkin kirjoittaa. -- Sanoo ihminen, joka edelleenkin odottaa Venäjän viisumia ja miettii, mitä ovat keksineet naapurimaan viranomaiset, joilla on kollegan mukaan "jeesuksenmoinen kyky kerätä tietoa" ja joka on työpaikkahaastattelussa jättänyt mainitsematta kuuluvansa ympäristöjärjestöön, koska on riittävän paha, että on kertonut toimineensa sellaisessa firmassa, jonka kaltaisia tulevassa työssä yrittäisi saada nalkkiin.

Entä sitten? Elämän säilyttäminen ei onnistu keneltäkään yksittäiseltä yksilöltä. Tarvitaan stabiileja, pysyviä instituutioita, jotka estävät elämän jatkumista uhkaavia yhteiskunnallisia heilahteluja, mutta tarvitaan myös joustavia, operationaalisia yksiköitä, jotka pystyvät sukkuloimaan muuttuvassa ympäristössä ja luomaan uusia elämää säilyttäviä käytäntöjä. Lait ja toimintatavat pitää pystyä haastamaan, yhteiskunnan kaikkien osien hyödyksi. Ja jos joku toimii hyvien lakien vastaisesti, yhteisöllä olkoon oikeus palauttaa hänet ruotuun. Lempeästi mutta päättäväisesti.

Matrix, matrix. Materia, instituutiot, yhteiskunnan rakenteet. Ei niistä eroon pääse. Parempi itkeä, nauraa - ja nauttia. Kuten korvapuusteista.

Mielen pohjalle jäi muuten kutkuttamaan ajatus läpinäkyvästä elämästä. Tuskin, tuskin, mutta onpahan ideana kiintoisa.

Hedonit: 8
(euforiaa mutta vähän vaikeita ajatuksia)

12.6.2007

Transaktioista

Eilinen euforia ennakoi tämän päivän päänsärkyä. Lääkitsen itseäni valkosipulisella tomaattikeitolla ja kylmäsavustetulla tofulla, ja nyt pitäisi mennä nukkumaan. On kuitenkin pakko kirjoittaa parista transaktiosta.

Turvauduin tänään SPOKin (SuurPääOman Kätyrin) palveluksiin. Viime hetken paniikki, huomasin yhtäkkiä haluavani sen uuden työpaikan. SPOK on korvaamaton. Soitin hänelle kello kaksi ja kolmelta olin jo mentoroinnissa. Men vi får se. Työpaikassa etsivät oikeastaan juristia.

Toinen transaktio alkoi sanoilla "Hei kaunis nainen". Alkoholilla oli osuutta asiaan.
- Vaihdetaan puhelinnumeroita.
- Öö..
- Mä voin antaa mun puhelinnumeron, sun ei tarvitse, niin ei tarvitse pelätä mitään häirikkösoittoja.
- Mmm...
- Mä annan mun puhelinnumeron, jos sä lupaat soittaa.
- En mä soita...
- Mä en anna, jos sä et soita.
- Mä en aio soittaa.
- Hei mä annan mun numeron, jos vaikka joskus kuitenkin haluat soittaa, jollain heikolla hetkellä.

Hedonit: 2
(ei-kiva-päänsärky ja työpaikka-ahdistus)

11.6.2007

Ajattelun muutoksesta

Nukkumaan mennessä pää vilisee tanssiaskeleita.
Toisto, toisto.
Paradigma voi muuttua.


Hedonit: 9+
(Takana hyväksynnäntäyteinen viikonloppu ja yhden puhujan buukkaus Megatapahtumaan, edessä kaksi työhaastattelua.)
(Sitä paitsi tanssin jälkeen keho hengittää ja on niin autuaallinen olo, että haluaisi omistaa loppuelämänsä hengittämisen opetteluun...)

7.6.2007

Puhki kuin panaani

Paahde, ponnistelu, PMS, päänauonta pomolle. Olen ihan puhki. Jaksan kirjoittaa vain pari sanaa panaaneista.

Kaupassa oli pelkästään riistobanaaneja, koska reilut olivat loppuneet kesken. Riistot olivat erityisessä alennuksessa, alle euron kilo. Olivat ajatelleet, että ihmiset ostavat riistoa reilun sijaan, reilu nimittäin maksoi kaksi kertaa enemmän. Mutta ei. Hinta ei ollut ratkaiseva tekijä.

Arvostin ostajakollegoiden lähettämää signaalia ja kävin ostamassa reilut banaanit naapurikaupasta.

Hedonit: 4 (poik)

6.6.2007

Eteenpäin potkimisesta

Ooh! Vihdoin opin liikkeen, joka kirvoitti kanssatanssijan huulilta lausuman: "Onneksi emme tanssi ulkona - veisivät Hesperiaan." Ilman Ihanan kannustusta olisin jaksanut paljon vähemmän. Sain halauksen ennen tunnin alkua, puolivälissä ja lopussa, ja hurrausta kun askeleet menivät edes sinne päin. Ihmeellistä.

Illalla soitin äidille, jolta oli aamulla tullut maailman ahdistuneimman ja epäonnistuneimman ihmisen kirjoittama sähköposti, johon vastasin heti ennen töihin lähtöä. Aiheuttamaansa huoleen ja ärsytykseen nähden äiti kuulosti suorastaan rikollisen hyväntuuliselta. "Ai näinkö äkkiä se masennus meni ohi?" kysyin yllättyneenä, varsinkin kun olin sunnuntaiaamuna herännyt samanaiheiseen puhelinsoittoon. "Niin. Prosessit etenevät omia ratojaan. Ja kyllä ne sähköpostit auttoivat." Hyvä niin. Ei vaatinut ylimaallisia ponnisteluja sivulliselta.

Yllättävän helposti pääsi eteenpäin yhdessä myös tandemilla. Laajasaloon ja takaisin alta aikayksikön.

Päivän moraali: Kun työntää toista, pääsee itsekin eteenpäin.
Päivän sanat: Yhdessä. Ystävyys.
Kulutus: Tila, puhelin, polkupyörä, kaikki mikä edistää yllämainittuja.

Hedonit: 6 (on sentään rasittavaa olla puoli päivää sydän sykkyrällä toisen takia, vaikka kuinka olisi onnellinen loppu)

5.6.2007

30 senttiä

Kaikella on hintansa.

Annoin tänään 30 senttiä komealle nuorelle katusoittajalle, joka sanoi "Moi" ja katsoi silmiin. En edes muista, mitä instrumenttia hän soitti. Kolmekymmentä senttiä hykerryksestä ja hyvästä mielestä on tavattoman vähän.

Afrikkalaisen tanssin tunnilla sain rakon molempiin isovarpaisiin ja kuulin, että lihakset tarvitsevat 6000 toistoa, ennen kuin oppivat. Opettajan uskonvahvistuspuheet tulivat tarpeeseen. Sata euroa luottamuksesta ja tsempistä on tavattoman vähän.

"A. kutsuu sitten tasavallan presidentin ja Rikun", määräsi PiiPoo, ja sitten nauroimme. Jostain pitäisi keksiä viisi tonnia, jotta tämän vuoden Megapoliksen kustannukset saataisiin katettua. Viisituhatta euroa maailman pelastamisesta on kuitenkin tavattoman vähän.


Hedonit: 9+ (aurinko verhoissa, aurinko meressä, aurinko toisten tuikkivissa silmissä)

4.6.2007

Väsynyt mutta onnellinen

Lintujen laulu tunkeutuu tajuntaan. On yö.
Aamulehti saapuu kello 04:33.
Aurinko alkaa paistaa huoneeseen kello 06:07.
Astun kesäiselle kadulle kello 06:44.
Pendolino lähtee kello 7:22 ja saapuu kello 9:22.
Auto on ilmastoitu kello 9:29.
Saamme kahvia ja kättelen kaikki kello 10:14.
Minäkin olen puhunut ja lähdemme syömään kello 12:45.
Toinenkin auto on ilmastoitu iltapäivällä
Ehdin keskustaan ja ostan pullon vettä kello 16:07.
Afrikkalainen tanssi alkaa kello 17:01.
Soitan ystävälle kello 19:00.
Opetan toiselle ystävälle suomea skypeitse kello 20:02.
Kirjoitan blogiin kello 22:21.

Päivän kulutus: liikuntapalvelu, hinta: 100 euroa,
ympäristökustannukset: aika pienet,
tekikö se minut onnelliseksi: kyllä

Mutta vielä onnellisemmaksi teki asiayhteydestä irrotettuna absurdi tekstiviesti: "Pelastus tervetullut, tiistaista alkaen."

Hedonit: 9 (se ihmeellinen tunne, kun keho alkaa hengittää)

3.6.2007

Muoti & tyyli

Vihreä lanka muuttuu yhä kiinnostavammaksi. Numerossa 21 lehti kirjoitti kestävästä vaateteollisuudesta. Mukana oli myös Martin Bergströmin vaatesaarna. Se pätee mielestäni muuhunkin kuluttamiseen:
  • Osta vähemmän. Osta parempaa. Ajattele pitkäjänteisesti.
  • Tunne itsesi. Opettele tajuamaan, mitä haluat, mikä on hauskaa ja mikä saa sinut voimaan hyvin.
  • Valitse, mistä vaikutut. - Vaikutteet lisääntyvät koko ajan. Opettele seulomaan niistä se, mitä haluat.
  • Päätä itse pukeutumisestasi. Inspiroidu, mutta älä kopioi.

TV-lupa

"Onhan TV-maksunne kunnossa?

Muuttaessa tv-maksu helposti unohtuu. Siksi haluamme muistuttaa asiasta. Mikäli Teillä on televisio uudessa asunnossanne, ettekä vielä ole tehnyt ilmoitusta sen käyttöönotosta, pyydämme Teitä tekemään sen oheisella lomakkeella maksutta vastauskuoressa."

Sympaattinen muistutuskirje. Ihailen virkamiestyylin keveyttä. Minusta tv-maksun sijaan olisi parempi maksaa jokaiselle pakollista sisällöntuotanto- tai viestintäveroa. Tämä tietysti tarkoittaisi, että sisältöä tuotettaisiin muuhunkin mediaan kuin televisioon.

Muuttumattomuus ja aika

"Siis lähikukkia?" kysyn kukkakaupan myyjältä, jolla ei ole reiluja ruusuja. Myyjä on herttainen eikä joudu puolustuskannalle, sanoopa vain että hänen mielestään reilumpia kukkia ovat Seutulassa kasvatetut. Ymmärtää kyllä, ettei reilun kaupan ruusujen kasvatuksessa ole käytetty lapsityövoimaa.

Ostan sievän suomalaisen kimpun ja menen onnittelemaan ikivanhaa ystävää, joka on valmistunut kolmannen kerran. Kaikkea sitä ehtii neljässätoista vuodessa, sanoo ystävä, ja minusta tuntuu etten ole ehtinyt mitään. Käymme Perheen luona. Flirttijäbä syö kurkkua ja tanssii lantiota ketkuttaen. Olen ihan koukussa. Vielä 14 vuotta ja Jäbä saattaa päästä limudiskoon.

