Välittäjä

Vaihteeksi terveisiä päättäjille

2010-03-03T14:58:00.000+02:00

Hei päättäjät!

Ilmastonmuutosta ei ole peruttu, vaikka Kööpenhamina epäonnistui ja talvikin oli luminen. Vaikka (tai oikeastaan "koska") tavallinen ihminen vaipuu epätoivoon, teidän päättäjien pitää toimia pitkäjänteisesti ja tehdä niin kuin on oikein.

Suuri osa taviksen hiiliselkärepusta on tämän yhteisen infrastruktuurin ja elämäntavan aiheuttamaa. Pliis, tehkää siis päätöksiä, joiden perusteella ihmisten on mahdollista asua pienissä kodeissaan lähellä palveluja ja työpaikkoja mieluummin palveluja kuin tavaraa ostellen.

Maailman pelastaminen ei ole yksilösuoritus, eikä koko kulttuuri muutu parin ihmisen uhrautuvalla pyhimyselämällä. Minusta ilmastonmuutos on niin suuri kysymys, että ihmisille ei pidä antaa valinnanvaraa oikein ja väärin toimimisen välillä, vaan päästövähennykset on puristettava kansasta (tai teollisuudesta!) kaikkiin yhtäläisesti kohdistuvalla lainsäädännöllä.

Älkää pelätkö äänestäjien menettämistä - ei täällä Suomessa niin paljon poliitikkoja ole, että teidät voitaisiin vaihtaa muihin kasvoihin.

Nyt tsemppiä!

Mistä 4635 kilon päästöt koostuvat?

2009-09-05T12:05:00.002+03:00

Syötin Hesarin hiililaskuriin seuraavat tiedot:

1. Ruoka
Syön viikossa 2 annosta kalaa, 2 kertaa muuta lihaa, 2 annosta porsasta, 4 annosta siipikarjaa, 10 annosta perunaa, 2 annosta pastaa ja 1 annoksen tofua. Lisäksi ostan vihanneksia ja hedelmiä sesongin ulkopuolella.

2. Liikkuminen
Kuljen 5,8 litraa 100 km:lla kuluttavalla bensa-autolla 7800 km vuodessa, kyydissä 3 henkeä. Bussilla kuljen viikossa 20 km, ratikalla 20 km ja junalla 50 km.

3. Asuminen
Asun kahden muun kanssa 30 neliön kaukolämmitettävässä kerrostaloasunnossa. Sähkönkulutus on 4000 kWh vuodessa, mutta ostan vihreää sähköä. Mökkiä käyttää 6 henkeä, eikä mökillä pidetä peruslämpöä.

4. Kulutus
Vaihtoehto C. Ostan aika vähän tavaraa.

5. Jätteet
Erottelen jätteet ja tuotan niitä noin 200 kg vuodessa (lukema oli 336 kg CO2).

Jos kaikki...

2009-09-04T23:29:00.002+03:00

Siinä missä varhaisteinin valitus alkaa sanoilla "Kaikki muutkin...", siinä maailmanparantajan oikeudenmukaisuutta tavoittelevat laskelmat sisältävät fraasin: "Jos kaikki..." Kuten: "Jos kaikki eläisivät niin kuin minä, tarvittaisiin 3,1 maapalloa" tai "Jos kaikki maailman ihmiset lisääntyisivät kuten minä (1 lapsi), meitä olisi kolmen sukupolven kuluttua enää miljardi!"

