30.7.2007

Liikuttavaa kulutusta

Muutuin tänään Helsingin joukkoliikenteen kanta-asiakkaaksi. Siirryin matkalipun suoraveloitukseen. Kantis saa vuodessa yhden kuukauden ilmaiseksi. Ei huono tarjous.

Samalla liityin City Car Clubiin. HKL:n suoraveloitusasiakkaat saavat pari näppärää etua: liittyminen on ilmaista (säästö 69 euroa) ja kuukausimaksu mitätön (2 euroa 9,90 euron sijaan). Päälle vain tunti- ja kilometrikorvaukset.

Seuraavaksi vielä käyttökoulutus, ja sen jälkeen pitäisi päästä varaamaan. Saa nähdä, pääsenkö torstaina jo mustikkaan.

Johtotähti

Kuluttaminen on poliittista,
ostaminen äänestystä.

Mielihyvä on strategista,
nauttiminen suunnistusta.

Kuluttajan hyvä olo
on intuitio
joka ohjaa
maailmanhistoriaa.

25.7.2007

Pari fraasia ja niiden seurauksia

Olen näemmä kyllästynyt kirjoittamaan yksityisestä kuluttamisesta ja siirtynyt yleiseen tuotantoon, tai logistisen ketjun muihin vaiheisiin.

Tänään mietiskelen puun vientitulleja. Kannatan lämpimästi lähituotantoa (tuleva exäni sai melkein luvan ostaa "lähiauton", Suomessa valmistetun Porchen...), koska kuulostaa järkevältä minimoida kuljetuskustannukset niin ympäristön kuin taloudenkin kannalta.

Venäjän poliittiset päätökset tuskin perustuvat ekologisten näkökulmien puntarointiin. Luulen, että kyseessä on enemmänkin kunniantunto - "miksi me olisimme se kehitysmaa, joka vain tuottaa raaka-ainetta" - ja tietysti taloudelliset näkökulmat. Duuman puhemies Boris Gryzlov kirjoittaa nettisaitillaan jotakin tämäntapaista: "Kilpailukykyistä taloutta rakentavan Venäjän paikka maailmassa ei voi rajoittua raaka-aineen tuotannon ja kuljetuksen tasolle. Maan tulevaisuus riippuu innovatiivisuudesta." Jokseenkin tuttua retoriikkaa myös kotimaan kentiltä.

Miksi ihmiset ympäri maailman toistelevat samoja fraaseja? Siksikö, että ne ovat totta? Vai siksi, että olisi sosiaalisesti tuhoon tuomittua alkaa keskustella asioista, joista muut eivät puhu?

Vaikka jotkut läheiseni eivät usko yleisen mielipiteen olemassaoloon, minä uskon. Ja uskon myös että vain niitä asioita ratkaistaan, jotka tunnistetaan ja nimetään myös puheen tasolla. Hm. Hm.

12.7.2007

Kestävää kehitystä

Brundtlandin komission (20 vuotta sitten!) lanseeraama Kestävän kehityksen konsepti sisältää taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen ulottuvuuden.

Vaikka meidän kesämökille pääsee periaatteessa bussilla, siellä touhuilu ei aivan täytä tiukkoja ympäristökriteerejä. Taloudellisesta kestävyydestä ei kannata puhuakaan, sillä röttelön kunnostamiseen saisi upotettua muutaman omaisuuden ilman näkyvää jälkeä. Kyseessä on siis pohjimmiltaan sosiaalinen projekti. Luulen, että se jopa toimii. Kahden viime viikon aikana olen ollut sukulaisten kanssa tekemisissä enemmän kuin alkuvuonna yhteensä, ja sitä paitsi olen soittanut paikalliselle naapurille, vaikka normaalisti joudunkin paniikkiin kotikuntalaisten kanssa kommunikoidessani. Olen ryhtynyt elättelemään epämääräisiä ja epärealistisia toiveita siitä, että jonain päivänä pääsisin jonkinlaiseen sisäiseen tasapainoon ja mielenrauhaan kotiseudun kanssa. Lähisukulaisten kokoontumisesta saman pöydän ääreen en vielä haaveile.

Taloudellisiakin voimavaroja kesämökkiin on jo investoitu. Kesän päräyttävimmän kulutuselämyksen sain, kun ostin moottorisahan! Olipas miehekästä ja reteää. Edelliset machoiluvibat sain keväällä talikosta. Heh, onkohan kyseessä sitten agrohedoosi, maa- ja metsätaloustarvikkeiden tuottama mielihyvä? Lähes yhtä hohdokasta on myös vesijohdon vetäminen mökille. Hyvin fyysistä ja hyvin aikaansaavaa.

Taloudesta ja kestävyydestä puheenollen, pankkitäti soitti eilen huolestuneena, kun rahani makaavat edelleenkin korottomalla tilillä. Blah. Niinpä niin. Siellä ne ovat maanneet, kun olen ajatellut niiden aiheuttavan siellä vähiten vahinkoa. Turha sitä on kuitenkaan pankkitädille selittää. Niinpä menin tänään Sampoon ja sijoitin vähän rahaa kestävän kehityksen osakkeisiin ja korkoihin. Loput jätin makaamaan Nordean tilille. Ehkä haluan lähiaikoina ostaa kesämökin vierestä lisää peltoa.

10.7.2007

Pateettinen lempiruno by Pablo Neruda

Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni.

Kirjoittaa vaikkapa: "Yö on tähtikirkas
ja sinisinä värisevät kaukaiset planeetat."

Yötuuli kiertelee taivaalla ja laulaa.

Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni.
Minä rakastin häntä, ja toisinaan hänkin rakasti minua.

Tällaisina öinä pidin häntä sylissäni.
Niin monet kerrat suutelin häntä loputtoman taivaan alla.

Hän rakasti minua, ja toisinaan minäkin rakastin häntä.
Miten olla rakastamatta hänen suuria kiinteitä silmiään.

Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni.
Ajatella ettei minulla ole häntä. Tuntea menettäneeni hänet.

Kuunnella valtavaa yötä, sitäkin valtavampaa ilman häntä.
Ja runo laskeutuu sieluun kuin kaste niittyyn.

Mitä siitä ettei rakkauteni kyennyt pidättämään häntä.
Yö on tähtikirkas eikä hän ole luonani.

Siinä kaikki. Kaukana joku laulaa. Kaukana.
Minun sieluni ei tyydy jäämään ilman häntä.

Katseeni etsii häntä kuin lähestyäkseen.
Sydämeni etsii häntä, eikä hän ole luonani.

Sama yö joka vaalentaa samat puut.
Me, silloiset, emme ole samat enää.

En rakasta häntä enää, totta kyllä, mutta kuinka rakastin.
Minun ääneni hapuili tuulta yltääkseen hänen kuuluviinsa.

En rakasta häntä enää, totta kyllä, mutta ehkäpä rakastan.
Rakkaus on niin lyhyt ja unohdus niin pitkä.

Koska tällaisina öinä pidin häntä sylissäni
minun sieluni ei tyydy jäämään ilman häntä.

Vaikka tämä olisi viimeinen tuska jonka hän minulle tuottaa
ja nämä viimeiset säkeet jotka hänelle kirjoitan.

- Pablo Neruda: Andien mainingit

1.7.2007

Saisikohan jostain mielihyvää ilman kiirettä?