Myöhemmin toinen ystävä laskee, että rippikoulusta on 20 vuotta. Ei herrajumala, ei ole! Kieltäydyn pyöristämästä numeroa 18 seuraavaksi pyöreäksi luvuksi. Kaksikymmentä vuotta, ja sitä on edelleen sama ihminen kuin ennenkin. Ei mitään kehitystä. Kirjoittaakin ihan samalla tavalla. Ainoa ero on, että käyttää vähemmän sanaa "sitten" lauseen alussa ja enemmän sanaa "kuitenkin" lauseen keskellä.

Muuttuuko ihminen vasta kun tilalle tulee uusi ihminen, uusi sukupolvi joka korvaa vanhan?

Ajatus jää ilmaan, kun alkaa hurja hyppytanssi.

Hedonit: 9 (kasvimaa, kultapöly ladossa, kuu kaislikon yllä - hedonistin Helsinki)

1.6.2007

Yhteisöä ja shoppailua

Huomasin, etten halua mennä kasvimaalle yksin. Yritin houkutella buutsityttöä mukaan, mutta päädyin juomaan punaviiniä sievään keskustakämppään ja shoppailemaan UFFille. Yhdistelmä oli suotuisa: peiliin katsominen ei niin kirpaissut pienessä hiprakassa, ja poistuin kaupasta neljän vaatekappaleen tyytyväisenä omistajana.

Onnellisin olin kuitenkin kuullessani kollegan äänen ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. En tiedä, mistä tunne tuli, sillä jouduin taas ponnistelemaan saadakseni selvää kollegan puheesta, asiat eivät edenneet, emmekä oikeastaan sanoneet toisillemme mitään. Se sentään selvisi, että Moskovassa on viikolla ollut 36 - 38 astetta lämmintä.

Kuuluminen. Yhteisö. Onni.

Hedonit: 7 (erityisen miellyttävän rauhallista hedoniaa)

31.5.2007

Päivän raportti

Blogi-identiteettikriisi hellitti hieman, kun välitin Qtean lainaamat sukat takaisin PiiPoolle.

Tänään olen hankkinut vain tylsää epäekologista ruokaa, josta ei ole mahdollista saada minkäänlaisia kiksejä. Tai no, tarjoussilakka oli jo lähestulkoon hedonistista: edullinen ruoka puoleen hintaan, pelastin sekä kaupan roskikselta että omaltani, sain kalan jopa paistettua.

Hankin myös jonotusnumeron työhaastatteluun - en ole koskaan kirjoittanut työhakemusta niin nopeasti - sekä tapaamiseen maustemiehen kanssa. Immateriaalista, mutta saa sukat pyörimään jaloissa.

Hedonit: 8

Hyöty = onnellisuus

Wikipedian mukaan "hyöty on taloustieteessä onnellisuuden tai tyytyväisyyden mitta, joka saavutetaan kuluttamalla hyödykkeitä tai palveluita."

Kun olen tutustunut taloustieteen perusoppikirjoihin, olen hämmästynyt miten paljon niissä kirjoitetaan onnellisuudesta. Pään räjähtäminen on ollut lähellä, tehdäänhän nykyisin niin paljon epäinhimillisiä ja kurjistavia päätöksiä taloudellisiin argumentteihini nojaten, ja aina jaksetaan korostaa "talouden realiteetteja" ja "kovia faktoja". Joku voisi muistaa, että taloustiede on nuori tieteenala, ihan teini vielä. Eikä teineillä ole todellisuudentajua.

Toisaalta, olkoon opillinen tausta tai arvokeskustelu taustalla mikä tahansa, yksittäisen ihmisen elämä on täynnä taloudellisia transaktioita. Tyypit käyvät kaupassa yhtä vääjäämättömästi kuin aurinko nousee ja laskee. Ihmiset ostavat, myyvät ja kuluttavat yhtä luonnollisesti kuin happi reagoi vedyn kanssa tai vesipisarat vierivät alas vuoren rinnettä ja muodostavat puron.

Energiaminimi = sisäinen sohva

Olen usein hämmentynyt tästä vääjäämättömyydestä. Olenhan sentään joskus kuvitellut, että ihmiset ovat tietoisia valintoja tekeviä persoonia ja yksilöitä. Että on muutakin kuin lumipalloefekti.

Mutta ehkä ei ole. Ei sitten, hyvä niin. Maailmankaikkeus, maapallo ja oma elämä ovat sen verran kompleksisia kokonaisuuksia, että mielenkiintoisia käänteitä riittää, vaikka kaiken pohjalla olisikin vain pyrkimys energiaminimiin.

(Energiaminimi = sisäinen sohvalla makaaminen; yleinen periaate universumissa, ts. kaikki työ ja aherrus on vain välivaihetta, joka päämääränä on paluu vaakatasoon; tämän periaatteen mukaan lumipallokin vierii ylhäältä, korkeasta potentiaalista, alas potentiaalittomaan sohvatasoon kuluttaen ylimääräisen energian.)

Energiaminimin näkökulmasta hyöty on sitä suurempi, mitä pidempi aika voidaan viettää sohvalla. Hyödykkeen tai palvelun ostamisella pyritään henkiseen lököilyyn ja mukavaan oloon, tai henkiseen tasapainoon, kuten joissain yhteyksissä sanotaan. Energiaminimin näkökulmasta tavoitteena on sisäisen energiapotentiaalin, siis sisäisten jännitteiden minimointi.

Blogin tarkoituksesta

Olen blogi-identiteettikriisissä. Välittäminen on alkanut kuulostaa ylisanalta.

Niinpä olen ajatellut kirjoittaa tulevaisuudessa askeettisesta hedonismista - materiankulutuksen minimoinnista ja onnellisuuden maksimoinnista. Peikkotukan mukaan uudessa nimessä on kuitenkin kaksi ongelmaa: askeettisuus ja hedonismi, kaksi sivistyssanaa (liikaa). Idea voi silti olla ok: raportoin siitä, mitä tavaraa tai muita hyvyyksiä olen hankkinut ja kuinka onnelliseksi olen niistä tullut. Yksinkertaista.

Solariksen neuvosta viisastuneena ryhdyn ehkä kirjoittamaan avainblogia. Lähipiiri voi sitten käydä tarkastamassa, ovatko tulleet mainituiksi. Ja muut voivat arvuutella, keistä mahtaa olla kysymys. Miten jännittävää!

Lisäksi bipolaarisuuden aikakaudella voisin lisätä jokaisen merkinnän perään mieliala-arvion asteikolla 0 - 10.

Hm. Elämälläni/blogillani on jälleen tarkoitus.

Hedonit: 5

27.5.2007

Määritelmästä 2

Ovatko ympäristöihmiset alttiimpia pahoille vaikutteille kuin muut?

26.5.2007

Määritelmästä

Ovatko ympäristöihmiset herkempiä ympäristön vaikutukselle kuin muut?

24.5.2007

Viihdemusiikista

Päässä soivat eiliset satakielet.

22.5.2007

Ihmisen viihdearvosta

"On niin ihana kun sulle saa kertoa huonoja asioita itsestä", sanoo ystävä.

Mieli on tyytyväinen.

21.5.2007

Ihmisen viihdearvosta

Mieli on tyytymätön ruumiin välinearvoon, sillä mieli ei kykene hankkimaan toivomiaan hyvyyksiä ruumiin kautta. Mieli mököttää. Kaikilla on kurjaa.

Koska kurjuus ei ole kivaa, mieli päättää hyödyntää ruumista jollain muulla tavoin. Jos ei ole markkina-arvoa, niin olisiko edes viihdearvoa?

Ruumis raahautuu maalle,
sinnehän kaikki ruumiit loppujen lopuksi päätyvät.
Ruumis haluaa sinne nopeasti
ja menee pyörällä.

Ruumis ottaa mukaan saappaat,
koska elävät ruumiit käyttävät maalla saappaita.
Saappaat sinkoilevat pyörän tarakalta tasaisin väliajoin.
Ruumis kärsii,
mutta mieli riemuitsee.

18.5.2007

Mielenrauha

Sininen taivas, laskeva aurinko, kukkivat vaahteranlatvat.
Avaat ikkunan maailmaan ja hengität viilenevää kevätilmaa.
Keskityt liikkeeseen, ajatukset hiljenevät ja seestyvät.
Sinulla on kaikki, etkä tarvitse mitään.

Ikkunanpesu on parasta meditaatiota.

17.5.2007

Ympäristö

Varpunen ottaa hiekkakylpyjä vaahteran juurella.

14.5.2007

Mielialasta

Mitä sitäpaitsi on normaali mieliala? Kuulun niihin, joiden suupielet kääntyvät alaspäin normaalin mielialan vallitessa. Se on geneettistä! Olen viaton! Tarkoitukseni on lähettää neutraalia ja ystävällismielistä signaalia ja pahuksen naama viestittää jotain ihan muuta. Niinpä - ja tämä on vuosisataisen ja sukupolvelta toiselle välitetyn oppimisen tulosta - yritän mieluummin olla yläkuloinen kuin keskikuloinen, koska pirteän mielialan vallitessa muut saavat sen signaalin, jota noin ylipäätäänkin haluaisin välittää.

Vai olenko lukenut liian vähän gorillakirjoja?

Aika, aineet ja alakulo

Heräsin levänneenä ja aineettoman onnellisena, suorastaan leijuvan riemukkaana. Jos olo oli seurausta kahdesta Panadolista, jatkan kuuria hamaan tulevaisuuteen. Mutta niin kuin mikään onni, tämäkään ei kestänyt ikuisesti, ja iltaan mennessä mieleen on jo hiipinyt vieno suru. Nyt spekuloin enää sillä, onko kyseessä luonnollinen vaihtelu "stressin ja masennuksen" välillä vaiko seuraus kemiallisten stimulanttien poistumisesta kehosta.

Ilmoitus

Radiossa sanottiin: "Maailman pelastamisesta tulee rämpimistä."
Hm.

13.5.2007

Tartunta

Elämä tarttuu äidistä.

12.5.2007

Dimdim

Välittäjältä puuttuu kuori.
Se pelottaa.

10.5.2007

Rakas päiväkirja, tänään kävin eduskunnassa...

Harvoin käyvästä eduskunnan vahtimestarit ovat yhtä kiinnostavia kuin kansanedustajat. "Mitä epämiellyttävää tässä totuudessa nyt sitten on?" minulta kysytään, ja joudun hämilleni. Vastaan epämääräisesti jotain tyyliin: "se edellyttää muutosta" ja pakenen paikalta.

