31.1.2007

Ihmisistä ja elämän lyhyydestä

Parhaita asioita ei voi omistaa.
Hyvällä onnella ne saa lainaksi.
Hetkeksi.

29.1.2007

Uudet idolit ja piilevä toiveikkuus

Mun uusi lempparielokuvanlevitysyhtiö on Paramount. Kirjoitin niille eilen ja pyysin (paljous)alennusta Al Goren leffasta. Ne vastasivat tänä aamuna heti kello 8:30. Vau! Ja tarjosivat reilua alennusta. Olen myyty!

Ja se Ollilakin oli niin sympaattinen. Haukoin lauantai-iltana henkeäni, kun luin teksti-tv:n ruudulta: Ollila - ilmastonmuutos - energiantehokkuuden tuplaaminen - ei ydinvoimaa. Sitähän se Mieskin on puhunut, energia-alan ekspertti kun on. Tehostamisen varaa on valtavasti.

Miksi sitä on niin yllättynyt, kun älykkäät, koulutetut ja vaikutusvaltaiset ihmiset alkavat ymmärtää asioita?

28.1.2007

Se toimii

Toimettomuus ei sovi minulle. Syön vain liikaa suklaata ja teen omituisia laskelmia. Kuten että City-lehden todellisuus (=kuvat) koostuu 47-prosenttisesti nuorista, symmetrisistä ja hoikista naisista, 15-prosenttisesti miehistä (joista kuudesosa tekee jotain vastenmielistä kuten kuseskelee portaille), 6-prosenttisesti alkoholista. 3-prosenttisesti kengistä ja 0,3-prosenttisesti kultakaloista.

Toimettomuus ei siis sovi minulle. Sen sijaan minulle sopivat fyysisest harrastukset, ylistin niitä jo viikko sitten. Lasken fyysisiin harrastuksiin myös keskustelun. Ah, se on ihanaa. Katsoimme saunan jälkeen parin naapurin kanssa tärkeän elokuvan. Sen jälkeen keskustelimme. Ja teimme listan toimenpiteistä, mihin huoltoyhtiön pitäisi ryhtyä. Nyt on ihanan rento olo, kun on tehnyt muutakin kuin syönyt ja nörtteillyt.

Päivän mietelause:
IRL on ihquu!

23.1.2007

Mainospala

Huom! DocPoint! Nyt!

Olemassaolon intensiteetistä

-Sinä et usko, Aleksei, kuinka minä nyt tahdon elää, millainen halu olla olemassa ja ymmärtää minussa on syntynyt juuri näitten paljaitten seinien sisäpuolella! -- Ja mitä on kärsimys? Minä en pelkää sitä, vaikka se olisi ääretön. Nyt en pelkää, ennen pelkäsin. -- Ja minussa tuntuu nyt olevan tätä voimaa niin paljon, että minä voitan kaikki, kaikki kärsimykset, voidakseni vain sanoa itselleni joka hetki: minä olen olemassa! Tuhansissa tuskissa — minä olen olemassa, vääntelehdin kidutettuna, — mutta minä olen olemassa! Minä istun muurien sisällä, mutta minäkin olen olemassa, näen auringon, tai jos en näe aurinkoa, niin tiedän sen olevan olemassa. Mutta sen tietäminen, että aurinko on olemassa, — se on jo koko elämä."
— Vankilassa istuva Mitja Karamazovin veljeksissä

Vuoden ensimmäisessä Inhimillisessä tekijässä haastateltiin ihmisiä, joiden olemassaolo oli ollut tai oli edelleenkin uhattuna. Ihan kuin menetyksen reunalla seisominen olisi tuonut heille uudenlaisen herkkyyden, kyvyn tuntea syvemmin. Yhden ei tarvitse enää kisailla naapurien kanssa tärkeydestä eikä rahasta. Toinen tuntee voimakkaammin, ilo ja onni voi olla pakahduttavan fyysistä. Kolmatta ilahduttavat samat asiat kuin ennenkin — rakkaat ihmiset, juustot, musiikki — mutta samat asiat "toimivat paremmin". Maailman värit ovat kirkastuneet. Asiat näkee helpommin, kirkkaammin ja paremmin.

Kun maailma ei riitä

Mitä ekoihmiset tekevät yöllä kun eivät saa nukuttua?
Laskevat tietysti ekologista jalanjälkeään.

