21.6.2007

Onko varaa, vai tippuvatko hampaat pois?

"Täällä tuoksuu vesimeloni!" huudahtaa vieras heti ovella, ja ymmärrän ettei investointi ole mennyt hukkaan. Kaupassa oli vierähtänyt toinenkin tovi käsittämättömän pientä ja käsittämättömän kallista luomuarbuusinviipaletta ihmetellessä. Välillä sitä jää miettimään, mihin olisi oikeasti varaa, jos ympäristökustannukset näkyisivät suoraan kuluttajahinnoissa. Tai sitä, kuka lopulta maksaa viulut, kun ympäristön huolto jää rästiin.

Ympäristönsuojelu on vähän niin kuin hammashoito: Säännöllisillä ennaltaehkäisevillä toimilla voidaan estää ikävät jälkiseuraukset. Tämä on hyvä pitää mielessä, sillä biosfääri-tekareita ei ole vielä keksitty.


Hedonit: 8
(Sama vertaus pätee ystävyyssuhteisiin. Harjasin tänään vähän, mutta osa hampaista taitaa olla karieksen vallassa. Pitäisi hoitaa paremmin.)

19.6.2007

Yllättävää onnellistumista

"Jälkimaku muistuttaa oksennusta. Sopii hyvin tunnelmaan", toteaa Glotoidi kun tapaan hänet sillalla ja tarjoan tyrnimehua.

Tapaamme sillalla, koska olen menossa kotiin Ihanan neuvosta hemmottelemaan itseäni ja tulemaan terveeksi. Glotoidi on puolestaan tullut lepuuttamaan hermojaan neljän päivän työputken jälkeen. Kun satun paikalle, hän on tapansa mukaan työntämässä suuhunsa itseään suurempaa ruoka-annosta (toim. huom. ven. glotat = niellä).

Ilmenee, että työrupeama on ollut täynnään peruuttavia, kääntyviä tai ohikiitäviä roska-autoja, poliiseja ja ambulansseja. Kartattomia ja kartallisia turistejakin on täytynyt opastaa ja johdattaa. Lohtua murheeseen on tuonut vain ruotsi, jota G. on saanut puhua laivalta tulleiden turistien kanssa.

Ruotsin käyttäminen on yllättävän terapeuttista. Kerron G:lle omakohtaisista ruotsikokemuksista työpaikalla, mutta jätän mainitsematta että olen puhunut jopa vapaa-ajalla, ja peräti Qtean kanssa.

Kun olemme turisseet pitkän tovin tasoristeyksistä ja kaartuvista infrastruktuurin rakenteista, alkaa sataa. Lähdemme omiin suuntiimme virnistäen onnellistuneina.


Hedonit: 5
(kurkku on kipeä, ei päässyt afrikkalaiseen tanssiin, tulevat tapaamiset ovat vaakalaudalla - yllättävä onnellistuminen oli tarpeen)

17.6.2007

Elämä - hyvää harjoitusta

Olemme ennakkoperimässä kesämökin.

Ennakkoriitelimme tänään asioiden hoitotavoista.

Heräsi ajatus: "Tästä tulee vielä piiiiitkä elämä."

Urgh.

16.6.2007

Huvi, ilo ja viihde

Kävin huvipuistossa. Suomen kielen perussanakirjan mukaan

Huvi = ilo, hauskuus, (hauska) ajankulu, -viete, ratto, hupi

Viihde = kevyt ajanviete

Ilo = 1. voimakas mielihyvän tunne; vrt. riemu, onnellisuus, hilpeys;
2. ilonpito, ilakointi, ilottelu, iloinen elämä t. meno, riemu;
3. mielihyvän tai iloisuuden aihe; (vars. mon.) nautinto, huvi, huvitus


Päivän mielihyvän lähteet nautinnollisuusjärjestyksessä:
1. Pasta Perheen luona
2. Flirttijäbän suloisuus
3. Kiljuminen ja kastuminen Vonkaputouksessa
4. Interaktio Perheen ja Suvun kanssa
5. Kotiinlähtö väsyneenä ja nälkäisenä iltakasteisesta frisbeegolfpuistosta
6. Ajatus yhteisöstä ja yhteisestä jääkaapista
7. Ajatus tuulivoimapuistosta, aurinkopaneeleista ja bensattomasta ruohonleikkurista kesämökillä
8. Shampoon ja hoitoaineen täyttöpullot
9. Se, että melkein ehti siivota.