Aleksi puhaltaa globaalia talvisodan henkeä kansanedustajiin ja kansalaisiin. Sanni K. puhuu niin hyvin, että kukaan ei tajua häntä järjestöjen ulkopuoliseksi tavikseksi. Kertoo suomalaisesta tuttavaperheestään, joka Keniassa istutti perunoita takapihalle ja huomasi seuraavana aamuna että paikalliset olivat käyneet kaivamassa perunat itselleen ruuaksi. Puhuu lyhytnäköisyydestä. Toinen rivikansalainen Susanna K. toteaa, että kuka tahansa pystyy ja voi, turha kehitellä tekosyitä.

Tunnelma on lämminhenkinen, eduskuntaryhmien jäsenet tarttuvat mustiin muistikirjoihin innostus silmissään. "Nämä kerätään pois neljän vuoden kuluttua," jyrisee Aleksi, ja edustajat nauravat. Keskustan Tuomo Hänninen perää heti jatko-osaa, ja kristillisdemokraattien Tarja Tallqvistin pitää kansanedustajien yllä leijuvasta uhkasta - on hyvä että kansa valvoo, mitä edustajat tekevät.

Tilaisuuden jälkeen puhutaan jatkosta. Kaisa on ihastunut kanadalaiseen kansanedustajien adoptointiin. Sitä juuri halutaan tehdä kansanedustajien tuunaussivulla: halukkaat voivat ottaa jonkun tietyn kansanedustajan ilmastotarkkailuunsa.

*Huoh* Rakas päiväkirja, en jaksa kirjoittaa näin pitkästi ja tämä on ihan puuduttavaa. Enkä vielä ehtinyt edes kertoa unelmien apuvälineistä. Huomenna varmaan palaan taas dimdim-linjalle ja puhun kahdella lauseella jostain abstraktista.

9.5.2007

Pienet kätöset

Viime aikoina olen perehtynyt käsillä tekemisen taitoon. Maanantaina olin sinsibereläisten mukana solmimassa rusetteja äitienpäiväkortteihin. Tuotteista tuli niin sieviä, että huokailimme, mahtavatko lahjan saajat ymmärtää, että nämä on tehty aivan vapaaehtoisvoimin.

Tänään olin taas liisterissä, mutta tällä kertaa tulos ei näyttänyt yhtä hyvältä. Lahjoitamme huomenna Epämiellyttävä totuus -elokuvan kaikille kansanedustajille, ja annamme samalla jokaiselle edustajaryhmälle oman pienen mustakantisen vihon ilmasto-introspektiota varten. Tänä iltana liimailin saatekirjeitä muistivihkojen kanteen. Huokaus! Osa meni ryttyyn ja liiskaan, mutta ei hätää! Ihmismieli on täynnä puolustusmekanismeja. Niinpä kokoomuksen eduskuntaryhmän kohdalla lohduttauduin ajattelemalla: "Kokoomus arvostaa yritteliäisyyttä." Keskustan liimatarhat eivät puolestaan haitanneet kovin paljon, sillä "maalaiset ovat tottuneet vähempään". Kristillisdemokraattien kohdalla koko homma meni kuitenkin niin päin prinkkalaa, että oli pakko huokaista: "Herra armahtaa!"

8.5.2007

Rottien koripallosta ja viestinnästä

Osallistuin Critical mass-pyöräilyyn ja mieleeni tuli - tietysti! - rottien koripallo, joka teki minuun syvän vaikutuksen, kun viimeksi kävin Heurekassa.

Rottien koripallokoulutus perustui kahteen asiaan: toistoon ja palkitsemiseen. Rotat yritetään saada yrityksen ja erehdyksen kautta siirtämään pallo koriin. Jokainen toivottuun suuntaan tapahtuva pienikin toiminta palkitaan. Houkuttelun avulla rotta saadaan toistamaan haluttua, melko absurdia liikesarjaa. Ei-toivotusta toiminnasta ei milloinkaan seuraa rangaistusta, koska silloin rotat ryhtyisivät pelkäämään. Pelokkaat rotat eivät opi niin helposti kuin reippaat rotat.

Mitä yhteistä rottien koripallolla on pyöräilytempauksen kanssa? Vaikka mitä. Olen tykästynyt kriittisen massan ideaan sellaisena kuin olen sen itse käsittänyt: Lähdetään joukolla pyöräilemään tasaisin väliajoin, ja joka kerralla pyöräilijäjoukko kasvaa. Lopulta kadut ovat täynnä pyöräilijöitä ja kriittisestä massasta tulee karnevaali, joka saa ihmiset niin hyvälle mielelle, että kaupunginvaltuustossakin aletaan katsoa liikennesuunnittelua uusin silmin. Ilo sulattaa kohmeiset ajatukset ja tekee muutoksen mahdolliseksi.

Luin tänään Ympäristökasvatus-lehdestä Anna Kortelaisen haastattelun, jossa Kortelainen toteaa: "Luultavasti vakavuus ja syyllistävyys on kaiken valistuksen hauta, joten uskon, että myönteisyys ("mitä sinä saat" eikä "mistä sinun pitää luopua") ja huumori purevat parhaiten. Naurulla saa houkutelluksi puolelleen paremmin kuin syyllistämisellä."

Ajattelin, että pyöräretki olisi toiminut ehkä paremmin ilman megafonia ja julistamista. Ihmisten on helpompi tulla mukaan, kun ei ole mitään agendaa. Mutta tähän liittyy suuri kysymys: miten luottaa, että viesti menee perille, jos sitä ei sano ääneen?

7.5.2007

Miksi on kivaa olla nainen?

Löysin laukusta huulipunan.
Se maistui mansikalta.

6.5.2007

Zipattua elämää

Jospa taas välillä olisi vähemmän kryptinen.

Viime aikoina päivät ovat pakkautunut täyteen tapahtumia, ikään kuin elämä olisi tiivistetty zip-muotoon.

Miehen kanssa päätimme siis erota, ja laitoimme asunnon myyntiin. Meni kaupaksi heti ensimmäisellä näytöllä. Olin niin onnellinen, kun uusiksi asukkaiksi tuli rakastuneen oloinen nuoripari. Paikka on heille juuri sopiva.

Ero ei ollut kovinkaan traaginen. Kumpikin sai muuttaa elämäntapaansa haluamaansa suuntaan. Minä pääsin eroon televisiosta, playstationista ja pesukoneista. Kun mies tuli hakemaan väliaikaissäilytyksessä olleita talvirenkaita, hän kertoi ostaneensa uudet kirjahyllyt. Nauroimme, sillä mies oli muutamassa päivässä tehnyt sen, mihin me emme yhdessä olleet pystyneet kahden vuoden aikana. Se oli hyvä merkki.

Muutin maanantaina, mies viikkoa aiemmin. Siinä välissä kävin työhaastattelussa Kotkassa ja sukuloimassa Kainuussa. Vappupiknikillä tapasin tytön, joka oli saanut hakemanin työpaikan. Se ei varsinaisesti haitannut, sillä olinkin saanut muuttamisesta jo tarpeekseni. Muuten aika on kulunut Laatokan pyöräretkeä ja DVD-lahjoitustilaisuutta organiseeratessa. Töissä puolestaan havaitsin, etten tiedä missä tapauksissa yleisilmoitus annetaan. Ei se mitään, minulla on suunnitelma B jo valmiina jos satun saamaan potkut kesäkuun lopussa. Veli arveli, että saan ansiosidonnaisella enemmän kuin hän koskaan töissä.

Torstaina ja perjantaina mietimme Dodon tutorryhmissä sankarikuluttajuutta. Keskusteluissa nousi kiinnostavia ajatuksia. Ihmisillä on erilaisia rooleja. Isän tai äidin rooli tai ammatti-identiteetti saattaa olla vahva, mutta harva haluaa määritellä itsensä kuluttajaksi. Ihmiset haluavat olla ihmisiä eivätkä kuluttajia, siksi kuluttajaidentiteetti jää heikoksi. Kuluttaminen on kuitenkin tosiasia - jokainen kuluttaa, vaikkei sitä tiedostaisikaan. Ehkä on jopa helpompi olla tiedostamatta, sillä kuluttamiseen liittyy eettisiä valintoja, jotka keskustelijoiden mielestä aiheuttavat lähinnä ahdistusta. Siksi ne on mukavampi työntää taka-alalle.

Torstaina Qtea kutsui minut blogimiittiin, johon menin vain pyörähtämään ilman suurempaa sosiaalista agendaa. Kutkutuin kuitenkin kanssaihmisistä, ihan kuin olisivat antaneet normaalia enemmän tarttumapintaa. Puhumattakaan siitä, että jotkut tuntuivat kovasti tutuilta. Juuson kanssa keskustelin elokuva-ambiotioista. Sun äitis muistutti mun äitiä ja mun mummoa, ja ymmärsinkin heti tattikuvat ja moodlet sun muut. Tunsinkin itseni onnelliseksi, kun sinä iltana kävelin märkää asfalttia kotiin vaahterankukkien tuoksuessa.

Uusi asuinpaikkani on hurmannut minut. Tänään kävelin kotiin keskustasta ja törmäsin kahteen tuttuun jotka olivat menossa dyykkaamaan. Menin mukaan ja sain itselleni valurautaisen kynttilänjalan. Tästä elämästä pidän!

3.5.2007

PMS-oireista

Kun olin kirjoittanut sähköpostiin seuraavan peräkaneetin, ryhdyin laskemaan mikä aika kuukaudesta on menossa:

"Täytyy sanoa, että minusta on omituista olla keskeisessä organisointiroolissa sellaisen kokouksen suhteen, johon en ole missään vaiheessa osallistunut enkä voi tälläkään kertaa osallistua ja lisäksi täytyy sanoa, että minulla olisi kovasti paljon muutakin tekemistä (esimerkiksi varsinainen tehtäväni)."

2.5.2007

Kadonneet kotieläimet

Ostin uuden hiiren. Vanha oli hukkunut muuton hyörinässä. Tai ehkä juossut pois, langatonkin kun oli.

Nyt olen taas kiinni elämän verkossa.

27.4.2007

Eettisestä sijoittamisesta

Myimme asunnon. Sain rahaa ja menin Nordeaan saamaan sijoitusneuvoja. Heillä ei ole eettisiä rahastoja, paitsi Vakaa Tuotto. Rahaston esitteessä moraalisia ominaisuuksia ei tosin mainita. Ehkä pelätään, että sellainen karkoittaisi sijoittajat.

Erosimme neuvojan kanssa ystävällisessä hengessä. Hän kertoi, että monet ovat kyselleet kestävän kehityksen rahastoja. Sellaiset ovat kuitenkin hankalia. Ehkä olisikin parempi sijoittaa tavalliseen rahastoon, ja ansaitsemallaan rahalla ostaa banaaneja ja kahvia.

Kiitos neuvosta.

23.4.2007

Maamatkalta

Lomapäivän kunniaksi kävin kampaajalla. Kampaamo Maan pehmeä esteettisyys hurmasi. Ehkä myös kiireettömyys teki tehtävänsä, ehti katsoa ja tykästyä. Jopa seinään!