Tampereen kaupungin Ekotallaaja-laskurin tarvittaisiin 3,1 maapalloa, jos kaikki eläisivät niin kuin minä. Ekologinen jalanjälkeni on 5,7 hehtaaria. Julkkistallaajista Simo Frangén vie vain 5,1 hehtaaria - mutta minkälaisia olisivatkaan 2,7 simo frangeneilla kansoitettua maapalloa?

Earth Day -verkoston laskurin mukaan tarvitsisin maailmoja vielä enemmän. Tulokseksi saamani 8,4 globaalihehtaaria per asukas vaatisi 3,9 maapalloa nykyisellä väkimäärällä. Huvittavaa sinänsä - jos muuttaisin Bangladesiin, samat kulutusvalinnat veisivät laskurin mukaan vain 0,5 globaalihehtaaria ja äkkiä maailma riittäisikin...

Hmm... Bangladeshiin ei näytä olevan suoria lentoja.

22.1.2007

Luostarielämää

Pagistaanin innoittamana kävin illalla katsastamasssa Athos-näyttelyn ja jäin miettimään, kuinka suuri osa Athoksen traditiosta jää välittämättä kuvien ja esineiden kautta. Eikö munkkius ole paljolti mielentila tai paremminkin mielen hallintaa, joka tulee esiin rituaaleissa ja käyttäytymisessä?

Taidan siis minäkin hankkia irtoparran ja hiipiä Pagistaanin kanssa tutustumaan lähemmin munkkien elämään. Sen verran kiinnostavaa se on.

21.1.2007

Nytkähdyksiä ja irtiottoja

- Entä oletko huomannut, Smurov, että jos keskellä talvea on viisitoista tai kahdeksantoistakin astetta, niin ei tunnu niin kylmältä kuin esimerkiksi nyt, talven alussa, kun pakkanen äkkiä menee, kuten nyt, kahteentoista asteeseen ja kun lunta vielä on vähän. Se johtuu siitä, että ihmiset eivät vielä ole tottuneet. Ihmisillä on aina tottumuksensa, kaikessa, myöskin valtiollisissa ja poliittisissa suhteissa. Tottumus on tärkein tekijä.

- Kolja Krasotkin Dostojevskin Karamazovin veljeksissä

Muutokset kytevät ja kypsyvät pitkään pinnan alla näkymättömissä mutta pulpahtavat äkillisesti pintaan ennalta määrittelemättömällä hetkellä.

Perjantaina juttelin kahden naapurin kanssa. Toinen kertoi muuttavansa kolmen viikon kuluttua itärajalle, toinen kertoi hakeneensa juuri vuorotteluvapaata. Esimerkistä riehaantuneena minäkin otin ja repäisin - ja heitin kaksi kenkäparia roskiin. Keltaisia mokkanahkaisia talvikenkiä en sentään hennonut nakata menemään. Ehkä tulee vielä kuivia pakkaspäiviä, jolloin haljenneet kengänpohjat eivät haittaa...

Fyysisyyttä

Tänään kävelin kaksi tuntia lumisateessa ja kävin saunassa. Ihanan fyysistä, olen jo pitkään toivonutkin jotain netin ulkopuolista olemassaoloa.

19.1.2007

Isi!

"Isi" huusi naapurin vaahtosammutin minut nähdessään.
Ensimmäistä kertaa joku sanoo minua isäksi!
Outo tunne läikähti rinnassani.

Jos minusta joskus tulee isä, haluan tämän näköisiä lapsia.

Naisten ihanuudesta

Minusta ei voi tulla politiikkoa, koska käytän liian usein sanaa "ihana". Se ei lisää poliittista uskottavuutta. On mietittävä jotakin muuta uraa.

Tänään hedonimetrin lukemat ovat taivaissa. Tapasin pitkästä pitkästä aikaa ystävätärtäni, sitä pientä ja suloista jolle Mies muistaa aina lähettää terveisiä. Paikalla vielä kolmas ystävätär, tuo joka virnistää vilpittömästi ja jonka elämä vain on ihanaa. Puhuimme työstä ja ekologisuudesta ja ekologisuudesta ja ekologisuudesta...

Stressaantunut yrittäjäyksilö lähti kotiin keventyinein mielin, me muut päätimme perustaa uuden firman.

Naiset ovat ihania.
Ne voivat perustaa ekologisen yrityksen.
Olen innoissani.

17.1.2007

Hyvä elämä

Osa-aikaiselle eläkkeelle jäänyt tätini on päättänyt pitää itseään hyvänä ja esimerkiksi nauttia mukavasta seurasta. Ei hullumpi periaate.

