31.5.2007

Päivän raportti

Blogi-identiteettikriisi hellitti hieman, kun välitin Qtean lainaamat sukat takaisin PiiPoolle.

Tänään olen hankkinut vain tylsää epäekologista ruokaa, josta ei ole mahdollista saada minkäänlaisia kiksejä. Tai no, tarjoussilakka oli jo lähestulkoon hedonistista: edullinen ruoka puoleen hintaan, pelastin sekä kaupan roskikselta että omaltani, sain kalan jopa paistettua.

Hankin myös jonotusnumeron työhaastatteluun - en ole koskaan kirjoittanut työhakemusta niin nopeasti - sekä tapaamiseen maustemiehen kanssa. Immateriaalista, mutta saa sukat pyörimään jaloissa.

Hedonit: 8

Hyöty = onnellisuus

Wikipedian mukaan "hyöty on taloustieteessä onnellisuuden tai tyytyväisyyden mitta, joka saavutetaan kuluttamalla hyödykkeitä tai palveluita."

Kun olen tutustunut taloustieteen perusoppikirjoihin, olen hämmästynyt miten paljon niissä kirjoitetaan onnellisuudesta. Pään räjähtäminen on ollut lähellä, tehdäänhän nykyisin niin paljon epäinhimillisiä ja kurjistavia päätöksiä taloudellisiin argumentteihini nojaten, ja aina jaksetaan korostaa "talouden realiteetteja" ja "kovia faktoja". Joku voisi muistaa, että taloustiede on nuori tieteenala, ihan teini vielä. Eikä teineillä ole todellisuudentajua.

Toisaalta, olkoon opillinen tausta tai arvokeskustelu taustalla mikä tahansa, yksittäisen ihmisen elämä on täynnä taloudellisia transaktioita. Tyypit käyvät kaupassa yhtä vääjäämättömästi kuin aurinko nousee ja laskee. Ihmiset ostavat, myyvät ja kuluttavat yhtä luonnollisesti kuin happi reagoi vedyn kanssa tai vesipisarat vierivät alas vuoren rinnettä ja muodostavat puron.

Energiaminimi = sisäinen sohva

Olen usein hämmentynyt tästä vääjäämättömyydestä. Olenhan sentään joskus kuvitellut, että ihmiset ovat tietoisia valintoja tekeviä persoonia ja yksilöitä. Että on muutakin kuin lumipalloefekti.

Mutta ehkä ei ole. Ei sitten, hyvä niin. Maailmankaikkeus, maapallo ja oma elämä ovat sen verran kompleksisia kokonaisuuksia, että mielenkiintoisia käänteitä riittää, vaikka kaiken pohjalla olisikin vain pyrkimys energiaminimiin.

(Energiaminimi = sisäinen sohvalla makaaminen; yleinen periaate universumissa, ts. kaikki työ ja aherrus on vain välivaihetta, joka päämääränä on paluu vaakatasoon; tämän periaatteen mukaan lumipallokin vierii ylhäältä, korkeasta potentiaalista, alas potentiaalittomaan sohvatasoon kuluttaen ylimääräisen energian.)

Energiaminimin näkökulmasta hyöty on sitä suurempi, mitä pidempi aika voidaan viettää sohvalla. Hyödykkeen tai palvelun ostamisella pyritään henkiseen lököilyyn ja mukavaan oloon, tai henkiseen tasapainoon, kuten joissain yhteyksissä sanotaan. Energiaminimin näkökulmasta tavoitteena on sisäisen energiapotentiaalin, siis sisäisten jännitteiden minimointi.

Blogin tarkoituksesta

Olen blogi-identiteettikriisissä. Välittäminen on alkanut kuulostaa ylisanalta.

Niinpä olen ajatellut kirjoittaa tulevaisuudessa askeettisesta hedonismista - materiankulutuksen minimoinnista ja onnellisuuden maksimoinnista. Peikkotukan mukaan uudessa nimessä on kuitenkin kaksi ongelmaa: askeettisuus ja hedonismi, kaksi sivistyssanaa (liikaa). Idea voi silti olla ok: raportoin siitä, mitä tavaraa tai muita hyvyyksiä olen hankkinut ja kuinka onnelliseksi olen niistä tullut. Yksinkertaista.

Solariksen neuvosta viisastuneena ryhdyn ehkä kirjoittamaan avainblogia. Lähipiiri voi sitten käydä tarkastamassa, ovatko tulleet mainituiksi. Ja muut voivat arvuutella, keistä mahtaa olla kysymys. Miten jännittävää!

Lisäksi bipolaarisuuden aikakaudella voisin lisätä jokaisen merkinnän perään mieliala-arvion asteikolla 0 - 10.

Hm. Elämälläni/blogillani on jälleen tarkoitus.