Luin Peleviniä. Aika paljon kärpässieniä, huumeita ja hallusinaatioita. Sopi hyvin yhteen tee(muki)n kanssa.


Myös hiusvärit näyttivät ja tuoksuivat syötäviltä.

Terälehtiesi suojissa...


...tämäkin vuosi.

Onnea!

22.4.2007

Haaste

Haastan kaikki tämän blogin lukijat tuunaamaan kansanedustajat eli lisävarustelemaan heidät Al Goren ilmastonmuutoselokuvalla!

Tyhjyyden ääni

Kaiku on yksinäisyyden ääni.

21.4.2007

Puutarhurointia 3


Jumalaton sipuli näyttää vallan komealta.

19.4.2007

Puutarhurointia 2

Sisko muisti. Syksyllä maahan istutettiin jumalaton sipuli.

18.4.2007

Puutarhurointia

Piirsin itselleni ihmisen
istutin unelmia täyteen.

Niin että mitä hittoa tuolta mullan alta työntyy?

17.4.2007

Pietari

Venäjälle lähtiessään ei koskaan tiedä, minkälaisella mielialalla sieltä palaa. Tällä kertaa trippi oli hyvä.

Hetken jopa harkitsin muuttavani maahan kahdesta syystä:
1. kun on Venäjän rajojen ulkopuolella, Venäjä tuntuu kovasti ahdistavalta
2. kun on Venäjän rajojen sisäpuolella, Venäjä tuntuu ihan normaalilta

Olin pari yötä kerrostalomajoituksessa. Talosta oli katkennut lämmin vesi samana aamuna kun saavuin. Arvelen, että tekivät sen ihan minun mielikseni. Että tuntisin oloni kotoisaksi ja voisin säilyttää illuusioni rähjäisestä Venäjän-maasta.

En yleensä pidä sopraanoista, mutta Marinskissa La Traviatan sopraano oli kirkas ja koskettava. Istuimme niin lähellä orkesteria, että kuulin miten kapellimestari murisi nenäänsä.

Ja Neva liplatti leveänä ja tummana ja pilvet olivat ihmeellisen kauniit kalpenevalla kevättaivaalla.

Ihmisen sielulle tekee hyvää kävellä kilometrejä ja kilometrejä pitkin merikaupungin rantakatuja.

6.4.2007

Yhteisöä ja etiäisiä

Pelkään, että jotain todella merkittävää on tapahtumassa, sillä näen etiäisiä. Tai ehkä takiaisia. Menneisyys on ruumiillistunut ja saanut kasvot. Ehkä on aika käydä läpi jotakin, mitä en ole pitkään aikaan muistanut aktiivisesti.

Kolme viikkoa sitten näin pallopaitapojan. Sitten törmäsin vanhaan heilaan, jonka olin dumpannut kymmenen vuotta sitten. Olin helpottunut, kun aika oli parantanut haavat ja kaveri yhtä sydämellinen kuin silloinkin. Muitakin opiskelukavereita tapasin: niitä joita olin yrittänyt iskeä ja niitä joilta olin saanut kindermunayllätyksen ikuisen ystävyyden merkiksi mutta jotka eivät enää muistaneet nimeäni.

Eilen näin lippujonossa pojan, jota oli vihannut sydämeni pohjasta kuusivuotiaana, kun olimme joutuneet riitoihin kuviskerhossa ja hän oli maalannut nenäni keltaiseksi. Törmäsin myös rakkaaseen ystävään, jonka olen nähnyt viimeksi viisi vuotta sitten. Kaverilla on niin tavallinen nimi etta häntä on mahdoton löytää minkään osoitepalvelun kautta. Olin onnellinen kuullessani hänen lukevan äänikirjoja - aikanaan halusin hänestä urheiluselostajaa radioon.

Tänään iloinen tunnistamisen hihkaisu pyrki pintaan Korkeasaaressa, kun anonyymien perhekombinaatioiden jälkeen esittelyhuoneeseen astui kolme sinisilmäistä poikaa vanhempineen. Tunnistin äidin heti. Rakas, rakas ystävä. Miten joku saattaakin näyttää samalta kuin kymmenvuotiaana? Ja silti vastuulliselta ja hyvältä vanhemmalta? "Kävimme samaa ala-astetta", kuulin hänen selittävän miehelleen. Sitten kohtaaminen on ohi, minä aloin selittää aavikoitumista ja seuraava perhe astui huoneseen.

Kotimatkalla bussissa mietin, että olisin saattanut tuudittautua onnellisuuden tunteeseen. Mutta olisiko pitänyt muistaa muutakin? Kuvat olivat hämärtyneet, en tiennyt missä järjestyksessä asiat olivat tapahtuneet, enkä osannut sanoa minkä ystävän menettäminen oli tehnyt eniten kipeää. Mutta varmaa oli, että olin rakastanut, ja olin menettänyt. Ehkä olin ollut omituinen ja sulkeutunut ja ideologisesti rajoittunut, mutta ei se silti poistanut hämmennystä eikä menettämisen aiheuttamaa kipua. Todennäköisesti en ollut puhunut surustani kenellekään, se oli vain jäänyt sanattomaksi möykyksi ja hautautunut kerroksiin. Sanallistamattomuus ei tarkoita olemattomuutta: Kovin usein en aikuisessa elämässä ole tullut jätetyksi. Olen aina itse kävellyt pois. Menettämisen pelko on ollut liian suuri.

Viime syksynä kävin elämäni intensiivisemmän ensikeskustelun. Kaksi erilaista oikeudenmukaisuuden puolustajaa ja maailmanparantamisen matkasaarnaajaa kohtasi kaljalasin ääressä. Äkkijyrkästi keskustelu sukelsi ennakoimattomiin syvyyksiin, kun toinen vastasi: "Niin, jos päädytään tilanteeseen, jossa joudutaan valitsemaan, ketkä saavat elää, tulilinjalle joutuvat ensiksi kaikki poikkeavat ja omituiset." Katsoin toista matkasaarnaajaa silmiin. "Poikkeavat ja omituiset" tarkoitti meitä.

On vähän asioita, jotka ovat ihmiseläimelle tärkeämpiä kuin yhteisö. On vähän asioita, jotka tekevät ihmisestä haavoittuvamman kuin pelko yhteisön menettämisestä.

--

Olla osa yhteisöä. Olla hyväksytty. Olla.
(kivusta käperryttävää, ihan kuin mahassa olisi haava)

--

Minä menen nyt pois,
mutta yritän tulla takaisin.

2.4.2007

Sattunutta

Ompelin puhelimen johdon paitaan kiinni.

Elisan puhelinpalvelu todella hidas,
korjasin odottaessa rikkinäistä saumaa.

31.3.2007

Tulkinta

"Ovi on rikki. Se sirisee", sanoo naapurin rouva, ja minä pysähdyn kuuntelemaan. Tosiaan, olen kuullut äänen aiemminkin. En ole kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota, onhan aika tavallista että loisteputkilamput surisevat rappukäytävässä.

Meidän rapussa ei kylläkään ole loisteputkilamppuja, eikä yleensä edes valotkaan päällä. Silti loisteputkiselitys on mennyt täydestä kuin väärä raha.

Miten dorkaan selitykseen aivot voivatkin tyytyä!

26.3.2007

1/2

puolimielisenä väsymyksestä

kesäajan ensimmäinen
päivä

25.3.2007

Painolastista voimavaraksi

Painolastista voimavara. Jätteestä energiaa. Helsinkiin ollaan rakentamassa jätteenpolttolaitos. Tajusin juuri, että meille on asiasta jaettu tiedotuslehtinen siksi, että yhtenä vaihtoehtona on voimalan rakentaminen tien toiselle puolen, Kivikkoon.

Eipä siinä mitään. Olen ihan jäte-energian kannattaja, kunhan pidetään mielessä periaate "reduce - reuse - recycle" eli pidemmästi: "vähennä - käytä uudestaan - kierrätä - polta - heitä kaatopaikalle".

23.3.2007

Kognitiivinen dissonanssi

Kun paine toimia oikein on suuri, ja olemassa oleva todellisuus etääntyy halutusta lopputuloksesta liikaa, todellisuuden kaunistelu muuttuu varteen otettavaksi vaihtohdoksi.

22.3.2007

Kaato 2

Kolme jätesäkillistä vaatteita, jotka ovat liian huonokuntoisia kirpputorille. Mukana puna-viher-kelta-oranssit pyyhkeet, jotka isä oli tuonut isosedän jäämistöstä. Kaksi vaahtomuovipatjaa, kolme petauspatjaa ja yksi tyyny. En viitsinyt soittaa isälle. Pula-ajan lapsena se olisi halunnut kuitenkin säästää kaiken: "Pidä niitä siellä vähän aikaa, niin tulen hakemaan ne myöhemmin." Tädin kellarikomero oli täynnä isän tavaroita neljä vuotta muuton jälkeen.

Meillä on edelleenkin neljä irtopatjaa, litteitä peittoja ja muhkuraisia tyynyjä. Mummon perintönä saadun sähköpianon ja TV-tuolin aion huutokaupata huutonetissä. Saa nähdä, mikä on menestys. Kierrätyskeskus ei halua kirjahyllyä, heillä on niitä jo tarpeeksi.

En tunne ketään, joka tarvitsisi tavaraa. Kierrätän kaiken, minkä voin. Mutta hitto, jos kierrätyskeskuskaan ei enää ota vastaan tavaraa...

(Globaalit) markkinat eivät toimi. Tänään pois heittämäni patjat olisi rankattu hyviksi ja kelvollisiksi hyvin monessa paikassa eri puolilla maailmaa. Hyödykkeet eivät siirry niitä tarvitseville. Ärsyttää.

Kaato

Kaato. Paikalle. Irti menneisyyden painolastista.

21.3.2007

Valkosolu-allegoria, osa 2

Viime päivinä olen tutustunut pakkokeinolakiin. (Miten puoleensavetävää ja romanttista!)

Olen oppinut, että Suomen perustuslain mukaan "jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. -- Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta."

Perustuslain ylin periaate on siis suojella yksilön koskemattomuutta. Vielä tärkeämpää on kuitenkin yhteisön tai enemmistön suojeleminen. Jos yksilön toiminta muodostuu uhkaksi yhteisölle tai muille yksilöille, yhteisön valtuuttamat jäsenet saavat yhteisön tarkasti säätelemällä tavalla puuttua yksilön toimintaan.

Ihmisyhteisön organismissa tietyt solut erikoistuvat valkosoluiksi. Erikoistuvien solujen maailmankuva muodostuu omanlaisekseen. Poliisi näkee ihmisessä rikollisen, psykologi uhrin. Ajatukset ja toimintatavat opetellaan: kuinka tulee suhtautua erilaisiin tilanteisiin ja toimia niissä. Jotta valkosolut kykenevät tuhoamaan yhteisöä uhkaavat tekijät, niille täytyy antaa riittävät valtuudet puolustaa yhteisöä ja itseään. Henkilön pysäyttäminen, tarkastaminen, kiinniotto, pidättäminen, kotietsintä...

