31.3.2007

Tulkinta

"Ovi on rikki. Se sirisee", sanoo naapurin rouva, ja minä pysähdyn kuuntelemaan. Tosiaan, olen kuullut äänen aiemminkin. En ole kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota, onhan aika tavallista että loisteputkilamput surisevat rappukäytävässä.

Meidän rapussa ei kylläkään ole loisteputkilamppuja, eikä yleensä edes valotkaan päällä. Silti loisteputkiselitys on mennyt täydestä kuin väärä raha.

Miten dorkaan selitykseen aivot voivatkin tyytyä!

26.3.2007

1/2

puolimielisenä väsymyksestä

kesäajan ensimmäinen
päivä

25.3.2007

Painolastista voimavaraksi

Painolastista voimavara. Jätteestä energiaa. Helsinkiin ollaan rakentamassa jätteenpolttolaitos. Tajusin juuri, että meille on asiasta jaettu tiedotuslehtinen siksi, että yhtenä vaihtoehtona on voimalan rakentaminen tien toiselle puolen, Kivikkoon.

Eipä siinä mitään. Olen ihan jäte-energian kannattaja, kunhan pidetään mielessä periaate "reduce - reuse - recycle" eli pidemmästi: "vähennä - käytä uudestaan - kierrätä - polta - heitä kaatopaikalle".

23.3.2007

Kognitiivinen dissonanssi

Kun paine toimia oikein on suuri, ja olemassa oleva todellisuus etääntyy halutusta lopputuloksesta liikaa, todellisuuden kaunistelu muuttuu varteen otettavaksi vaihtohdoksi.

22.3.2007

Kaato 2

Kolme jätesäkillistä vaatteita, jotka ovat liian huonokuntoisia kirpputorille. Mukana puna-viher-kelta-oranssit pyyhkeet, jotka isä oli tuonut isosedän jäämistöstä. Kaksi vaahtomuovipatjaa, kolme petauspatjaa ja yksi tyyny. En viitsinyt soittaa isälle. Pula-ajan lapsena se olisi halunnut kuitenkin säästää kaiken: "Pidä niitä siellä vähän aikaa, niin tulen hakemaan ne myöhemmin." Tädin kellarikomero oli täynnä isän tavaroita neljä vuotta muuton jälkeen.

Meillä on edelleenkin neljä irtopatjaa, litteitä peittoja ja muhkuraisia tyynyjä. Mummon perintönä saadun sähköpianon ja TV-tuolin aion huutokaupata huutonetissä. Saa nähdä, mikä on menestys. Kierrätyskeskus ei halua kirjahyllyä, heillä on niitä jo tarpeeksi.

En tunne ketään, joka tarvitsisi tavaraa. Kierrätän kaiken, minkä voin. Mutta hitto, jos kierrätyskeskuskaan ei enää ota vastaan tavaraa...

(Globaalit) markkinat eivät toimi. Tänään pois heittämäni patjat olisi rankattu hyviksi ja kelvollisiksi hyvin monessa paikassa eri puolilla maailmaa. Hyödykkeet eivät siirry niitä tarvitseville. Ärsyttää.

Kaato

Kaato. Paikalle. Irti menneisyyden painolastista.

21.3.2007

Valkosolu-allegoria, osa 2

Viime päivinä olen tutustunut pakkokeinolakiin. (Miten puoleensavetävää ja romanttista!)

Olen oppinut, että Suomen perustuslain mukaan "jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. -- Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta."

Perustuslain ylin periaate on siis suojella yksilön koskemattomuutta. Vielä tärkeämpää on kuitenkin yhteisön tai enemmistön suojeleminen. Jos yksilön toiminta muodostuu uhkaksi yhteisölle tai muille yksilöille, yhteisön valtuuttamat jäsenet saavat yhteisön tarkasti säätelemällä tavalla puuttua yksilön toimintaan.

Ihmisyhteisön organismissa tietyt solut erikoistuvat valkosoluiksi. Erikoistuvien solujen maailmankuva muodostuu omanlaisekseen. Poliisi näkee ihmisessä rikollisen, psykologi uhrin. Ajatukset ja toimintatavat opetellaan: kuinka tulee suhtautua erilaisiin tilanteisiin ja toimia niissä. Jotta valkosolut kykenevät tuhoamaan yhteisöä uhkaavat tekijät, niille täytyy antaa riittävät valtuudet puolustaa yhteisöä ja itseään. Henkilön pysäyttäminen, tarkastaminen, kiinniotto, pidättäminen, kotietsintä...

Humanistin on vaikea orientoitua poliisiksi...

Valkosolu-allegoria, osa 1

"Ihmisen veressä on verisoluja, joista valkosolut vastaavat elimistön puolustautumisesta bakteereja, viruksia ja syöpää vastaan. Suurin osa valkosoluista kiertää verenkierrossa ja tarkistaa kaiken olevan kunnossa. Jos vieras tunkeutuja, esimerkiksi bakteeri tai virus, tulee elimistöön, valkosolut tunnistavat tämän ja ryhtyvät puolustamaan organismia tarkoituksenaan tuhota vieraat tunkeilijat jo infektion alkuvaiheissa.

Valkosoluja ympäröi solukalvo, jonka ulkopinnalle ulottuu erilaisia valkuaisaineita eli proteiineja. Valkosolu tunnistaa vieraan rakenteen spesifisesti erikoistuneen proteiinin avulla. Vieraan rakenteen tunnistaminen ei kuitenkaan yksin riitä. Jotta valkosolut kykenevät tuhoamaan elimistöä uhkaavat tekijät, niiden täytyy pystyä kiinnittymään toisiin soluihin. Tätä tarkoitusta varten solukalvolla on tarttumis- eli adheesioproteiineja."