On merkillepantavaa, kuinka ennalta-arvaamatonta on onni. Huvipuistosta ei huvia löydä.

Hedonit: 6
(huvipuistossa oleminen oli aika tuskaa)

15.6.2007

Palvelujen maksullisuudesta

Sain viisumin 354 päiväksi ja oli liikuttavan iloinen. Hämmentävää onnellisuutta jonkin sellaisen ostamisesta, minkä ei tarvitsisi olla maksullista. Kaukana ovat ajat, jolloin vesi, happi ja rajanylitys olivat ilmaisia...

Lounastin baarissa, jonka tarjoilija on saanut minut lumoihinsa pahantuulisuutensa ansiosta. Pahantuulisten ihmisten hymyssä on jotain aitoa. Tai ehkä hymy vain on arvokkaampi kuin hyväntuulisten, harvinaisuutensa takia. Lisäarvo: oikukas tarjoilija!

Töiden jälkeen kiiruhdin Kauppatorin laidalle, jonne viehättävät dodottaret ja sympaattiset tuulivoimaloitsijat olivat pystyttäneet 600 watin tuulivoimalan. Wimby, wimby!

Alkuillasta utelin pienen myllyn hintaa, loppuillasta puhuin jo tuulivoimapuistosta. Mallasjuoma inspiroi. Tuulivoimala.comin vekottimet ovat mahdottoman halpoja. Pienimmän saisi takapihalle hyvän pyörän hinnalla, 680 €. Lisäksi tietysti akku parillasadalla ja invertteri kolmella-neljälläsadalla. Siinä sitten lähdettiin miettimään, mitä sähkölaitteita sitä haluaa talossaan pyörittää. Olin hämmästynyt, kun kuulin että vedenkeitin kuluttaa enemmän tehoja kuin jääkaappi.

Oma tuulivoimala tekisi ainakin tietoisemmaksi eri laitteiden sähkönkulutuksesta, kun sen teho olisi juuri niukkuusrajalla.



Hedonit: 8
(loistavat insinööripojat, teekkarimiehet ja filosofinaiset, vain vähän nuhaista)

14.6.2007

Red pill - blue pill

Aamulla vietin tovin puntaroiden vaihtoehtoja Coldrex/Burana-C ja Duact. Kun kolmas peräkkäinen päivä alkaa päänsäryllä, on pidettävä kieli keskellä suuta ja toivottava, että valinta osuu oikeaan.

Blue pill
Valitsin oikein ja päivä oli euforinen, materiaalisen euforinen. Valtava korvapuusti ja kaksi kupillista vahvaa teetä aamulounaaksi Cafe Esplanadissa. Työhaastattelun jälkeen adrenaalinipiikki. Afrikkalaisen tanssin jälkeen endorfiinipilvi. Sushi-illallisen jälkeen onnellinen raukeus.

Red pill
Matrix, matrix. Välillä olen kateellinen ihmisille, joiden maailma on mustavalkoinen. Joilla on oikea ja väärä, hyvä ja paha. Joiden maailmassa ihmiset ja asiat putoilevat kylteillä nimikoituihin laatikoihinsa. Mutta mistäs minä tiedän - ehkä hekin tuntevat joskus hämmennystä.

Matin, tai ehkä Spinozan, mukaan "tarvitaan hallitus suojelemaan viisaita typerien väkivallalta. Hyvien lakien hallitsema yhteiskunta muodostaa monista yksittäisistä ruumiista ja mielistä yhden komposition, joka puolestaan pyrkii säilyttämään itsensä kaikkien osiensa hyödyksi."

Hallitus, viranomaiset, ihan sama. Ne ovat kivoja niin kauan kuin olet niiden kirjoissa hyvien listalla. Ja kuka päättää, mikä on oikein, mikä väärin? Jokuhan ne laitkin kirjoittaa. -- Sanoo ihminen, joka edelleenkin odottaa Venäjän viisumia ja miettii, mitä ovat keksineet naapurimaan viranomaiset, joilla on kollegan mukaan "jeesuksenmoinen kyky kerätä tietoa" ja joka on työpaikkahaastattelussa jättänyt mainitsematta kuuluvansa ympäristöjärjestöön, koska on riittävän paha, että on kertonut toimineensa sellaisessa firmassa, jonka kaltaisia tulevassa työssä yrittäisi saada nalkkiin.