Humanistin on vaikea orientoitua poliisiksi...

Valkosolu-allegoria, osa 1

"Ihmisen veressä on verisoluja, joista valkosolut vastaavat elimistön puolustautumisesta bakteereja, viruksia ja syöpää vastaan. Suurin osa valkosoluista kiertää verenkierrossa ja tarkistaa kaiken olevan kunnossa. Jos vieras tunkeutuja, esimerkiksi bakteeri tai virus, tulee elimistöön, valkosolut tunnistavat tämän ja ryhtyvät puolustamaan organismia tarkoituksenaan tuhota vieraat tunkeilijat jo infektion alkuvaiheissa.

Valkosoluja ympäröi solukalvo, jonka ulkopinnalle ulottuu erilaisia valkuaisaineita eli proteiineja. Valkosolu tunnistaa vieraan rakenteen spesifisesti erikoistuneen proteiinin avulla. Vieraan rakenteen tunnistaminen ei kuitenkaan yksin riitä. Jotta valkosolut kykenevät tuhoamaan elimistöä uhkaavat tekijät, niiden täytyy pystyä kiinnittymään toisiin soluihin. Tätä tarkoitusta varten solukalvolla on tarttumis- eli adheesioproteiineja."


(Leena Valmun väitöksestä)

Tiedottomuus

Mietimme eilen, mitkä maat ovat mukana päästökaupassa.

Yllättävää

Yllättävää viettää koko ilta ilman yhtään ekologista kannanottoa omasta suusta. Ainoan ympäristöön liittyvän keskustelun käyvät muut. Yksi kysyy ja toinen vastaa päästökaupasta.

Myöhemmin jään baariin ja mietin: sulattaako alkoholi pois oman erinomaisuuden särmät, jotta voi tiiviimmin liittyä yhteisöön?

19.3.2007

Blue

Hetkittäin näkee vain sen, mitä on menettämässä.

18.3.2007

Sankarit

Kokeilin tänään jotain uutta. Ajoin kiinni siltaan. Rengas upposi kahden lankun väliin ja irtosi vasta viidentoista minuutin yrittämisen jälkeen.

Sitä ennen ajoin räntäsateessa Sörnäisten rantatietä. Keksin uuden sanan, kun bussi löräytti suoraan syliini kolme kookasta loskapökälettä. Kadulla ei ollut ketään, vastaan tuli pelkkiä autoja. Sitten huomasin liikettä pimeydessä. Kumarainen kampanjaväki irrotti Anni Sinnemäen vaalibanneria kävelysillan kaiteesta.

"Kampanjan huipentuma!" minulle puuskahdettiin, kun poikkesin tervehtimään ja sympatiseeraamaan säälittäviä.

Nyt neljä tuntia myöhemmin vaikuttaa siltä, että työ ei mennyt hukkaan. Onnittelut!

Näkymättömän taustatyön tekijät, valitsematta jääneet ehdokkaat, kaikki jotka jaksatte yrittää - nostan hattua, olette sankareita!

16.3.2007

Jotkut päivät ovat onnellisempia kuin toiset

Jotkut päivät ovat onnellisempia kuin toiset.

Koska joinakin päivinä

kostea hiekka ratisee renkaan alla
elämä palaa jäseniin
hengität
on kevät

avaat roskakuskille portin
hän katsoo sinuun
näkee sinut
liikutut

tapaat vilpittömän venäläisen
pyörät alkavat pyöriä
työssä on järkeä
ensimmäistä kertaa
kuukausiin

ehdit ajoissa lounaalle
huumaannut
poskisuudelmatytön
herkkyydestä

näet ikkunasta lastenvaunut
tunnistat heti pallopaitapojan
ensimmäiseltä koulupäivältä
juokset perään
ilahdutte molemmat

pelottava kollega
on yllättävän helppo
ja kultakutrinen

johtaja puhuu kanssasi järkeviä
saat pomon nauramaan
hän muistaa nimesi väärin
juuri niin kuin haluatkin

aurinko paistaa
huomaat että ennen vappua
olet työpaikalla
vain kymmenen päivää

Paluu Pääsiäissaarelle

Murun ja Moain blogi on taas täällä!

15.3.2007

Kognitiivinen dissonanssi

Maailman tilasta puhutaan yhtä. Toiminta on edelleen business as usual.
En tiedä teistä, mutta meikäläinen kärsii megaluokan kognitiivisesta dissonanssista.

Kognitiivinen konsonanssi

Kognitiivisen dissonanssin vastakohta. Jotain samantapaista kuin harmonia, sisäinen tasapaino ja hyvä omatunto.

13.3.2007

Tulevaisuuden rakentamisesta

Siivosin kaappeja ja löysin vanhat muistiinpanot. Sitran syyskuisessa kirjanjulkistamistilaisuudessa Stefan Widomski lausui muistiinpanojeni mukaan seuraavaa kihelmöivää:

- "Rautaa rajalle" -asenteella ei pääse pitkälle. Jonkinlainen integroituminen on Suomen hyvinvoinnin edellytys. Tällä tavoin osallistumme Venäjän oikeusvaltion ja kansalaisyhteiskunnan rakentamiseen. Niitä eivät rakenna ainoastaan dissidentit ja poliittiset puolueet. Taloudellinen yhteistoiminta on kansalaisyhteiskunnan rakentamista. Vaikka se ei ole päätarkoitus, kaupan avulla rakennetaan parempaa Venäjää.

Kuumatkalta

Kävin Q:ssa ja tapasin ihQuja neitokaisia. Ah, ystävyys!

10.3.2007

Kohteliaisuus

Saavuin illanviettoon myöhässä. Huomaavaisesti minulle oli jätetty keksinpuolikas.

7.3.2007

Kun silmät pullistuvat päästä

Tämän aamun aloitin huutamalla puhelimeen. En paljon, mutta sen verran että johtaja laittoi työhuoneensa oven kiinni.

Miksi sitä toivoo pystyvänsä? Tietäisi ettei pysty, jos vain pysähtyisi hetkeksi ajattelemaan. Kun ei pysähdy, ei jää märehtimään omaa rajallisuuttaan. Kun raja lopulta tulee vastaan, sitä on niin tolkku poissa, ettei edes välitä.

Seuraako liiasta välittämisestä välttämättä välittämättömyys?

5.3.2007

Tavallista haltioitumista


Katsokaa mitä löysin marketista! Eivätkö olekin maailman suloisimpia kauppakeskuksen nurkassa pitkästyneinä istuvia poikia?

4.3.2007

Sama asia Kokoomuksen puheenjohtajan Jyrki Kataisen lausumana:

"Enää ei voi pysytellä ulkopuolella ja olla ottamatta kantaa asioihin. Jos et ota kantaa, et pysty vaikuttamaan mihinkään."

2.3.2007

harmaata sisällä
harmaata ikkunassa
menen ulos harmauteen
harmaudessa linnut laulavat

27.2.2007

Koskettaa, ulottua sieluun

Viime päivinä olen ollut kyyninen, rationaalinen ja järkevä. Ajatellut, ettei mitään ihmeellisempää ole eikä tule, on vain näkyvä maailma, vain nykyhetki, vain arki.

Sitten sain artikkelit sympaattisilta. Ne saivat haukkomaan henkeä ja punastumaan ja hyppimään innosta. Onhan intiimiä ja tiivistä lähes sama kuin tiivistä ja intensiivistä. Melkein kuin minun ajatukseni! Tai ettei ihmisiä rakennettaisi kaupungille. Jotain mitä en ole todellakaan ajatellut. Tai miten ihmiset kaipaavat "...toistensa mieltä, sielua ja oikeaa läsnäoloa." Suudeltavia sanoja. Suuteluttavia sanoja.

Kyynisyyteni liittyi aivan samaan kuin äkillinen hurmiokin. Siihen, miten on mahdollista olla toiselle se, mitä toinen tarvitsee. Sanoa juuri ne sanat, jotka tarvitsee sanoa. Miten voi koskettaa jotain toisen sisällä, mistä syntyy yhteys? Onko se vain illuusio, ohikiitävä hetki jolloin sattuu olemaan samalla aaltopituudella - lausumaan saman sanan yhtä aikaa tai ajattelemaan appelsiinia kun toinenkin ajattelee?

Yhteys, hipaisu, kosketus. Jotkut koskettavat. Niin kuin näyttelijä Forrest Whitaker Oscar-puheessaan: "...when I first started acting, it was because of my desire to connect to everyone. To that thing inside each of us. That light that I believe exists in all of us."

Lämpö, luottamus, vilpittömyys, usko ihmisen hyvyyteen - tai olemassaoloon - halu löytää tie, halu ulottua sieluun. Siinä se, siinähän se. Usko, rakkaus ja suuteluttavat sanat, ja niiden kautta kaikki: näkymätön, tuleva ja elämän maku:

".. And through our combined belief, we can create a new reality."

26.2.2007

Nyt se Al Goren leffa voitti oscarin parhaana dokumenttielokuvana, ja Gore yhdessä Leonardo DiCaprion kanssa ryhtyi pienentämään Oscar-gaalan ekologista jalanjälkeä.

25.2.2007

- Sano jotain rakentavaa.
- Lego.

21.2.2007

Politiikasta

Qtea oli kirjoittanut vaalikoneista kaikkea teknisesti henkeäsalpaavaa, Qtean osaaminen aina hämmästyttää minua. Erityisen viehättävä nakuttelija on Amazonin kirjahaku.

Juho Lindman ja Markus Neuvonen ovat puolestaan saaneet aikaan Äänestäjän käsikirjan. Ajattelin sanoa kirjasta jotain viisasta, mutta kaikki energia katosi, kun juutuin kokeilemaan vaalikoneita. Ihan turhaan. Tiedänhän jo, että äänestän Anni Sinnemäkeä, koska sillä on maailman kauneimmat silmät.

Politiikassa tärkeintä ovat pitävät perustelut.

Huokaus

Miten sitä onkin niin pahasti sekaantunut tähän sotkuiseen vyyhtiin nimeltä elämä?

19.2.2007

Tulppaanin kukkia, tai oikeastaan Lupiinin.

Tänään olen pääasiassa nukkunut. Olen myös pessyt pyykkiä ja vienyt roskat. Uudenvuoden päätöskin on saatu tehtyä.

Ihmisen itseparannuskyky on ihmeellinen. Unessa työkaveri tuli halaamaan ja kysyi, olenko ok. Ellei hoivaa saa livenä, sitä voi hankkia virtuaalisesti.

Yhtiömme kiittää

Kuvassa pulla luonnollisessa koossa.

Oli sympaattista. Pitää jatkaa jutustelua, varsinkin kun keskustelu sai metafyysisen käänteen. Elävien ihmisten läsnäolo riitti nostamaan alakulosta jopa ilman saunaa. Tulkaahan toistekin, kaikki te ihanat.

