27.2.2007

Koskettaa, ulottua sieluun

Viime päivinä olen ollut kyyninen, rationaalinen ja järkevä. Ajatellut, ettei mitään ihmeellisempää ole eikä tule, on vain näkyvä maailma, vain nykyhetki, vain arki.

Sitten sain artikkelit sympaattisilta. Ne saivat haukkomaan henkeä ja punastumaan ja hyppimään innosta. Onhan intiimiä ja tiivistä lähes sama kuin tiivistä ja intensiivistä. Melkein kuin minun ajatukseni! Tai ettei ihmisiä rakennettaisi kaupungille. Jotain mitä en ole todellakaan ajatellut. Tai miten ihmiset kaipaavat "...toistensa mieltä, sielua ja oikeaa läsnäoloa." Suudeltavia sanoja. Suuteluttavia sanoja.

Kyynisyyteni liittyi aivan samaan kuin äkillinen hurmiokin. Siihen, miten on mahdollista olla toiselle se, mitä toinen tarvitsee. Sanoa juuri ne sanat, jotka tarvitsee sanoa. Miten voi koskettaa jotain toisen sisällä, mistä syntyy yhteys? Onko se vain illuusio, ohikiitävä hetki jolloin sattuu olemaan samalla aaltopituudella - lausumaan saman sanan yhtä aikaa tai ajattelemaan appelsiinia kun toinenkin ajattelee?

Yhteys, hipaisu, kosketus. Jotkut koskettavat. Niin kuin näyttelijä Forrest Whitaker Oscar-puheessaan: "...when I first started acting, it was because of my desire to connect to everyone. To that thing inside each of us. That light that I believe exists in all of us."

Lämpö, luottamus, vilpittömyys, usko ihmisen hyvyyteen - tai olemassaoloon - halu löytää tie, halu ulottua sieluun. Siinä se, siinähän se. Usko, rakkaus ja suuteluttavat sanat, ja niiden kautta kaikki: näkymätön, tuleva ja elämän maku:

".. And through our combined belief, we can create a new reality."

26.2.2007

Nyt se Al Goren leffa voitti oscarin parhaana dokumenttielokuvana, ja Gore yhdessä Leonardo DiCaprion kanssa ryhtyi pienentämään Oscar-gaalan ekologista jalanjälkeä.

25.2.2007

- Sano jotain rakentavaa.
- Lego.

21.2.2007

Politiikasta

Qtea oli kirjoittanut vaalikoneista kaikkea teknisesti henkeäsalpaavaa, Qtean osaaminen aina hämmästyttää minua. Erityisen viehättävä nakuttelija on Amazonin kirjahaku.

Juho Lindman ja Markus Neuvonen ovat puolestaan saaneet aikaan Äänestäjän käsikirjan. Ajattelin sanoa kirjasta jotain viisasta, mutta kaikki energia katosi, kun juutuin kokeilemaan vaalikoneita. Ihan turhaan. Tiedänhän jo, että äänestän Anni Sinnemäkeä, koska sillä on maailman kauneimmat silmät.

Politiikassa tärkeintä ovat pitävät perustelut.

Huokaus

Miten sitä onkin niin pahasti sekaantunut tähän sotkuiseen vyyhtiin nimeltä elämä?

19.2.2007

Tulppaanin kukkia, tai oikeastaan Lupiinin.

Tänään olen pääasiassa nukkunut. Olen myös pessyt pyykkiä ja vienyt roskat. Uudenvuoden päätöskin on saatu tehtyä.

Ihmisen itseparannuskyky on ihmeellinen. Unessa työkaveri tuli halaamaan ja kysyi, olenko ok. Ellei hoivaa saa livenä, sitä voi hankkia virtuaalisesti.

Yhtiömme kiittää

Kuvassa pulla luonnollisessa koossa.

Oli sympaattista. Pitää jatkaa jutustelua, varsinkin kun keskustelu sai metafyysisen käänteen. Elävien ihmisten läsnäolo riitti nostamaan alakulosta jopa ilman saunaa. Tulkaahan toistekin, kaikki te ihanat.

Tänään olen erityisen kiitollinen Viille, joka edistää asiaa minun makaillessa kotona kuumeessa.

18.2.2007

Unohdus

Joskus kuvittelin, että onni edellyttäisi kaikinpuolista hyvinvointia ja tasapainoista elämää.

Tänään olin vilpittömän iloinen ja onnellinen näperrettyäni monta tuntia tekstiä, jonka sitten kaiken kukkuraksi tuhosin ja jouduin kirjoittamaan uudestaan.

Ei se mitään, se vei ajatukset pois kurkkukivusta, selkäsärystä ja potentiaalisesta mahataudista, jotka puolestaan ystävä aivan oikein diagnosoi emotionaaliseksi agoniaksi.

Silti olin onnellinen.

Ihana unohdus.

15.2.2007

To have a future as a civilization

Veli istuu sohvalla ja katsoo elokuvaa. Minä kirjoitan rahankeräyslupahakemusta.

Kaikki alkoi siitä kun lohjalainen pariskunta oli meihin yhteydessä ja halusi lahjoittaa rahaa kirjan ostamiseksi kaikille kansanedustajille. Meillä virisi idea elokuvasta ja otimme yhteyttä levitysyhtiöön, jossa idea sai lämpimän vastaanoton.