Entä sitten? Elämän säilyttäminen ei onnistu keneltäkään yksittäiseltä yksilöltä. Tarvitaan stabiileja, pysyviä instituutioita, jotka estävät elämän jatkumista uhkaavia yhteiskunnallisia heilahteluja, mutta tarvitaan myös joustavia, operationaalisia yksiköitä, jotka pystyvät sukkuloimaan muuttuvassa ympäristössä ja luomaan uusia elämää säilyttäviä käytäntöjä. Lait ja toimintatavat pitää pystyä haastamaan, yhteiskunnan kaikkien osien hyödyksi. Ja jos joku toimii hyvien lakien vastaisesti, yhteisöllä olkoon oikeus palauttaa hänet ruotuun. Lempeästi mutta päättäväisesti.

Matrix, matrix. Materia, instituutiot, yhteiskunnan rakenteet. Ei niistä eroon pääse. Parempi itkeä, nauraa - ja nauttia. Kuten korvapuusteista.

Mielen pohjalle jäi muuten kutkuttamaan ajatus läpinäkyvästä elämästä. Tuskin, tuskin, mutta onpahan ideana kiintoisa.

Hedonit: 8
(euforiaa mutta vähän vaikeita ajatuksia)

12.6.2007

Transaktioista

Eilinen euforia ennakoi tämän päivän päänsärkyä. Lääkitsen itseäni valkosipulisella tomaattikeitolla ja kylmäsavustetulla tofulla, ja nyt pitäisi mennä nukkumaan. On kuitenkin pakko kirjoittaa parista transaktiosta.

Turvauduin tänään SPOKin (SuurPääOman Kätyrin) palveluksiin. Viime hetken paniikki, huomasin yhtäkkiä haluavani sen uuden työpaikan. SPOK on korvaamaton. Soitin hänelle kello kaksi ja kolmelta olin jo mentoroinnissa. Men vi får se. Työpaikassa etsivät oikeastaan juristia.

Toinen transaktio alkoi sanoilla "Hei kaunis nainen". Alkoholilla oli osuutta asiaan.
- Vaihdetaan puhelinnumeroita.
- Öö..
- Mä voin antaa mun puhelinnumeron, sun ei tarvitse, niin ei tarvitse pelätä mitään häirikkösoittoja.
- Mmm...
- Mä annan mun puhelinnumeron, jos sä lupaat soittaa.
- En mä soita...
- Mä en anna, jos sä et soita.
- Mä en aio soittaa.
- Hei mä annan mun numeron, jos vaikka joskus kuitenkin haluat soittaa, jollain heikolla hetkellä.

Hedonit: 2
(ei-kiva-päänsärky ja työpaikka-ahdistus)

11.6.2007

Ajattelun muutoksesta

Nukkumaan mennessä pää vilisee tanssiaskeleita.
Toisto, toisto.
Paradigma voi muuttua.


Hedonit: 9+
(Takana hyväksynnäntäyteinen viikonloppu ja yhden puhujan buukkaus Megatapahtumaan, edessä kaksi työhaastattelua.)
(Sitä paitsi tanssin jälkeen keho hengittää ja on niin autuaallinen olo, että haluaisi omistaa loppuelämänsä hengittämisen opetteluun...)

7.6.2007

Puhki kuin panaani

Paahde, ponnistelu, PMS, päänauonta pomolle. Olen ihan puhki. Jaksan kirjoittaa vain pari sanaa panaaneista.

Kaupassa oli pelkästään riistobanaaneja, koska reilut olivat loppuneet kesken. Riistot olivat erityisessä alennuksessa, alle euron kilo. Olivat ajatelleet, että ihmiset ostavat riistoa reilun sijaan, reilu nimittäin maksoi kaksi kertaa enemmän. Mutta ei. Hinta ei ollut ratkaiseva tekijä.

Arvostin ostajakollegoiden lähettämää signaalia ja kävin ostamassa reilut banaanit naapurikaupasta.

