2.2.2008

Strategisia neuvoja kaivataan

Ihme tapahtui! Sain audienssin materiaalihallinnon johtajan luo, vaikka kyseinen aihepiiri ei millään lailla kuulu tehtäviini. Byrokraattisessa laitoksessa yleensä kammoksutaan "aisan yli hyppijöitä". No, olinkin lymyillyt talossa jo neljä vuotta ja odottanut sopivaa hetkeä tarttua hallinto-osaston johtajan hihasta.

Pääsin siis materiaalihallinnon pakeille, enkä toivonut liikoja. Ei ollut syytäkään.

Meikäläisen agenda oli yksinkertainen: Pitäisi laskea hiilidioksidipäästöjä, ja koska on paljon tehostettavaa, voidaan saada myös suuret säästöt. Työntekijät voisi saada motivoitua mukaan, jos säästynyt rahasumma voitaisiin käyttää lisätyövoiman palkkaamiseen tai työntekijöiden koulutukseen. Ajattelin siis, että laitoksen CO2-taseen voisi laskea ja sen jälkeen seurata, kuinka paljon päästöjä saadaan pienennettyä, minkä jälkeen voisi palkita säästäjiä ansioittensa mukaisesti. Jee!

Materiaalihallinnon johtaja vaikutti ymmärtäväiseltä ja selväjärkiseltä, mutta ei-lainkaan-yllättävästi löysi monta syytä, miksi toivomuksiani on erittäin hankala toteuttaa:
1. Laitoksen toimilla ei ole mitään merkitystä, koska itärajan rekkajonojen päästöt kompensoivat päästöt alta aikayksikön.
2. Sitä paitsi laitoksessa tehdään jo paljon (riittävästi); laitos noudattaa Valtion konsernitason hankintastrategiaa.
3. Ympäristöohjelma tai vastaavat aloitteet tulisi koordinoida hallinto-osaston kautta, mutta osastolla ei ole resursseja asian hoitamiseksi.
4. Tarkkoja lukuja ei tiedetä. Sähkön- tai lämmönkulutuksen laskeminen on käytännössä mahdotonta, koska osa tiloista on laitoksen käytössä vastikkeetta.
5. Vika on muissa. Senaatti-kiinteistöillä ei ole mitään intressiä pienentää kustannuksia, koska yrityksen kulut kuitenkin korvataan.
6. Työntekijöitä eivät ympäristöasiat kiinnosta. Kuinka moni tänäkin vuonna matkusti Thaimaahan?

Mitenkäs nämä esteet räjäytetään pois tieltä. Ehdotuksia?