16.1.2007

15.1.2007

Muutosvastarinnan piensanasto

"jos vaikka
niin ei koskaan kuitenkaan
ja sitä paitsi
kuitenkin
sitten aina"


Onko ihme että ryhtyminen on hankalaa?

14.1.2007

Kiireettömyyttä

Olen kateellinen. Dyrolla ja Hillalla on ihanaa kiireettömyyttä.

Minä join kahvia ja tulin tehokkaaksi. Tapasin entisen lastenhoitajan ja sukulaisia, lähettelin sähköposteja ja organisoin asioita. Nyt olen ihan uupunut. Pöh! Olisi tällekin sunnutaille ollut parempaa käyttöä.

Kiire - suurin ympäristöongelma

Jari Lyytimäki kirjoitti Hesarin lauantain Vieraskynässä kiintoisasti:

"Ehkäpä suurin ympäristöongelma onkin kiire. Yhteiskunnan kiireisyys on lisännyt sekä ympäristön meluistumista että valoistumista. Kiire pakottaa käyttämään nopeita ja äänekkäitä kulkuneuvoja ja liikkumaan kellonajasta piittaamatta keinovaloa hyödyntäen.

Kiirettä voi pitää saasteena, joka vaikuttaa terveyteemme kuten muukin ympäristön kuormitus. Erityisen stressaavaa kiire on silloin, kun sille altistutaan tahtomatta.

Kiire on myös hyvä esimerkki aiheista, joista ei ympäristönsuojelussa juurikaan puhuta – ehkä siksi, että niihin puuttuminen ravistelisi koko nykyisen elämäntapamme perusteita."

12.1.2007

Aktivisti-byrokraatti

Yritän hiljakseen luovia kohti suurta synteesiä ja sisäistä tasapainoa.

Aikoinaan työpaikkahaastattelussa jäi tunne, että toimiminen ympäristöjärjestössä oli lievästi epäilyttävää ja virkamiehelle epätyypillistä. Minulla oli kuitenkin asuntolainaa, joten kävin normaalista ja pääsin sisään.

Viime syksynä keskustelin Dodon tilaisuuteen tulleen virkamiespuhujan kanssa. Hän oli niin ilahtunut siitä, että aloite tuli meiltä eikä ministeriöstä, että melkein kummastuin.

Minusta virkamies ja aktivisti ovat sama asia. Virkamies, englanniksi civil servant, on yhteiskunnan palveluksessa. Virkamies siis haluaa yhteisönsä parasta ja ajaa sen etua. Ympäristöjärjestön jäsen on aivan samalla tavalla yhteiskunnan palvelija, ympäristöaktivistin näkövinkkeli vain on laajempi, hän haluaa ihmiskunnan parasta ja ajaa sekä nykyisen että tulevan sukupolven etua.

Seksismiä 3

Olen virkamies.

Seksismiä 2

Äänestän aina naista.

Seksismiä

Minulla on uusi esimies. Hän on nainen. Toissailtana työhyvinvointikeskustelu johti minut pohtimaan ääneen työpaikan ihmissuhdekuvioita ja työhyvinvointia. Sanoin toivoneeni edelliseltä esimieheltäni tehokkaampaa puuttumista henkilöiden välisiin ristiriitoihin.
- Otitko asian esille? kysyi uusi esimies.
- En. Ei ne miehet kuitenkaan näitä asioita ymmärtäisi.

11.1.2007

Byrokratia-aktivismi nostaa päätään

Löysin blogilistalta vain yhden blogin aiheesta byrokratia. Herran pieksut! Eikö niin tärkeästä ja ihmisiä koskettavasta aiheesta ole kirjoitettu enempää? Asiaan on puututtava.

10.1.2007

Ilman unta ja suhteellisuutta

Omituista, valvoin tietämättäni yhdessä Veloenan ja Qtean kanssa.

Olen nukkunut huonosti. Unentulon aikaan mieleen ryömii suhteettomiksi paisuvien, muodottomien ajatusten armeija. Yöllä on niin helppo olla ahdistunut ja pakkomielteinen, että aamulla yllättyy, miten normaaliksi ja iloiseksi tuntee itsensä kun saa ulko-oven auki ja päivänvaloa silmiinsä.

Päivällä muut ihmiset ja todellisuus ovat olemassa.
Elämä on.
suhteessa
toisiin.

9.1.2007

Laatokan toivot

Elleivät sähköpostini suodattimet olisi ylivireystilassa, olisin saanut alkuperäisenkin viestin. Nyt sain vain neljä vastausta, jotka putoilivat nopeasti ja täynnä laimentamatonta innostusta. Pyöräilemään! Laatokan ympäri!