Hedonit: 4 (poik)

6.6.2007

Eteenpäin potkimisesta

Ooh! Vihdoin opin liikkeen, joka kirvoitti kanssatanssijan huulilta lausuman: "Onneksi emme tanssi ulkona - veisivät Hesperiaan." Ilman Ihanan kannustusta olisin jaksanut paljon vähemmän. Sain halauksen ennen tunnin alkua, puolivälissä ja lopussa, ja hurrausta kun askeleet menivät edes sinne päin. Ihmeellistä.

Illalla soitin äidille, jolta oli aamulla tullut maailman ahdistuneimman ja epäonnistuneimman ihmisen kirjoittama sähköposti, johon vastasin heti ennen töihin lähtöä. Aiheuttamaansa huoleen ja ärsytykseen nähden äiti kuulosti suorastaan rikollisen hyväntuuliselta. "Ai näinkö äkkiä se masennus meni ohi?" kysyin yllättyneenä, varsinkin kun olin sunnuntaiaamuna herännyt samanaiheiseen puhelinsoittoon. "Niin. Prosessit etenevät omia ratojaan. Ja kyllä ne sähköpostit auttoivat." Hyvä niin. Ei vaatinut ylimaallisia ponnisteluja sivulliselta.

Yllättävän helposti pääsi eteenpäin yhdessä myös tandemilla. Laajasaloon ja takaisin alta aikayksikön.

Päivän moraali: Kun työntää toista, pääsee itsekin eteenpäin.
Päivän sanat: Yhdessä. Ystävyys.
Kulutus: Tila, puhelin, polkupyörä, kaikki mikä edistää yllämainittuja.

Hedonit: 6 (on sentään rasittavaa olla puoli päivää sydän sykkyrällä toisen takia, vaikka kuinka olisi onnellinen loppu)

5.6.2007

30 senttiä

Kaikella on hintansa.

Annoin tänään 30 senttiä komealle nuorelle katusoittajalle, joka sanoi "Moi" ja katsoi silmiin. En edes muista, mitä instrumenttia hän soitti. Kolmekymmentä senttiä hykerryksestä ja hyvästä mielestä on tavattoman vähän.

Afrikkalaisen tanssin tunnilla sain rakon molempiin isovarpaisiin ja kuulin, että lihakset tarvitsevat 6000 toistoa, ennen kuin oppivat. Opettajan uskonvahvistuspuheet tulivat tarpeeseen. Sata euroa luottamuksesta ja tsempistä on tavattoman vähän.

"A. kutsuu sitten tasavallan presidentin ja Rikun", määräsi PiiPoo, ja sitten nauroimme. Jostain pitäisi keksiä viisi tonnia, jotta tämän vuoden Megapoliksen kustannukset saataisiin katettua. Viisituhatta euroa maailman pelastamisesta on kuitenkin tavattoman vähän.


Hedonit: 9+ (aurinko verhoissa, aurinko meressä, aurinko toisten tuikkivissa silmissä)

4.6.2007

Väsynyt mutta onnellinen

Lintujen laulu tunkeutuu tajuntaan. On yö.
Aamulehti saapuu kello 04:33.
Aurinko alkaa paistaa huoneeseen kello 06:07.
Astun kesäiselle kadulle kello 06:44.
Pendolino lähtee kello 7:22 ja saapuu kello 9:22.
Auto on ilmastoitu kello 9:29.
Saamme kahvia ja kättelen kaikki kello 10:14.
Minäkin olen puhunut ja lähdemme syömään kello 12:45.
Toinenkin auto on ilmastoitu iltapäivällä
Ehdin keskustaan ja ostan pullon vettä kello 16:07.
Afrikkalainen tanssi alkaa kello 17:01.
Soitan ystävälle kello 19:00.
Opetan toiselle ystävälle suomea skypeitse kello 20:02.
Kirjoitan blogiin kello 22:21.

Päivän kulutus: liikuntapalvelu, hinta: 100 euroa,
ympäristökustannukset: aika pienet,
tekikö se minut onnelliseksi: kyllä

Mutta vielä onnellisemmaksi teki asiayhteydestä irrotettuna absurdi tekstiviesti: "Pelastus tervetullut, tiistaista alkaen."