(Leena Valmun väitöksestä)

Tiedottomuus

Mietimme eilen, mitkä maat ovat mukana päästökaupassa.

Yllättävää

Yllättävää viettää koko ilta ilman yhtään ekologista kannanottoa omasta suusta. Ainoan ympäristöön liittyvän keskustelun käyvät muut. Yksi kysyy ja toinen vastaa päästökaupasta.

Myöhemmin jään baariin ja mietin: sulattaako alkoholi pois oman erinomaisuuden särmät, jotta voi tiiviimmin liittyä yhteisöön?

19.3.2007

Blue

Hetkittäin näkee vain sen, mitä on menettämässä.

18.3.2007

Sankarit

Kokeilin tänään jotain uutta. Ajoin kiinni siltaan. Rengas upposi kahden lankun väliin ja irtosi vasta viidentoista minuutin yrittämisen jälkeen.

Sitä ennen ajoin räntäsateessa Sörnäisten rantatietä. Keksin uuden sanan, kun bussi löräytti suoraan syliini kolme kookasta loskapökälettä. Kadulla ei ollut ketään, vastaan tuli pelkkiä autoja. Sitten huomasin liikettä pimeydessä. Kumarainen kampanjaväki irrotti Anni Sinnemäen vaalibanneria kävelysillan kaiteesta.

"Kampanjan huipentuma!" minulle puuskahdettiin, kun poikkesin tervehtimään ja sympatiseeraamaan säälittäviä.

Nyt neljä tuntia myöhemmin vaikuttaa siltä, että työ ei mennyt hukkaan. Onnittelut!

Näkymättömän taustatyön tekijät, valitsematta jääneet ehdokkaat, kaikki jotka jaksatte yrittää - nostan hattua, olette sankareita!

16.3.2007

Jotkut päivät ovat onnellisempia kuin toiset

Jotkut päivät ovat onnellisempia kuin toiset.

Koska joinakin päivinä

kostea hiekka ratisee renkaan alla
elämä palaa jäseniin
hengität
on kevät

avaat roskakuskille portin
hän katsoo sinuun
näkee sinut
liikutut

tapaat vilpittömän venäläisen
pyörät alkavat pyöriä
työssä on järkeä
ensimmäistä kertaa
kuukausiin

ehdit ajoissa lounaalle
huumaannut
poskisuudelmatytön
herkkyydestä

näet ikkunasta lastenvaunut
tunnistat heti pallopaitapojan
ensimmäiseltä koulupäivältä
juokset perään
ilahdutte molemmat

pelottava kollega
on yllättävän helppo
ja kultakutrinen

johtaja puhuu kanssasi järkeviä
saat pomon nauramaan
hän muistaa nimesi väärin
juuri niin kuin haluatkin

aurinko paistaa
huomaat että ennen vappua
olet työpaikalla
vain kymmenen päivää

Paluu Pääsiäissaarelle

Murun ja Moain blogi on taas täällä!

15.3.2007

Kognitiivinen dissonanssi

Maailman tilasta puhutaan yhtä. Toiminta on edelleen business as usual.
En tiedä teistä, mutta meikäläinen kärsii megaluokan kognitiivisesta dissonanssista.

Kognitiivinen konsonanssi

Kognitiivisen dissonanssin vastakohta. Jotain samantapaista kuin harmonia, sisäinen tasapaino ja hyvä omatunto.

13.3.2007

Tulevaisuuden rakentamisesta

Siivosin kaappeja ja löysin vanhat muistiinpanot. Sitran syyskuisessa kirjanjulkistamistilaisuudessa Stefan Widomski lausui muistiinpanojeni mukaan seuraavaa kihelmöivää:

- "Rautaa rajalle" -asenteella ei pääse pitkälle. Jonkinlainen integroituminen on Suomen hyvinvoinnin edellytys. Tällä tavoin osallistumme Venäjän oikeusvaltion ja kansalaisyhteiskunnan rakentamiseen. Niitä eivät rakenna ainoastaan dissidentit ja poliittiset puolueet. Taloudellinen yhteistoiminta on kansalaisyhteiskunnan rakentamista. Vaikka se ei ole päätarkoitus, kaupan avulla rakennetaan parempaa Venäjää.

Kuumatkalta

Kävin Q:ssa ja tapasin ihQuja neitokaisia. Ah, ystävyys!

10.3.2007

Kohteliaisuus

Saavuin illanviettoon myöhässä. Huomaavaisesti minulle oli jätetty keksinpuolikas.

7.3.2007

Kun silmät pullistuvat päästä

Tämän aamun aloitin huutamalla puhelimeen. En paljon, mutta sen verran että johtaja laittoi työhuoneensa oven kiinni.

Miksi sitä toivoo pystyvänsä? Tietäisi ettei pysty, jos vain pysähtyisi hetkeksi ajattelemaan. Kun ei pysähdy, ei jää märehtimään omaa rajallisuuttaan. Kun raja lopulta tulee vastaan, sitä on niin tolkku poissa, ettei edes välitä.

Seuraako liiasta välittämisestä välttämättä välittämättömyys?

5.3.2007

Tavallista haltioitumista


Katsokaa mitä löysin marketista! Eivätkö olekin maailman suloisimpia kauppakeskuksen nurkassa pitkästyneinä istuvia poikia?

4.3.2007

Sama asia Kokoomuksen puheenjohtajan Jyrki Kataisen lausumana:

"Enää ei voi pysytellä ulkopuolella ja olla ottamatta kantaa asioihin. Jos et ota kantaa, et pysty vaikuttamaan mihinkään."

2.3.2007

harmaata sisällä
harmaata ikkunassa
menen ulos harmauteen
harmaudessa linnut laulavat