Kaksi viikkoa heinäkuun alussa. Joukko on saatava ajoissa kokoon, koska kuljemme alueilla, jonne tarvitaan erikoislupa. "Kuljemme", me, olen lupaillut vasta alustavasti...

Kiintoisaa.

On kai otettava pyörä varastosta.

7.1.2007

Hitaat ja nopeat hedonit

Olen lukenut kirjaa Stumbling on happiness. Siinä viitataan psykologisiin testeihin, joissa ihmiset arvioivat onnellisuuttaan asteikolla 1 - 10.

Tänään koko päivän kokoustamisen jälkeen mielen täytti sosiaalisesti täyttymykselllinen, aikaansaanut ja tulevaisuuteen luottavasti katsova rauhallinen onnellisuus. Onnellisuusmittarin lukema ei voinut olla alle 10. Mietin kuitenkin riehakasta onnellisuutta - mitä hedonimetri silloin osoittaa?

Ehkä on olemassa hitaita ja nopeita hedoneja, niin kuin on hitaita ja nopeita hiilihydraatteja: nopeat nousevat heti päähän, hitaat aiheuttavat tasaisen hyvän olon.

:-D

6.1.2007

Uhrauksia, kiltteyttä ja pommeja


Monipäiväisen Norjan-matkan jälkeen ajoin bussilla Viikin tulevan Prisman ohi ja turhauduin. Junamatkailulla säästämäni 200 kiloa hiilidioksidipäästöjä syntyvät Prismaan autoilevien asiakkaiden päästöistä hyvin lyhyessä ajassa.

Päivässä, jos arvioidaan, että Prismassa käy 1500 asiakasta päivässä ja heistä 50 % tulee kilometrin päästä vähän (6 l/100 km) kuluttavalla autolla. Tai puolessa päivässä, jos matkaa on 2 km yhteen suuntaan.

Entä ne minun junassa käyttämäni kolme päivää?

Mitä tästä opimme: Uhrauksia tehnyt on todennäköisimmin se, joka laittaa pommin rampin alle.


Tänään luin HOK-Elannon jäsentiedotteesta: "Kehitämme palvelutarjontaa Sinun eduksesi". Tiedotteen mukaan Prisma Viikin peruskivi muurattiin joulukuun 19. päivänä. The Economist-lehti kertoi, että puolet logistiikan aiheuttamasta ympäristökuormasta syntyi tavaran matkatessa marketista kotiin, ei siis tavaran matkatessa tuotantopaikalta markettiin. Eli osta vain banaani, kunhan käyt kaupassa kävellen.

Meille tulee myös Yhteishyvä-lehti, vaikka Mies sanoi ruksanneensa kaikki mahdolliset jäsenhakemuksen "ei mainoksia" -kohdat. Viimeksi Yhteishyvä oli pakattu muovipussiin, jonka sisälle oli ujutettu lisää mainoksia. Aioin jo lähettää kärsivällis-holhoavan kirjeen ja palauttaa kaikki mainokset, sillä emmehän ole voineet niitä saada, kun olemme varta vasten ilmoittaneet ettemme niitä halua. Sitten kuitenkin tuli mieleeni, että lähestymistapa on huono, jos haluan saada Prismaan täyttöpakkausjärjestelmät, joista olen jo kauan unelmoinut.



Niinpä tyydyn vain toteamaan, että Yhteishyvässä oli Osmo Soininvaaran haastattelu, ja Soininvaara on edelleenkin idolini. Allekirjoitan heti hänen lausuntonsa: "Haluan tehdä työtä tarpeeksi hitaasti, syventyen ja hyvällä omallatunnolla." Ja kuinka sympaattinen onkaan kommentti "Erityisesti pidän Alpeilla pyöräilystä, vaikka siinä saa kuntoilla samalla"?

Lisäksi samassa lehdessä hurmaava Kjell Westö kirjoitti: Äärimmilleen viritetyssä kilpailuyhteiskuunnassa kaiken läpi näkeminen, toisten aikeiden arvaaminen ja tämän julkituominen on terävän ihmisen merkki, ystävyyden korostaminen ja asioiden näkeminen positiivisessa valossa on naiivia, mutta äly on muutakin kuin kyynisyyttä. Kiltin pitää ajatella pitemmälle.