Hedonit: 9 (se ihmeellinen tunne, kun keho alkaa hengittää)

3.6.2007

Muoti & tyyli

Vihreä lanka muuttuu yhä kiinnostavammaksi. Numerossa 21 lehti kirjoitti kestävästä vaateteollisuudesta. Mukana oli myös Martin Bergströmin vaatesaarna. Se pätee mielestäni muuhunkin kuluttamiseen:
  • Osta vähemmän. Osta parempaa. Ajattele pitkäjänteisesti.
  • Tunne itsesi. Opettele tajuamaan, mitä haluat, mikä on hauskaa ja mikä saa sinut voimaan hyvin.
  • Valitse, mistä vaikutut. - Vaikutteet lisääntyvät koko ajan. Opettele seulomaan niistä se, mitä haluat.
  • Päätä itse pukeutumisestasi. Inspiroidu, mutta älä kopioi.

TV-lupa

"Onhan TV-maksunne kunnossa?

Muuttaessa tv-maksu helposti unohtuu. Siksi haluamme muistuttaa asiasta. Mikäli Teillä on televisio uudessa asunnossanne, ettekä vielä ole tehnyt ilmoitusta sen käyttöönotosta, pyydämme Teitä tekemään sen oheisella lomakkeella maksutta vastauskuoressa."

Sympaattinen muistutuskirje. Ihailen virkamiestyylin keveyttä. Minusta tv-maksun sijaan olisi parempi maksaa jokaiselle pakollista sisällöntuotanto- tai viestintäveroa. Tämä tietysti tarkoittaisi, että sisältöä tuotettaisiin muuhunkin mediaan kuin televisioon.

Muuttumattomuus ja aika

"Siis lähikukkia?" kysyn kukkakaupan myyjältä, jolla ei ole reiluja ruusuja. Myyjä on herttainen eikä joudu puolustuskannalle, sanoopa vain että hänen mielestään reilumpia kukkia ovat Seutulassa kasvatetut. Ymmärtää kyllä, ettei reilun kaupan ruusujen kasvatuksessa ole käytetty lapsityövoimaa.

Ostan sievän suomalaisen kimpun ja menen onnittelemaan ikivanhaa ystävää, joka on valmistunut kolmannen kerran. Kaikkea sitä ehtii neljässätoista vuodessa, sanoo ystävä, ja minusta tuntuu etten ole ehtinyt mitään. Käymme Perheen luona. Flirttijäbä syö kurkkua ja tanssii lantiota ketkuttaen. Olen ihan koukussa. Vielä 14 vuotta ja Jäbä saattaa päästä limudiskoon.

Myöhemmin toinen ystävä laskee, että rippikoulusta on 20 vuotta. Ei herrajumala, ei ole! Kieltäydyn pyöristämästä numeroa 18 seuraavaksi pyöreäksi luvuksi. Kaksikymmentä vuotta, ja sitä on edelleen sama ihminen kuin ennenkin. Ei mitään kehitystä. Kirjoittaakin ihan samalla tavalla. Ainoa ero on, että käyttää vähemmän sanaa "sitten" lauseen alussa ja enemmän sanaa "kuitenkin" lauseen keskellä.

Muuttuuko ihminen vasta kun tilalle tulee uusi ihminen, uusi sukupolvi joka korvaa vanhan?

Ajatus jää ilmaan, kun alkaa hurja hyppytanssi.

Hedonit: 9 (kasvimaa, kultapöly ladossa, kuu kaislikon yllä - hedonistin Helsinki)

1.6.2007

Yhteisöä ja shoppailua

Huomasin, etten halua mennä kasvimaalle yksin. Yritin houkutella buutsityttöä mukaan, mutta päädyin juomaan punaviiniä sievään keskustakämppään ja shoppailemaan UFFille. Yhdistelmä oli suotuisa: peiliin katsominen ei niin kirpaissut pienessä hiprakassa, ja poistuin kaupasta neljän vaatekappaleen tyytyväisenä omistajana.

Onnellisin olin kuitenkin kuullessani kollegan äänen ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. En tiedä, mistä tunne tuli, sillä jouduin taas ponnistelemaan saadakseni selvää kollegan puheesta, asiat eivät edenneet, emmekä oikeastaan sanoneet toisillemme mitään. Se sentään selvisi, että Moskovassa on viikolla ollut 36 - 38 astetta lämmintä.

Kuuluminen. Yhteisö. Onni.

Hedonit: 7 (erityisen miellyttävän rauhallista hedoniaa)