Seuraavaksi sitten keräämme rahaa, Helsingin alueella. Helsingin poliisin rahankeräystäti oli sympaattinen. "Hyvä idea", hän sanoi kun kerroin ajatuksesta. Hakemuksen käsittely kestää poliisilla viikon, Etelä-Suomen lääninhallituksessa keräysluvan saaminen olisi kestänyt vähintään kolme viikkoa. Ne käsittelevät tällä hetkellä kuulemma joulukuussa sisään jätettyjä hakemuksia. Lääninhallitus olisi kylläkin voinut myöntää valtakunnallisen luvan, ja silloin varoja olisi voinut kerätä netissä. Mutta vaalit olisivat jo olleet ohi ennen luvan saamista.

Soitin myös parille sympaattiselle tyypille, ja pyysin tekstiä Ympäristökasvatus-lehteen.

Olen jo selvinnyt eilisestä krapulasta, joka johtui pitkälti ulkosuhteiden edistämisen ja työsuhteiden ylläpitämisen fataalista kombinaatiosta. Koko viikko on muutenkin mennyt epäterveesti. Tänään sentään ajattelin liikuntaa. Taidanpa lähteä hetkeksi ulos kävelemään.

Nukun sitten... myöhemmin.

14.2.2007

Ystävä, sinä


Ystävä sinä.

Mennään kesällä piknikille
maataan viltillä heinikossa
katsellaan pilviä
syödään eväitä
heilutellaan varpaita.

Kun yrität nukua
kutitan nenääsi ruohonkorrella.

Varmistan vain, että olet.
Ystävä. Sinä.

11.2.2007

Yhteisön ikävä


Pispalassa oli hienoa. Kapeat kujat muistuttivat ajasta ilman autoja.

Keskusteltuani eilen koko päivän monen ihmisen kanssa jäin kaihoamaan tiivistä yhteisöä. Haluaisin kyllä oman huoneen ja hyvän äänieristyksen, mutta en tarvitsisi paljon tilaa enkä krääsää. Söisin mielellään yhdessä tehtyä ruokaa ja löhöisin kasassa yhteisiä lehtiä lukien. Syvällisiä keskusteluja haluaisin myös, ja talkoita, ja mäenlaskua ja sen sellaista. Haluaisin ihmiset lähemmäksi. Näin ajattelin illalla ja näihin romanttisiin ajatuksiin nukahdin.

Aamulla heräsin ovikellon soittoon. Mies oli suihkussa, joten oli raahauduttava ovelle. Haroin hiuksia ja toivoin näyttäväni säälliseltä villapaidassa ja pyjamanhousuissa. Urheista ponnistuksistani huolimatta naapuri kysyi pirteänä: "Ai, oletteko tekin krapulassa?"

Pitää vielä miettiä, kuinka lähelle ne ihmiset oikein haluankaan...

10.2.2007

Tulvalaskelmia

Vihdoinkin! Tätä olen jo ehtinyt toivoa: tulvakartta.

9.2.2007

Äideistä

Puolueet ovat äidillisiä?

8.2.2007

Puolueista

Äidit ovat puolueellisia.

4.2.2007

Äidin hyvä uni

Rosoista seinää.
Kivinen muuri.
Muurissa aukko.
Kurkistus.
Hämmästys.
Taivaanrantaan asti
loputtomat rivit
hammastettuja muureja.

Mutta sitten.
Muurit
hajoavat
häviävät.
Ensin ensimmäinen
sitten toinen.
Rivi riviltä.
Muuri muurilta.

Tulkinta: Muutos on tulossa, hyvin nopeasti.

3.2.2007

Jotkut lääkkeet vain pahentavat sairautta.

2.2.2007

Päivä jona ilmastoskeptikot ryömivät takaisin koloonsa

Kun ihminen ei lue uutisia, on hyvä että on Matti. Ihminen tulee paitsi informoiduksi, myös iloiseksi.

Matin linkittämässä artikkelissa Britannian arvostetuimman tieteellisen instituutin johtaja Ludlow'n lordi Rees sanoo, että 'business as usual' johtaisi kestämättömiin riskeihin ja että pikaiset kansainväliset yhteisponnistukset ovat välttämättömiä. Artikkelissa on myös kuva jääkarhusta meditointiasennossa.

Itse olin iloinen en nyt ilmastonmuutosskeptikko, vaan eri vaihtoehtoja ja ilmastonmuutoksen vaikutusten vakavuutta auki pitävä ympäristönsuojelija - siihen asti, kunnes menin haastattelemaan meteorologia, jonka elämäntapoihin verrattuna minä aktivisti vaikutin kävelevältä ympäristökatastrofilta. Ja kun toinenkin meteorologi sanoi, että yksikään ilmastonmuutosskeptikko ei ole saanut meteorologista koulutusta, minä olin myyty. Mutta kauan se kesti. Ja lopullisen kirkastuksen antoi vasta se pahuksen filmi, josta koko ajan puhun.

1.2.2007

Tänä aamuna askel oli kevyt
aurinko nousi vastakkaisen talon ikkunoissa.