Mitä tästä opimme: Vaikka kiltti ihminen on tehnyt uhrauksia, hän ajattelee pitemmälle, ajattelee Westötä ja Soininvaaraa ja täyttöpakkauksia, eikä laita pommia rampin alle. Kiltti ihminen on ovela optimisti.

Viikon lista eko-onnellistajista

Oli taas todella hauskaa megapolisoida. On ihmeellistä ideoida oikeasti innostuneiden ihmisten kanssa.

Matti
oli käynyt toimistolla ja jättänyt viestin. Terveiset takaisin, vein sitten biojätepussinkin pois. Se oli jemmattu hellan päälle. Ehkä seuraavan kerran haisee vähemmän homeiselle.

Muut tämän viikon eko-onnellistajat:

1. En ole pitkään aikaan kokenut niin vilpitöntä iloa ja saavutuksen tunnetta kuin Ruohonjuuressa täyttäessäni uudestaan tyhjentyneet shampoo- ja hoitoainepullot. Aivan lapsenomaista onnea!

2. Töihin mennessä naapuri huomasi julisterullan kainalossa ja kysyi olenko mukana Dodossa. Selitin ystävällisesti ja siirryin jo niitä-näitä-jorinoihin, mutta naapuri vain halusi kuulla lisää siitä Dodosta. Hiisi vie!

3. Lounastauolla Robert's Coffeessa näin Kodin kuvalehdessä kuvia minun (tulevasta) elämästä. "Yuka Takahashi ja Pekka Harni välttävät kaikin tavoin turhaa tavaraa, vaikka he suunnittelevat työkseen uusia esineitä. Pyrkimys olennaiseen näkyy kahden muotoilijan kodissa Helsingin Kruununhaassa." Olin aivan huumaantunut ja ajattelin kutsua meidät heille kylään, tai ehkä heidät meille ensiksi, noin kohteliaisuuden vuoksi.

4. Naapurihuoneen tyylikäs rouva, joka käyttää voimakasta huulipunaa ja käy joka viikko Stockalla shoppailemassa, pyysi että näyttäisin miten tietokoneelta voi tulostaa kaksi sivua samalle paperille. Hän kun ei vielä osaa. Ja se säästäisi paperia. Olen aivan myyty.

5. Kun illalla tulin kotiin, pöydällä odotti An inconvenient truth, jonka olin tilannut Amazonilta. Nyt aion kutsua kaikki meille katsomaan leffaa vuoronperään. Varatkaa vuorot! Ja mistä sitä tietää, ehkä Mieskin haluaa esittää elokuvan syntymäpäivävierailleen...

4.1.2007

Dodo-euforiaa

Sain tänään Drontin kotiin kannettuna! Hitto se on hyvä lehti. Siitä ilahtuneena kävin heti maksamassa Dodon jäsenmaksun.

Huomenna menen suunnittelemaan tämän vuoden Megapolis-tapahtumaa. Ennen joulua jo vähän aloiteltiinkin, ja kehitettiin ajatus ostoskeskuszombista. Minusta se oli aivan nikerryttävän huvittava idea.

Huomenna perjantaina kello 17 Dodon toimistolla (Vironkatu 5).

2.1.2007

Henkinen kilvoitus
à la Tiktak

Mä näen tyhjän taistelukentän
pahimman vastustajani tiedän
minusta itsestäni sen löydän

1.1.2007

Globalisaatio, vapaus ja sankaruus
à la luostarinvanhin Zosima

Vakuutetaan maailman ajan kuluessa yhä enemmän yhtyvän ja liittyvän veljelliseksi kokonaisuudeksi sen johdosta, että se lyhentää välimatkat, siirtää ilman halki ajatuksia; voi, älkää uskoko ihmisten yhtymiseen.

Käsittäessään vapauden halujen lisäämiseksi ja nopeaksi tyydyttämiseksi he väärentävät luontonsa, sillä he synnyttävät itsessään paljon järjettömiä ja typeriä pyyteitä, tottumuksia ja mielettömiä päähänpistoja. He elävät vain kadehtiakseen toisiaan, hekumoidakseen ja pöyhkeilläkseen. Päivällisten, huviretkien, vaunujen, virka-arvojen ja orjamaisten mielistelijäin merkitys on heille niin suuri, että he pitävät semmoista välttämättömyytenä, jonka takia uhraavat henkensä, kunnian ja ihmisrakkauden saadakseen tämän välttämättömyyden tyydytetyksi, vieläpä tappavat itsensä, jos eivät voi sitä tyydyttää. Niillä, jotka eivät ole rikkaita, näemme samaa, kun taas köyhät tukahduttavat halujensa tyydyttämättömyyden ja kateutensa juoppouteen. Mutta pian he viinan asemesta juovat verta, siihen heitä johdetaan. Minä kysyn teiltä: onko tämmöinen ihminen vapaa? - -

Hän on eristäytynyt, eikä hänellä ole mitään tekemistä kokonaisuuden kanssa. Ja niin on jouduttu siihen, että tavaraa on enemmän, mutta iloa on alkanut olla vähemmän.