Hedonit: 5

27.5.2007

Määritelmästä 2

Ovatko ympäristöihmiset alttiimpia pahoille vaikutteille kuin muut?

26.5.2007

Määritelmästä

Ovatko ympäristöihmiset herkempiä ympäristön vaikutukselle kuin muut?

24.5.2007

Viihdemusiikista

Päässä soivat eiliset satakielet.

22.5.2007

Ihmisen viihdearvosta

"On niin ihana kun sulle saa kertoa huonoja asioita itsestä", sanoo ystävä.

Mieli on tyytyväinen.

21.5.2007

Ihmisen viihdearvosta

Mieli on tyytymätön ruumiin välinearvoon, sillä mieli ei kykene hankkimaan toivomiaan hyvyyksiä ruumiin kautta. Mieli mököttää. Kaikilla on kurjaa.

Koska kurjuus ei ole kivaa, mieli päättää hyödyntää ruumista jollain muulla tavoin. Jos ei ole markkina-arvoa, niin olisiko edes viihdearvoa?

Ruumis raahautuu maalle,
sinnehän kaikki ruumiit loppujen lopuksi päätyvät.
Ruumis haluaa sinne nopeasti
ja menee pyörällä.

Ruumis ottaa mukaan saappaat,
koska elävät ruumiit käyttävät maalla saappaita.
Saappaat sinkoilevat pyörän tarakalta tasaisin väliajoin.
Ruumis kärsii,
mutta mieli riemuitsee.

18.5.2007

Mielenrauha

Sininen taivas, laskeva aurinko, kukkivat vaahteranlatvat.
Avaat ikkunan maailmaan ja hengität viilenevää kevätilmaa.
Keskityt liikkeeseen, ajatukset hiljenevät ja seestyvät.
Sinulla on kaikki, etkä tarvitse mitään.

Ikkunanpesu on parasta meditaatiota.

17.5.2007

Ympäristö

Varpunen ottaa hiekkakylpyjä vaahteran juurella.

14.5.2007

Mielialasta

Mitä sitäpaitsi on normaali mieliala? Kuulun niihin, joiden suupielet kääntyvät alaspäin normaalin mielialan vallitessa. Se on geneettistä! Olen viaton! Tarkoitukseni on lähettää neutraalia ja ystävällismielistä signaalia ja pahuksen naama viestittää jotain ihan muuta. Niinpä - ja tämä on vuosisataisen ja sukupolvelta toiselle välitetyn oppimisen tulosta - yritän mieluummin olla yläkuloinen kuin keskikuloinen, koska pirteän mielialan vallitessa muut saavat sen signaalin, jota noin ylipäätäänkin haluaisin välittää.

Vai olenko lukenut liian vähän gorillakirjoja?

Aika, aineet ja alakulo

Heräsin levänneenä ja aineettoman onnellisena, suorastaan leijuvan riemukkaana. Jos olo oli seurausta kahdesta Panadolista, jatkan kuuria hamaan tulevaisuuteen. Mutta niin kuin mikään onni, tämäkään ei kestänyt ikuisesti, ja iltaan mennessä mieleen on jo hiipinyt vieno suru. Nyt spekuloin enää sillä, onko kyseessä luonnollinen vaihtelu "stressin ja masennuksen" välillä vaiko seuraus kemiallisten stimulanttien poistumisesta kehosta.

Ilmoitus

Radiossa sanottiin: "Maailman pelastamisesta tulee rämpimistä."
Hm.

13.5.2007

Tartunta

Elämä tarttuu äidistä.

12.5.2007

Dimdim

Välittäjältä puuttuu kuori.
Se pelottaa.

10.5.2007

Rakas päiväkirja, tänään kävin eduskunnassa...

Harvoin käyvästä eduskunnan vahtimestarit ovat yhtä kiinnostavia kuin kansanedustajat. "Mitä epämiellyttävää tässä totuudessa nyt sitten on?" minulta kysytään, ja joudun hämilleni. Vastaan epämääräisesti jotain tyyliin: "se edellyttää muutosta" ja pakenen paikalta.

Aleksi puhaltaa globaalia talvisodan henkeä kansanedustajiin ja kansalaisiin. Sanni K. puhuu niin hyvin, että kukaan ei tajua häntä järjestöjen ulkopuoliseksi tavikseksi. Kertoo suomalaisesta tuttavaperheestään, joka Keniassa istutti perunoita takapihalle ja huomasi seuraavana aamuna että paikalliset olivat käyneet kaivamassa perunat itselleen ruuaksi. Puhuu lyhytnäköisyydestä. Toinen rivikansalainen Susanna K. toteaa, että kuka tahansa pystyy ja voi, turha kehitellä tekosyitä.