Tänään olen erityisen kiitollinen Viille, joka edistää asiaa minun makaillessa kotona kuumeessa.

18.2.2007

Unohdus

Joskus kuvittelin, että onni edellyttäisi kaikinpuolista hyvinvointia ja tasapainoista elämää.

Tänään olin vilpittömän iloinen ja onnellinen näperrettyäni monta tuntia tekstiä, jonka sitten kaiken kukkuraksi tuhosin ja jouduin kirjoittamaan uudestaan.

Ei se mitään, se vei ajatukset pois kurkkukivusta, selkäsärystä ja potentiaalisesta mahataudista, jotka puolestaan ystävä aivan oikein diagnosoi emotionaaliseksi agoniaksi.

Silti olin onnellinen.

Ihana unohdus.

15.2.2007

To have a future as a civilization

Veli istuu sohvalla ja katsoo elokuvaa. Minä kirjoitan rahankeräyslupahakemusta.

Kaikki alkoi siitä kun lohjalainen pariskunta oli meihin yhteydessä ja halusi lahjoittaa rahaa kirjan ostamiseksi kaikille kansanedustajille. Meillä virisi idea elokuvasta ja otimme yhteyttä levitysyhtiöön, jossa idea sai lämpimän vastaanoton.

Seuraavaksi sitten keräämme rahaa, Helsingin alueella. Helsingin poliisin rahankeräystäti oli sympaattinen. "Hyvä idea", hän sanoi kun kerroin ajatuksesta. Hakemuksen käsittely kestää poliisilla viikon, Etelä-Suomen lääninhallituksessa keräysluvan saaminen olisi kestänyt vähintään kolme viikkoa. Ne käsittelevät tällä hetkellä kuulemma joulukuussa sisään jätettyjä hakemuksia. Lääninhallitus olisi kylläkin voinut myöntää valtakunnallisen luvan, ja silloin varoja olisi voinut kerätä netissä. Mutta vaalit olisivat jo olleet ohi ennen luvan saamista.

Soitin myös parille sympaattiselle tyypille, ja pyysin tekstiä Ympäristökasvatus-lehteen.

Olen jo selvinnyt eilisestä krapulasta, joka johtui pitkälti ulkosuhteiden edistämisen ja työsuhteiden ylläpitämisen fataalista kombinaatiosta. Koko viikko on muutenkin mennyt epäterveesti. Tänään sentään ajattelin liikuntaa. Taidanpa lähteä hetkeksi ulos kävelemään.

Nukun sitten... myöhemmin.

14.2.2007

Ystävä, sinä


Ystävä sinä.

Mennään kesällä piknikille
maataan viltillä heinikossa
katsellaan pilviä
syödään eväitä
heilutellaan varpaita.

Kun yrität nukua
kutitan nenääsi ruohonkorrella.

Varmistan vain, että olet.
Ystävä. Sinä.

11.2.2007

Yhteisön ikävä


Pispalassa oli hienoa. Kapeat kujat muistuttivat ajasta ilman autoja.

Keskusteltuani eilen koko päivän monen ihmisen kanssa jäin kaihoamaan tiivistä yhteisöä. Haluaisin kyllä oman huoneen ja hyvän äänieristyksen, mutta en tarvitsisi paljon tilaa enkä krääsää. Söisin mielellään yhdessä tehtyä ruokaa ja löhöisin kasassa yhteisiä lehtiä lukien. Syvällisiä keskusteluja haluaisin myös, ja talkoita, ja mäenlaskua ja sen sellaista. Haluaisin ihmiset lähemmäksi. Näin ajattelin illalla ja näihin romanttisiin ajatuksiin nukahdin.

Aamulla heräsin ovikellon soittoon. Mies oli suihkussa, joten oli raahauduttava ovelle. Haroin hiuksia ja toivoin näyttäväni säälliseltä villapaidassa ja pyjamanhousuissa. Urheista ponnistuksistani huolimatta naapuri kysyi pirteänä: "Ai, oletteko tekin krapulassa?"

Pitää vielä miettiä, kuinka lähelle ne ihmiset oikein haluankaan...

10.2.2007

Tulvalaskelmia

Vihdoinkin! Tätä olen jo ehtinyt toivoa: tulvakartta.

9.2.2007

Äideistä

Puolueet ovat äidillisiä?

8.2.2007

Puolueista

Äidit ovat puolueellisia.

4.2.2007

Äidin hyvä uni

Rosoista seinää.
Kivinen muuri.
Muurissa aukko.
Kurkistus.
Hämmästys.
Taivaanrantaan asti
loputtomat rivit
hammastettuja muureja.

Mutta sitten.
Muurit
hajoavat
häviävät.
Ensin ensimmäinen
sitten toinen.
Rivi riviltä.
Muuri muurilta.

Tulkinta: Muutos on tulossa, hyvin nopeasti.

3.2.2007

Jotkut lääkkeet vain pahentavat sairautta.

2.2.2007

Päivä jona ilmastoskeptikot ryömivät takaisin koloonsa

Kun ihminen ei lue uutisia, on hyvä että on Matti. Ihminen tulee paitsi informoiduksi, myös iloiseksi.

Matin linkittämässä artikkelissa Britannian arvostetuimman tieteellisen instituutin johtaja Ludlow'n lordi Rees sanoo, että 'business as usual' johtaisi kestämättömiin riskeihin ja että pikaiset kansainväliset yhteisponnistukset ovat välttämättömiä. Artikkelissa on myös kuva jääkarhusta meditointiasennossa.

Itse olin iloinen en nyt ilmastonmuutosskeptikko, vaan eri vaihtoehtoja ja ilmastonmuutoksen vaikutusten vakavuutta auki pitävä ympäristönsuojelija - siihen asti, kunnes menin haastattelemaan meteorologia, jonka elämäntapoihin verrattuna minä aktivisti vaikutin kävelevältä ympäristökatastrofilta. Ja kun toinenkin meteorologi sanoi, että yksikään ilmastonmuutosskeptikko ei ole saanut meteorologista koulutusta, minä olin myyty. Mutta kauan se kesti. Ja lopullisen kirkastuksen antoi vasta se pahuksen filmi, josta koko ajan puhun.

1.2.2007

Tänä aamuna askel oli kevyt
aurinko nousi vastakkaisen talon ikkunoissa.

31.1.2007

Ihmisistä ja elämän lyhyydestä

Parhaita asioita ei voi omistaa.
Hyvällä onnella ne saa lainaksi.
Hetkeksi.

29.1.2007

Uudet idolit ja piilevä toiveikkuus

Mun uusi lempparielokuvanlevitysyhtiö on Paramount. Kirjoitin niille eilen ja pyysin (paljous)alennusta Al Goren leffasta. Ne vastasivat tänä aamuna heti kello 8:30. Vau! Ja tarjosivat reilua alennusta. Olen myyty!

Ja se Ollilakin oli niin sympaattinen. Haukoin lauantai-iltana henkeäni, kun luin teksti-tv:n ruudulta: Ollila - ilmastonmuutos - energiantehokkuuden tuplaaminen - ei ydinvoimaa. Sitähän se Mieskin on puhunut, energia-alan ekspertti kun on. Tehostamisen varaa on valtavasti.

Miksi sitä on niin yllättynyt, kun älykkäät, koulutetut ja vaikutusvaltaiset ihmiset alkavat ymmärtää asioita?

28.1.2007

Se toimii

Toimettomuus ei sovi minulle. Syön vain liikaa suklaata ja teen omituisia laskelmia. Kuten että City-lehden todellisuus (=kuvat) koostuu 47-prosenttisesti nuorista, symmetrisistä ja hoikista naisista, 15-prosenttisesti miehistä (joista kuudesosa tekee jotain vastenmielistä kuten kuseskelee portaille), 6-prosenttisesti alkoholista. 3-prosenttisesti kengistä ja 0,3-prosenttisesti kultakaloista.

Toimettomuus ei siis sovi minulle. Sen sijaan minulle sopivat fyysisest harrastukset, ylistin niitä jo viikko sitten. Lasken fyysisiin harrastuksiin myös keskustelun. Ah, se on ihanaa. Katsoimme saunan jälkeen parin naapurin kanssa tärkeän elokuvan. Sen jälkeen keskustelimme. Ja teimme listan toimenpiteistä, mihin huoltoyhtiön pitäisi ryhtyä. Nyt on ihanan rento olo, kun on tehnyt muutakin kuin syönyt ja nörtteillyt.

Päivän mietelause:
IRL on ihquu!

23.1.2007

Mainospala

Huom! DocPoint! Nyt!

Olemassaolon intensiteetistä

-Sinä et usko, Aleksei, kuinka minä nyt tahdon elää, millainen halu olla olemassa ja ymmärtää minussa on syntynyt juuri näitten paljaitten seinien sisäpuolella! -- Ja mitä on kärsimys? Minä en pelkää sitä, vaikka se olisi ääretön. Nyt en pelkää, ennen pelkäsin. -- Ja minussa tuntuu nyt olevan tätä voimaa niin paljon, että minä voitan kaikki, kaikki kärsimykset, voidakseni vain sanoa itselleni joka hetki: minä olen olemassa! Tuhansissa tuskissa — minä olen olemassa, vääntelehdin kidutettuna, — mutta minä olen olemassa! Minä istun muurien sisällä, mutta minäkin olen olemassa, näen auringon, tai jos en näe aurinkoa, niin tiedän sen olevan olemassa. Mutta sen tietäminen, että aurinko on olemassa, — se on jo koko elämä."
— Vankilassa istuva Mitja Karamazovin veljeksissä

Vuoden ensimmäisessä Inhimillisessä tekijässä haastateltiin ihmisiä, joiden olemassaolo oli ollut tai oli edelleenkin uhattuna. Ihan kuin menetyksen reunalla seisominen olisi tuonut heille uudenlaisen herkkyyden, kyvyn tuntea syvemmin. Yhden ei tarvitse enää kisailla naapurien kanssa tärkeydestä eikä rahasta. Toinen tuntee voimakkaammin, ilo ja onni voi olla pakahduttavan fyysistä. Kolmatta ilahduttavat samat asiat kuin ennenkin — rakkaat ihmiset, juustot, musiikki — mutta samat asiat "toimivat paremmin". Maailman värit ovat kirkastuneet. Asiat näkee helpommin, kirkkaammin ja paremmin.

Kun maailma ei riitä

Mitä ekoihmiset tekevät yöllä kun eivät saa nukuttua?
Laskevat tietysti ekologista jalanjälkeään.

Tampereen kaupungin Ekotallaaja-laskurin tarvittaisiin 3,1 maapalloa, jos kaikki eläisivät niin kuin minä. Ekologinen jalanjälkeni on 5,7 hehtaaria. Julkkistallaajista Simo Frangén vie vain 5,1 hehtaaria - mutta minkälaisia olisivatkaan 2,7 simo frangeneilla kansoitettua maapalloa?