Toista on munkin ura. Kuuliaisuudelle, paastolle ja rukoukselle nauretaan, mutta niissä kuitenkin on tie oikeaan, todelliseen vapauteen: minä leikkaan itsestäni pois liiat ja tarpeettomat halut, taltutan ja alistan kuuliaisuuden alle itserakkaan ja ylepän tahtoni, ja saavutan sillä tavoin Jumalan avulla, hengen vapauden ja sen mukana myös hengen ilon!

Kumpi heistä on soveliaampi kohottamaan suuren ajatuksen ja lähtemään sen palvelukseen , - eristäytynyt rikas mies vaiko tämä esineitten ja tottumusten tyrannivallista vapautunut henkilö?

Munkkia moititaan hänen eristäytymisestään: "Sinä olet eristäytynyt pelastaaksesi itsesi luostarin seinien sisällä ja olet unhottanut veljellisen ihmiskunnan palvelemisen." Mutta katsokaamme vielä, kumpi enemmän edistää veljesrakkautta. Sillä emme me ole eristäytyneitä, vaan he, vaikka he eivät näe sitä. Mutta meidän joukostamme on jo vanhastaan lähtenyt kansan toimenmiehiä, miksi siis niitä ei voisi olla nytkin? Samat nöyrät ja lempeät paastoojat ja vaikenijat nousevat ja lähtevät suorittamaan suurta työtä.


- Dostojevski: Karamazovin veljekset

...yleisestä ihmisten yhteenkuuluvaisuudesta

"Paratiisi", hän sanoo, "on kätketty jokaiseen meistä, se piilee nyt minussakin, ja jos tahdon, - niin se huomenna muuttuu minulle todellisuudeksi ja pysyy sitten koko elämäni ajan." - - "Te kysytte, milloin tämä toteutuu. Se toteutuu, mutta sitä ennen pitää inhimillisen eristäytyneisyyden aikakauden päättyä."

"Minkä eristäytyneisyyden!" kysyn häneltä.

"Sellaisen, joka nyt vallitsee kaikkialla.-- Sillä jokainen pyrkii nyt mahdollisimman paljon erottamaan persoonaansa, mutta kaikista hänen ponnistuksistaan tulee elämän täyteläisyyden asemesta tulokseksi vain täydellinen itsemurha, sillä oman olemuksensa täydellisyyden määrittelyn sijaan he joutuvat täydelliseen eristäytyneisyyteen. Kaikki meidän aikanamme ovat näet jakaantuneet yksilöihin, jokainen vetäytyy omaan luolaansa, jokainen etääntyy toisista, piiloutuu ja piilottaa sen, mitä hänellä on, ja lopuksi hän nykäisee itse itsensä irti ihmisten joukosta ja sysää itse ihmiset pois luotaan. Hän säästää eristäytyneisyydessään rikkauttaan ja ajattelee: kuinka voimakas nyt olenkaan ja kuinka turvattu, eikä tiedäkään, mieletön, että kuta enemmän hän säästää, sitä enemmän hän vaipuu itsemurhaavaan voimattomuuteen. Sillä hän on tottunut luottamaan vain itseensä ja on erottautunut kokonaisuudesta yksilöksi, totuttanut sielunsa olemaan uskomatta ihmisten apuun, ihmisiin ja ihmiskuntaan, ja vapisee vain sitä, että menettää rahansa ja sillä hankkimansa oikeudet. Kaikkialla alkaa nykyisin inhimillinen äly ivata ja olla ymmärtämättä sitä, että henkilön persoonallinen turvallisuus ei riipu hänen eristäytyneestä persoonallisesta ponnistuksestaan, vaan yleisestä ihmisten yhteenkuuluvaisuudesta. Mutta käy ehdottomasti niin, että tulee loppu myös tästä kauheasta eristäytyneisyydestä, ja kaikki ymmärtävät samalla kertaa, miten luonnottomasti he ovat erottautuneet toisistaan."


- Dostojevski: Karamazovin veljekset