Tunnelma on lämminhenkinen, eduskuntaryhmien jäsenet tarttuvat mustiin muistikirjoihin innostus silmissään. "Nämä kerätään pois neljän vuoden kuluttua," jyrisee Aleksi, ja edustajat nauravat. Keskustan Tuomo Hänninen perää heti jatko-osaa, ja kristillisdemokraattien Tarja Tallqvistin pitää kansanedustajien yllä leijuvasta uhkasta - on hyvä että kansa valvoo, mitä edustajat tekevät.

Tilaisuuden jälkeen puhutaan jatkosta. Kaisa on ihastunut kanadalaiseen kansanedustajien adoptointiin. Sitä juuri halutaan tehdä kansanedustajien tuunaussivulla: halukkaat voivat ottaa jonkun tietyn kansanedustajan ilmastotarkkailuunsa.

*Huoh* Rakas päiväkirja, en jaksa kirjoittaa näin pitkästi ja tämä on ihan puuduttavaa. Enkä vielä ehtinyt edes kertoa unelmien apuvälineistä. Huomenna varmaan palaan taas dimdim-linjalle ja puhun kahdella lauseella jostain abstraktista.

9.5.2007

Pienet kätöset

Viime aikoina olen perehtynyt käsillä tekemisen taitoon. Maanantaina olin sinsibereläisten mukana solmimassa rusetteja äitienpäiväkortteihin. Tuotteista tuli niin sieviä, että huokailimme, mahtavatko lahjan saajat ymmärtää, että nämä on tehty aivan vapaaehtoisvoimin.

Tänään olin taas liisterissä, mutta tällä kertaa tulos ei näyttänyt yhtä hyvältä. Lahjoitamme huomenna Epämiellyttävä totuus -elokuvan kaikille kansanedustajille, ja annamme samalla jokaiselle edustajaryhmälle oman pienen mustakantisen vihon ilmasto-introspektiota varten. Tänä iltana liimailin saatekirjeitä muistivihkojen kanteen. Huokaus! Osa meni ryttyyn ja liiskaan, mutta ei hätää! Ihmismieli on täynnä puolustusmekanismeja. Niinpä kokoomuksen eduskuntaryhmän kohdalla lohduttauduin ajattelemalla: "Kokoomus arvostaa yritteliäisyyttä." Keskustan liimatarhat eivät puolestaan haitanneet kovin paljon, sillä "maalaiset ovat tottuneet vähempään". Kristillisdemokraattien kohdalla koko homma meni kuitenkin niin päin prinkkalaa, että oli pakko huokaista: "Herra armahtaa!"

8.5.2007

Rottien koripallosta ja viestinnästä

Osallistuin Critical mass-pyöräilyyn ja mieleeni tuli - tietysti! - rottien koripallo, joka teki minuun syvän vaikutuksen, kun viimeksi kävin Heurekassa.

Rottien koripallokoulutus perustui kahteen asiaan: toistoon ja palkitsemiseen. Rotat yritetään saada yrityksen ja erehdyksen kautta siirtämään pallo koriin. Jokainen toivottuun suuntaan tapahtuva pienikin toiminta palkitaan. Houkuttelun avulla rotta saadaan toistamaan haluttua, melko absurdia liikesarjaa. Ei-toivotusta toiminnasta ei milloinkaan seuraa rangaistusta, koska silloin rotat ryhtyisivät pelkäämään. Pelokkaat rotat eivät opi niin helposti kuin reippaat rotat.

Mitä yhteistä rottien koripallolla on pyöräilytempauksen kanssa? Vaikka mitä. Olen tykästynyt kriittisen massan ideaan sellaisena kuin olen sen itse käsittänyt: Lähdetään joukolla pyöräilemään tasaisin väliajoin, ja joka kerralla pyöräilijäjoukko kasvaa. Lopulta kadut ovat täynnä pyöräilijöitä ja kriittisestä massasta tulee karnevaali, joka saa ihmiset niin hyvälle mielelle, että kaupunginvaltuustossakin aletaan katsoa liikennesuunnittelua uusin silmin. Ilo sulattaa kohmeiset ajatukset ja tekee muutoksen mahdolliseksi.

Luin tänään Ympäristökasvatus-lehdestä Anna Kortelaisen haastattelun, jossa Kortelainen toteaa: "Luultavasti vakavuus ja syyllistävyys on kaiken valistuksen hauta, joten uskon, että myönteisyys ("mitä sinä saat" eikä "mistä sinun pitää luopua") ja huumori purevat parhaiten. Naurulla saa houkutelluksi puolelleen paremmin kuin syyllistämisellä."

Ajattelin, että pyöräretki olisi toiminut ehkä paremmin ilman megafonia ja julistamista. Ihmisten on helpompi tulla mukaan, kun ei ole mitään agendaa. Mutta tähän liittyy suuri kysymys: miten luottaa, että viesti menee perille, jos sitä ei sano ääneen?

