30.8.2007

Palaute. Toimintamallien uusintaminen.

Usko, toisto, rukkaus.

Olemme ohjelmoitavia koneita.

Palaute 3: Kohteliaisuus

Naapurihuoneen mariannerouva on ihastuttava ihminen, jolla on silmää kauneudelle. "Onpa hieno", huikkaan spontaanisti harva se päivä, kun huomaan uuden jakun, hameen tai kampauksen. Tutuille ostetut lahjatkin ovat viehättäviä.

Joskus mietin, onko uusien tavaroiden ostaminen vain tapa kommunikoida, ja kommunikoida myönteisesti. Mitä muita helppoja tapoja saada ihastuksen kiljaisuja ja kohteliaisuuksia on kuin uutuuksien käyttäminen ja näyttäminen tai lahjoittaminen?

Kehumme tietysti toisiamme myös hyvin tehdystä työstä, ja onnellisuuskikatusta aiheuttavat myös koirat ja lapset, mutta mihin tässä materiaalisessa ja käsinkosketeltavassa maailmassa pääsee tavaroilta?

Jokainen kauneuden kirvoittama kohteliaisuus, kiinnostunut katse tai hyväksyvä hymy vain varmistaa Stockalla käynnit tulevaisuudessakin ja kiinnittää "valinta - osto - mielihyvä" -ketjun osat alitajunnassa yhä tiiviimmin toisiinsa.

28.8.2007

Mieheni ovat menneet remonttiin




Palaute 2: Näin se vain on

Toinen palautetyyppi, joka muovaa ainakin omaa käyttäytymistäni, on "Näin se vain on" -palaute. Se ei varsinaisesti syyllistä, mutta rivien välistä älykäs sosiaalinen eläin voi lukea ajatuksen: "Etkös tätä nyt tiedä, oletkos vähän pöllö?"

Kun asiat vain ovat näin tai noin, on siihen paha mennä mitään sanomaan. Tähän perustuvat setien jaaritukset talouselämän realiteeteista ja kovista faktoista. Oikeastaan kyse ei ole niinkään faktoista kuin auktoriteetista. Jorma Ollilan "näin se vain on" on vaikuttavampi kuin Leo Straniuksen "näin se vain on" (kun se vain nyt on näin).

Mietin itse omia auktoriteettejani, ja mieleen tulivat sisko, Qtea(joka on muuten muuttunut toffeenväriseksi) ja Veloena. Sen sijaan auktoriteetteihin eivät kuulu esimerkiksi äiti ja täti, tämä kävi selväksi taannoisessa kateviljelyä koskevassa keskustelussa. Äiti ja täti eivät puolessa tunnissa pystyneet keräämään riittävästi faktoja meikäläisen käännyttämiseksi. Veloenalta sen sijaan riitti kommentti: "Mitä, kateviljelyhän on parasta mitä herukat tietävät!" ja olin vakuuttunut.

"Näin se vain on" -palautteen saaja luimistaa korvansa ja vetää hartiat korviin ja tuntee tosiasioiden vääjäämättömän tuulen käyvän vartalonsa läpi. Niin tapahtui esimerkiksi, kun valitin Qtealle naisen elämän epäekologisuutta. "Mitä, etkö käytä kuukuppeja?" kuului langan päästä. Puhtaan hämmästyneen "näin se vain on" -kysymyksen jälkeen ostin Diva-kupin, jota käytin siihen asti kunnes pudotin sen vessanpönttöön enkä saanut keittämälläkään riittävän puhtaaksi.

Mutta kyllä palaute muokkaa toisten ihmisten käyttäytymistä. Näin se vain on.

26.8.2007

Palaute 1: Hyväksy/hylkää

Uskoni syyllistämiseen palautui perjantaina, kun Leevi veti repustaan pullon suomalaista olutta. "Oikeastaan halusin jotakin muuta, mutta pelkäsin että tulee sanomista." (Velkoa kun ei myydä täyttöpulloissa.)

Mielessä häivähti lämmin tunne. Olin jo kuvitellut, että moralisointi on out, passé ja - jollei kiellettyä, niin ainakin arveluttavaa. Mutta ei, saarnaamisella on edelleen vaikutusta. Totta kyllä, saarnaajan poissaolosta oltiin helpottuneita, mutta enpä ole koskaan huomannut itse aiheuttavani samantapaisia muutoksia omassa lähipiirissäni.

Testasin sosiaalisen hyväksynnän tai tuomitsemisen vaikutuksia myös tänä iltana. Pyöräilin kotiin hemaisevassa asuyhdistelmässä, pyjama shortsien alla. Kukaan vastaantulijoista ei kiinnittänyt minkäänlaista huomiota vaatetukseen, ja kotona näin peilissä enää harmonisen väriyhdistelmän. Odotas vain, kun seuraavan kerran tapaamme, minulla saattaa olla rennot sinivalkoraidalliset housut. Pieni paheksunta voisi silloin virkistää tyylitajuani!

18.8.2007

Elämäntavan muutosresepti

Usko, toisto, rukkaus

8.8.2007

Yllättäviä käänteitä

Puhein soi ja ääni kähisee: "Olen kidnapannut lapsenne. Paloittelen ne yksi kerrallaan, ellette heti tuo lunnaita ruskeassa paperipussissa seuraavaan osoitteeseen..."

Tapauksen dramatiikkaa heikentää hieman se, että kiristäjän nimi välkkyy kännykän näytöllä. Ja se, että lapset ovat kuusi aamulla poimittua kurkkua. Lunnaiksiksin vaaditaan vain retiisejä.

Puhelu päättyy tylyyn toteamukseen, että läski lapsi on jo syöty. Oli pahan makuinen. Siitä ei siis tarvitse maksaa lunnaita.

***

Yllättävää tässä ei ole muu kuin äkillinen vanhemmuus. Miten yhtenä päivänä olet sinkku ja puolihuolimattomasti kastelet toisen kasveja, ja toisena saatkin jo seitsemän siirtolaista omalle palstallesi. Ja sitten huomaat ajattelevasi: ei rakkauden hedelmiä, mutta rakkauden vihanneksia - rakkauslapsia! Ja sitten perhe onkin jo koossa ja erilaiset panttivankidraamat voivat alkaa...