Earth Day -verkoston laskurin mukaan tarvitsisin maailmoja vielä enemmän. Tulokseksi saamani 8,4 globaalihehtaaria per asukas vaatisi 3,9 maapalloa nykyisellä väkimäärällä. Huvittavaa sinänsä - jos muuttaisin Bangladesiin, samat kulutusvalinnat veisivät laskurin mukaan vain 0,5 globaalihehtaaria ja äkkiä maailma riittäisikin...

Hmm... Bangladeshiin ei näytä olevan suoria lentoja.

22.1.2007

Luostarielämää

Pagistaanin innoittamana kävin illalla katsastamasssa Athos-näyttelyn ja jäin miettimään, kuinka suuri osa Athoksen traditiosta jää välittämättä kuvien ja esineiden kautta. Eikö munkkius ole paljolti mielentila tai paremminkin mielen hallintaa, joka tulee esiin rituaaleissa ja käyttäytymisessä?

Taidan siis minäkin hankkia irtoparran ja hiipiä Pagistaanin kanssa tutustumaan lähemmin munkkien elämään. Sen verran kiinnostavaa se on.

21.1.2007

Nytkähdyksiä ja irtiottoja

- Entä oletko huomannut, Smurov, että jos keskellä talvea on viisitoista tai kahdeksantoistakin astetta, niin ei tunnu niin kylmältä kuin esimerkiksi nyt, talven alussa, kun pakkanen äkkiä menee, kuten nyt, kahteentoista asteeseen ja kun lunta vielä on vähän. Se johtuu siitä, että ihmiset eivät vielä ole tottuneet. Ihmisillä on aina tottumuksensa, kaikessa, myöskin valtiollisissa ja poliittisissa suhteissa. Tottumus on tärkein tekijä.

- Kolja Krasotkin Dostojevskin Karamazovin veljeksissä

Muutokset kytevät ja kypsyvät pitkään pinnan alla näkymättömissä mutta pulpahtavat äkillisesti pintaan ennalta määrittelemättömällä hetkellä.

Perjantaina juttelin kahden naapurin kanssa. Toinen kertoi muuttavansa kolmen viikon kuluttua itärajalle, toinen kertoi hakeneensa juuri vuorotteluvapaata. Esimerkistä riehaantuneena minäkin otin ja repäisin - ja heitin kaksi kenkäparia roskiin. Keltaisia mokkanahkaisia talvikenkiä en sentään hennonut nakata menemään. Ehkä tulee vielä kuivia pakkaspäiviä, jolloin haljenneet kengänpohjat eivät haittaa...

Fyysisyyttä

Tänään kävelin kaksi tuntia lumisateessa ja kävin saunassa. Ihanan fyysistä, olen jo pitkään toivonutkin jotain netin ulkopuolista olemassaoloa.

19.1.2007

Isi!

"Isi" huusi naapurin vaahtosammutin minut nähdessään.
Ensimmäistä kertaa joku sanoo minua isäksi!
Outo tunne läikähti rinnassani.

Jos minusta joskus tulee isä, haluan tämän näköisiä lapsia.

Naisten ihanuudesta

Minusta ei voi tulla politiikkoa, koska käytän liian usein sanaa "ihana". Se ei lisää poliittista uskottavuutta. On mietittävä jotakin muuta uraa.

Tänään hedonimetrin lukemat ovat taivaissa. Tapasin pitkästä pitkästä aikaa ystävätärtäni, sitä pientä ja suloista jolle Mies muistaa aina lähettää terveisiä. Paikalla vielä kolmas ystävätär, tuo joka virnistää vilpittömästi ja jonka elämä vain on ihanaa. Puhuimme työstä ja ekologisuudesta ja ekologisuudesta ja ekologisuudesta...

Stressaantunut yrittäjäyksilö lähti kotiin keventyinein mielin, me muut päätimme perustaa uuden firman.

Naiset ovat ihania.
Ne voivat perustaa ekologisen yrityksen.
Olen innoissani.

17.1.2007

Hyvä elämä

Osa-aikaiselle eläkkeelle jäänyt tätini on päättänyt pitää itseään hyvänä ja esimerkiksi nauttia mukavasta seurasta. Ei hullumpi periaate.

16.1.2007

15.1.2007

Muutosvastarinnan piensanasto

"jos vaikka
niin ei koskaan kuitenkaan
ja sitä paitsi
kuitenkin
sitten aina"


Onko ihme että ryhtyminen on hankalaa?

14.1.2007

Kiireettömyyttä

Olen kateellinen. Dyrolla ja Hillalla on ihanaa kiireettömyyttä.

Minä join kahvia ja tulin tehokkaaksi. Tapasin entisen lastenhoitajan ja sukulaisia, lähettelin sähköposteja ja organisoin asioita. Nyt olen ihan uupunut. Pöh! Olisi tällekin sunnutaille ollut parempaa käyttöä.

Kiire - suurin ympäristöongelma

Jari Lyytimäki kirjoitti Hesarin lauantain Vieraskynässä kiintoisasti:

"Ehkäpä suurin ympäristöongelma onkin kiire. Yhteiskunnan kiireisyys on lisännyt sekä ympäristön meluistumista että valoistumista. Kiire pakottaa käyttämään nopeita ja äänekkäitä kulkuneuvoja ja liikkumaan kellonajasta piittaamatta keinovaloa hyödyntäen.

Kiirettä voi pitää saasteena, joka vaikuttaa terveyteemme kuten muukin ympäristön kuormitus. Erityisen stressaavaa kiire on silloin, kun sille altistutaan tahtomatta.

Kiire on myös hyvä esimerkki aiheista, joista ei ympäristönsuojelussa juurikaan puhuta – ehkä siksi, että niihin puuttuminen ravistelisi koko nykyisen elämäntapamme perusteita."

12.1.2007

Aktivisti-byrokraatti

Yritän hiljakseen luovia kohti suurta synteesiä ja sisäistä tasapainoa.

Aikoinaan työpaikkahaastattelussa jäi tunne, että toimiminen ympäristöjärjestössä oli lievästi epäilyttävää ja virkamiehelle epätyypillistä. Minulla oli kuitenkin asuntolainaa, joten kävin normaalista ja pääsin sisään.

Viime syksynä keskustelin Dodon tilaisuuteen tulleen virkamiespuhujan kanssa. Hän oli niin ilahtunut siitä, että aloite tuli meiltä eikä ministeriöstä, että melkein kummastuin.

Minusta virkamies ja aktivisti ovat sama asia. Virkamies, englanniksi civil servant, on yhteiskunnan palveluksessa. Virkamies siis haluaa yhteisönsä parasta ja ajaa sen etua. Ympäristöjärjestön jäsen on aivan samalla tavalla yhteiskunnan palvelija, ympäristöaktivistin näkövinkkeli vain on laajempi, hän haluaa ihmiskunnan parasta ja ajaa sekä nykyisen että tulevan sukupolven etua.

Seksismiä 3

Olen virkamies.

Seksismiä 2

Äänestän aina naista.

Seksismiä

Minulla on uusi esimies. Hän on nainen. Toissailtana työhyvinvointikeskustelu johti minut pohtimaan ääneen työpaikan ihmissuhdekuvioita ja työhyvinvointia. Sanoin toivoneeni edelliseltä esimieheltäni tehokkaampaa puuttumista henkilöiden välisiin ristiriitoihin.
- Otitko asian esille? kysyi uusi esimies.
- En. Ei ne miehet kuitenkaan näitä asioita ymmärtäisi.

11.1.2007

Byrokratia-aktivismi nostaa päätään

Löysin blogilistalta vain yhden blogin aiheesta byrokratia. Herran pieksut! Eikö niin tärkeästä ja ihmisiä koskettavasta aiheesta ole kirjoitettu enempää? Asiaan on puututtava.

10.1.2007

Ilman unta ja suhteellisuutta

Omituista, valvoin tietämättäni yhdessä Veloenan ja Qtean kanssa.

Olen nukkunut huonosti. Unentulon aikaan mieleen ryömii suhteettomiksi paisuvien, muodottomien ajatusten armeija. Yöllä on niin helppo olla ahdistunut ja pakkomielteinen, että aamulla yllättyy, miten normaaliksi ja iloiseksi tuntee itsensä kun saa ulko-oven auki ja päivänvaloa silmiinsä.

Päivällä muut ihmiset ja todellisuus ovat olemassa.
Elämä on.
suhteessa
toisiin.

9.1.2007

Laatokan toivot

Elleivät sähköpostini suodattimet olisi ylivireystilassa, olisin saanut alkuperäisenkin viestin. Nyt sain vain neljä vastausta, jotka putoilivat nopeasti ja täynnä laimentamatonta innostusta. Pyöräilemään! Laatokan ympäri!

Kaksi viikkoa heinäkuun alussa. Joukko on saatava ajoissa kokoon, koska kuljemme alueilla, jonne tarvitaan erikoislupa. "Kuljemme", me, olen lupaillut vasta alustavasti...

Kiintoisaa.

On kai otettava pyörä varastosta.

7.1.2007

Hitaat ja nopeat hedonit

Olen lukenut kirjaa Stumbling on happiness. Siinä viitataan psykologisiin testeihin, joissa ihmiset arvioivat onnellisuuttaan asteikolla 1 - 10.

Tänään koko päivän kokoustamisen jälkeen mielen täytti sosiaalisesti täyttymykselllinen, aikaansaanut ja tulevaisuuteen luottavasti katsova rauhallinen onnellisuus. Onnellisuusmittarin lukema ei voinut olla alle 10. Mietin kuitenkin riehakasta onnellisuutta - mitä hedonimetri silloin osoittaa?

Ehkä on olemassa hitaita ja nopeita hedoneja, niin kuin on hitaita ja nopeita hiilihydraatteja: nopeat nousevat heti päähän, hitaat aiheuttavat tasaisen hyvän olon.

:-D

6.1.2007

Uhrauksia, kiltteyttä ja pommeja


Monipäiväisen Norjan-matkan jälkeen ajoin bussilla Viikin tulevan Prisman ohi ja turhauduin. Junamatkailulla säästämäni 200 kiloa hiilidioksidipäästöjä syntyvät Prismaan autoilevien asiakkaiden päästöistä hyvin lyhyessä ajassa.

Päivässä, jos arvioidaan, että Prismassa käy 1500 asiakasta päivässä ja heistä 50 % tulee kilometrin päästä vähän (6 l/100 km) kuluttavalla autolla. Tai puolessa päivässä, jos matkaa on 2 km yhteen suuntaan.

Entä ne minun junassa käyttämäni kolme päivää?

Mitä tästä opimme: Uhrauksia tehnyt on todennäköisimmin se, joka laittaa pommin rampin alle.