7.5.2007

Miksi on kivaa olla nainen?

Löysin laukusta huulipunan.
Se maistui mansikalta.

6.5.2007

Zipattua elämää

Jospa taas välillä olisi vähemmän kryptinen.

Viime aikoina päivät ovat pakkautunut täyteen tapahtumia, ikään kuin elämä olisi tiivistetty zip-muotoon.

Miehen kanssa päätimme siis erota, ja laitoimme asunnon myyntiin. Meni kaupaksi heti ensimmäisellä näytöllä. Olin niin onnellinen, kun uusiksi asukkaiksi tuli rakastuneen oloinen nuoripari. Paikka on heille juuri sopiva.

Ero ei ollut kovinkaan traaginen. Kumpikin sai muuttaa elämäntapaansa haluamaansa suuntaan. Minä pääsin eroon televisiosta, playstationista ja pesukoneista. Kun mies tuli hakemaan väliaikaissäilytyksessä olleita talvirenkaita, hän kertoi ostaneensa uudet kirjahyllyt. Nauroimme, sillä mies oli muutamassa päivässä tehnyt sen, mihin me emme yhdessä olleet pystyneet kahden vuoden aikana. Se oli hyvä merkki.

Muutin maanantaina, mies viikkoa aiemmin. Siinä välissä kävin työhaastattelussa Kotkassa ja sukuloimassa Kainuussa. Vappupiknikillä tapasin tytön, joka oli saanut hakemanin työpaikan. Se ei varsinaisesti haitannut, sillä olinkin saanut muuttamisesta jo tarpeekseni. Muuten aika on kulunut Laatokan pyöräretkeä ja DVD-lahjoitustilaisuutta organiseeratessa. Töissä puolestaan havaitsin, etten tiedä missä tapauksissa yleisilmoitus annetaan. Ei se mitään, minulla on suunnitelma B jo valmiina jos satun saamaan potkut kesäkuun lopussa. Veli arveli, että saan ansiosidonnaisella enemmän kuin hän koskaan töissä.

Torstaina ja perjantaina mietimme Dodon tutorryhmissä sankarikuluttajuutta. Keskusteluissa nousi kiinnostavia ajatuksia. Ihmisillä on erilaisia rooleja. Isän tai äidin rooli tai ammatti-identiteetti saattaa olla vahva, mutta harva haluaa määritellä itsensä kuluttajaksi. Ihmiset haluavat olla ihmisiä eivätkä kuluttajia, siksi kuluttajaidentiteetti jää heikoksi. Kuluttaminen on kuitenkin tosiasia - jokainen kuluttaa, vaikkei sitä tiedostaisikaan. Ehkä on jopa helpompi olla tiedostamatta, sillä kuluttamiseen liittyy eettisiä valintoja, jotka keskustelijoiden mielestä aiheuttavat lähinnä ahdistusta. Siksi ne on mukavampi työntää taka-alalle.

Torstaina Qtea kutsui minut blogimiittiin, johon menin vain pyörähtämään ilman suurempaa sosiaalista agendaa. Kutkutuin kuitenkin kanssaihmisistä, ihan kuin olisivat antaneet normaalia enemmän tarttumapintaa. Puhumattakaan siitä, että jotkut tuntuivat kovasti tutuilta. Juuson kanssa keskustelin elokuva-ambiotioista. Sun äitis muistutti mun äitiä ja mun mummoa, ja ymmärsinkin heti tattikuvat ja moodlet sun muut. Tunsinkin itseni onnelliseksi, kun sinä iltana kävelin märkää asfalttia kotiin vaahterankukkien tuoksuessa.

Uusi asuinpaikkani on hurmannut minut. Tänään kävelin kotiin keskustasta ja törmäsin kahteen tuttuun jotka olivat menossa dyykkaamaan. Menin mukaan ja sain itselleni valurautaisen kynttilänjalan. Tästä elämästä pidän!

3.5.2007

PMS-oireista

Kun olin kirjoittanut sähköpostiin seuraavan peräkaneetin, ryhdyin laskemaan mikä aika kuukaudesta on menossa:

"Täytyy sanoa, että minusta on omituista olla keskeisessä organisointiroolissa sellaisen kokouksen suhteen, johon en ole missään vaiheessa osallistunut enkä voi tälläkään kertaa osallistua ja lisäksi täytyy sanoa, että minulla olisi kovasti paljon muutakin tekemistä (esimerkiksi varsinainen tehtäväni)."

2.5.2007

Kadonneet kotieläimet

Ostin uuden hiiren. Vanha oli hukkunut muuton hyörinässä. Tai ehkä juossut pois, langatonkin kun oli.

Nyt olen taas kiinni elämän verkossa.