Tänään luin HOK-Elannon jäsentiedotteesta: "Kehitämme palvelutarjontaa Sinun eduksesi". Tiedotteen mukaan Prisma Viikin peruskivi muurattiin joulukuun 19. päivänä. The Economist-lehti kertoi, että puolet logistiikan aiheuttamasta ympäristökuormasta syntyi tavaran matkatessa marketista kotiin, ei siis tavaran matkatessa tuotantopaikalta markettiin. Eli osta vain banaani, kunhan käyt kaupassa kävellen.

Meille tulee myös Yhteishyvä-lehti, vaikka Mies sanoi ruksanneensa kaikki mahdolliset jäsenhakemuksen "ei mainoksia" -kohdat. Viimeksi Yhteishyvä oli pakattu muovipussiin, jonka sisälle oli ujutettu lisää mainoksia. Aioin jo lähettää kärsivällis-holhoavan kirjeen ja palauttaa kaikki mainokset, sillä emmehän ole voineet niitä saada, kun olemme varta vasten ilmoittaneet ettemme niitä halua. Sitten kuitenkin tuli mieleeni, että lähestymistapa on huono, jos haluan saada Prismaan täyttöpakkausjärjestelmät, joista olen jo kauan unelmoinut.



Niinpä tyydyn vain toteamaan, että Yhteishyvässä oli Osmo Soininvaaran haastattelu, ja Soininvaara on edelleenkin idolini. Allekirjoitan heti hänen lausuntonsa: "Haluan tehdä työtä tarpeeksi hitaasti, syventyen ja hyvällä omallatunnolla." Ja kuinka sympaattinen onkaan kommentti "Erityisesti pidän Alpeilla pyöräilystä, vaikka siinä saa kuntoilla samalla"?

Lisäksi samassa lehdessä hurmaava Kjell Westö kirjoitti: Äärimmilleen viritetyssä kilpailuyhteiskuunnassa kaiken läpi näkeminen, toisten aikeiden arvaaminen ja tämän julkituominen on terävän ihmisen merkki, ystävyyden korostaminen ja asioiden näkeminen positiivisessa valossa on naiivia, mutta äly on muutakin kuin kyynisyyttä. Kiltin pitää ajatella pitemmälle.

Mitä tästä opimme: Vaikka kiltti ihminen on tehnyt uhrauksia, hän ajattelee pitemmälle, ajattelee Westötä ja Soininvaaraa ja täyttöpakkauksia, eikä laita pommia rampin alle. Kiltti ihminen on ovela optimisti.

Viikon lista eko-onnellistajista

Oli taas todella hauskaa megapolisoida. On ihmeellistä ideoida oikeasti innostuneiden ihmisten kanssa.

Matti
oli käynyt toimistolla ja jättänyt viestin. Terveiset takaisin, vein sitten biojätepussinkin pois. Se oli jemmattu hellan päälle. Ehkä seuraavan kerran haisee vähemmän homeiselle.

Muut tämän viikon eko-onnellistajat:

1. En ole pitkään aikaan kokenut niin vilpitöntä iloa ja saavutuksen tunnetta kuin Ruohonjuuressa täyttäessäni uudestaan tyhjentyneet shampoo- ja hoitoainepullot. Aivan lapsenomaista onnea!

2. Töihin mennessä naapuri huomasi julisterullan kainalossa ja kysyi olenko mukana Dodossa. Selitin ystävällisesti ja siirryin jo niitä-näitä-jorinoihin, mutta naapuri vain halusi kuulla lisää siitä Dodosta. Hiisi vie!

3. Lounastauolla Robert's Coffeessa näin Kodin kuvalehdessä kuvia minun (tulevasta) elämästä. "Yuka Takahashi ja Pekka Harni välttävät kaikin tavoin turhaa tavaraa, vaikka he suunnittelevat työkseen uusia esineitä. Pyrkimys olennaiseen näkyy kahden muotoilijan kodissa Helsingin Kruununhaassa." Olin aivan huumaantunut ja ajattelin kutsua meidät heille kylään, tai ehkä heidät meille ensiksi, noin kohteliaisuuden vuoksi.

4. Naapurihuoneen tyylikäs rouva, joka käyttää voimakasta huulipunaa ja käy joka viikko Stockalla shoppailemassa, pyysi että näyttäisin miten tietokoneelta voi tulostaa kaksi sivua samalle paperille. Hän kun ei vielä osaa. Ja se säästäisi paperia. Olen aivan myyty.

5. Kun illalla tulin kotiin, pöydällä odotti An inconvenient truth, jonka olin tilannut Amazonilta. Nyt aion kutsua kaikki meille katsomaan leffaa vuoronperään. Varatkaa vuorot! Ja mistä sitä tietää, ehkä Mieskin haluaa esittää elokuvan syntymäpäivävierailleen...

4.1.2007

Dodo-euforiaa

Sain tänään Drontin kotiin kannettuna! Hitto se on hyvä lehti. Siitä ilahtuneena kävin heti maksamassa Dodon jäsenmaksun.

Huomenna menen suunnittelemaan tämän vuoden Megapolis-tapahtumaa. Ennen joulua jo vähän aloiteltiinkin, ja kehitettiin ajatus ostoskeskuszombista. Minusta se oli aivan nikerryttävän huvittava idea.

Huomenna perjantaina kello 17 Dodon toimistolla (Vironkatu 5).

2.1.2007

Henkinen kilvoitus
à la Tiktak

Mä näen tyhjän taistelukentän
pahimman vastustajani tiedän
minusta itsestäni sen löydän

1.1.2007

Globalisaatio, vapaus ja sankaruus
à la luostarinvanhin Zosima

Vakuutetaan maailman ajan kuluessa yhä enemmän yhtyvän ja liittyvän veljelliseksi kokonaisuudeksi sen johdosta, että se lyhentää välimatkat, siirtää ilman halki ajatuksia; voi, älkää uskoko ihmisten yhtymiseen.

Käsittäessään vapauden halujen lisäämiseksi ja nopeaksi tyydyttämiseksi he väärentävät luontonsa, sillä he synnyttävät itsessään paljon järjettömiä ja typeriä pyyteitä, tottumuksia ja mielettömiä päähänpistoja. He elävät vain kadehtiakseen toisiaan, hekumoidakseen ja pöyhkeilläkseen. Päivällisten, huviretkien, vaunujen, virka-arvojen ja orjamaisten mielistelijäin merkitys on heille niin suuri, että he pitävät semmoista välttämättömyytenä, jonka takia uhraavat henkensä, kunnian ja ihmisrakkauden saadakseen tämän välttämättömyyden tyydytetyksi, vieläpä tappavat itsensä, jos eivät voi sitä tyydyttää. Niillä, jotka eivät ole rikkaita, näemme samaa, kun taas köyhät tukahduttavat halujensa tyydyttämättömyyden ja kateutensa juoppouteen. Mutta pian he viinan asemesta juovat verta, siihen heitä johdetaan. Minä kysyn teiltä: onko tämmöinen ihminen vapaa? - -

Hän on eristäytynyt, eikä hänellä ole mitään tekemistä kokonaisuuden kanssa. Ja niin on jouduttu siihen, että tavaraa on enemmän, mutta iloa on alkanut olla vähemmän.

Toista on munkin ura. Kuuliaisuudelle, paastolle ja rukoukselle nauretaan, mutta niissä kuitenkin on tie oikeaan, todelliseen vapauteen: minä leikkaan itsestäni pois liiat ja tarpeettomat halut, taltutan ja alistan kuuliaisuuden alle itserakkaan ja ylepän tahtoni, ja saavutan sillä tavoin Jumalan avulla, hengen vapauden ja sen mukana myös hengen ilon!

Kumpi heistä on soveliaampi kohottamaan suuren ajatuksen ja lähtemään sen palvelukseen , - eristäytynyt rikas mies vaiko tämä esineitten ja tottumusten tyrannivallista vapautunut henkilö?

Munkkia moititaan hänen eristäytymisestään: "Sinä olet eristäytynyt pelastaaksesi itsesi luostarin seinien sisällä ja olet unhottanut veljellisen ihmiskunnan palvelemisen." Mutta katsokaamme vielä, kumpi enemmän edistää veljesrakkautta. Sillä emme me ole eristäytyneitä, vaan he, vaikka he eivät näe sitä. Mutta meidän joukostamme on jo vanhastaan lähtenyt kansan toimenmiehiä, miksi siis niitä ei voisi olla nytkin? Samat nöyrät ja lempeät paastoojat ja vaikenijat nousevat ja lähtevät suorittamaan suurta työtä.


- Dostojevski: Karamazovin veljekset

...yleisestä ihmisten yhteenkuuluvaisuudesta

"Paratiisi", hän sanoo, "on kätketty jokaiseen meistä, se piilee nyt minussakin, ja jos tahdon, - niin se huomenna muuttuu minulle todellisuudeksi ja pysyy sitten koko elämäni ajan." - - "Te kysytte, milloin tämä toteutuu. Se toteutuu, mutta sitä ennen pitää inhimillisen eristäytyneisyyden aikakauden päättyä."

"Minkä eristäytyneisyyden!" kysyn häneltä.

"Sellaisen, joka nyt vallitsee kaikkialla.-- Sillä jokainen pyrkii nyt mahdollisimman paljon erottamaan persoonaansa, mutta kaikista hänen ponnistuksistaan tulee elämän täyteläisyyden asemesta tulokseksi vain täydellinen itsemurha, sillä oman olemuksensa täydellisyyden määrittelyn sijaan he joutuvat täydelliseen eristäytyneisyyteen. Kaikki meidän aikanamme ovat näet jakaantuneet yksilöihin, jokainen vetäytyy omaan luolaansa, jokainen etääntyy toisista, piiloutuu ja piilottaa sen, mitä hänellä on, ja lopuksi hän nykäisee itse itsensä irti ihmisten joukosta ja sysää itse ihmiset pois luotaan. Hän säästää eristäytyneisyydessään rikkauttaan ja ajattelee: kuinka voimakas nyt olenkaan ja kuinka turvattu, eikä tiedäkään, mieletön, että kuta enemmän hän säästää, sitä enemmän hän vaipuu itsemurhaavaan voimattomuuteen. Sillä hän on tottunut luottamaan vain itseensä ja on erottautunut kokonaisuudesta yksilöksi, totuttanut sielunsa olemaan uskomatta ihmisten apuun, ihmisiin ja ihmiskuntaan, ja vapisee vain sitä, että menettää rahansa ja sillä hankkimansa oikeudet. Kaikkialla alkaa nykyisin inhimillinen äly ivata ja olla ymmärtämättä sitä, että henkilön persoonallinen turvallisuus ei riipu hänen eristäytyneestä persoonallisesta ponnistuksestaan, vaan yleisestä ihmisten yhteenkuuluvaisuudesta. Mutta käy ehdottomasti niin, että tulee loppu myös tästä kauheasta eristäytyneisyydestä, ja kaikki ymmärtävät samalla kertaa, miten luonnottomasti he ovat erottautuneet toisistaan."


- Dostojevski: Karamazovin veljekset