Pakollinen hiili-jossittelu kuuluu:

1) oma hiilijälki 5 tonnia
1c) Helsingin hiilet 2,5 miljoonaa tonnia
2) Suomen hiilipäästöt 25 miljoonaa tonnia
3) Maapallon (6,7 mrd hlöä) - 33,5 miljardia tonnia

Lähtötilanne - vähemmän nollia

2009-08-31T16:57:00.002+03:00

Hiilijalanjälki vuodessa nykyisin

1. Oma: 5 tonnia
1b. Meidän rapun: 65 tonnia
1c. Helsingin: 3,4 miljoonaa tonnia
2. Suomen: 66,3 miljoonaa tonnia
3. Maapallon: 44 miljardia tonnia

Lähtötilanne

2009-08-31T15:39:00.005+03:00

Hiilen nollauksen lähtötilanne eli hiilijalanjälki nyt:

Hiilijalanjälki vuodessa
1. Oma: 4633 kg
1b. Meidän rapun: 64.626 kg
1c. Helsingin: 3.384.000.000 kg
2. Suomen: 66.287.000.000 kg
3. Maapallon: 44.153.000.000.000 kg

Tieteelliset alaviitteet:
1. 4633 kg Hesarin ja 4260 kg Carbon Footprintin laskurin mukaan

1b. kaukolämpö + (yhteinen?) sähkö

1c. "Helsingin hiilidioksidipäästöt olivat noin 4 miljoonaa ekvivalenttitonnia vuonna 2000" netistä löytyneen Helsingin kaupungin Kaupunkisuunnitteluviraston Tuulivoimaloiden sijaintipaikkaselvityksen mukaan

3. World Greenhouse Gas Emissions

HUOM! Tilastokeskuksen mukaan koko Suomen kasvihuonekaasupäästöt ovat 78,35 miljoonaa tonnia CO2-ekvivalentteina. Hiilidioksidia tästä määrästä on 66,285 miljoonaa tonnia. Näissä luvuissa ei ole otettu huomioon metsän ja maankäytön osuutta, jotka toimivat hiilinieluna ja imevät luvusta pois 25,27 miljoonaa CO2-ekvivalenttitonnia.

Hiilidioksidi aiheuttaa 85 % Suomen kasvihuonepäästöistä. En tiedä, miten hiilijalanjälki on varsinaisesti laskettu, mutta jos sama suhdeluku pätee omaan hiilijalanjälkeeni (4633 kg), niin kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärä olisi 5500 kg. Helsingin pelkästä CO2:sta koostuva hiilijalanjälki olisi samalla laskentaperiaatteella 3.384.000.000 kg.

Lyhyt maailmanpelastussuunnitelma

2009-08-29T15:56:00.002+03:00

Tässä kolmiosainen suunnitelma ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi:

Hiili nollaan:
1. omassa elämässä
1b. meidän rapussa
1c. Helsingissä
2. Suomessa
3. Maapallolla

Jos tämä ei tehoa, hihasta kiskaistaan:
4. Hiilidioksidin talteenotto!

Back to the old drawing board. Takaisin perusasioihin

2009-08-26T14:45:00.002+03:00

EU:n ja G8-maiden tavoitteen mukaan maapallon keskilämpötila ei saisi nousta enempää kuin kaksi astetta esiteollisen tason yläpuolelle (eli noin 1,2 astetta nykytason yläpuolelle).

Nykyisen parhaan arvion mukaan tavoitteeseen päästään, jos hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen ja hiukkasten yhteinen säteilyvaikutus jää tasolle, joka vastaa samaa kuin 450 ppm:n CO2-pitoisuus yksinään. Tämä vastaa 350-400 ppm:n hiilidioksidipitoisuutta. Nykyinen ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on 387 ppm (0,0387 %) ja se kasvaa 2 ppm/vuosi.

Jotta ilmakehän hiilidioksidipitoisuus jäisi alle 400 ppm:n (eli 0,04 prosentin), ihmiskunnan CO2-päästöjen pitäisi
- vuoteen 2015 mennessä kääntyä laskuun
- vuonna 2050 olla nykyistä 50 - 85 % pienempiä
- vuonna 2100 olla lähes nollatasolla!

Olen ymmärtänyt, että tämä on enemmän kuin hieman haasteellista.

Suomalaisen ilmastopäästöt

2008-11-30T22:07:00.001+02:00

Kolme neljäsosaa keskimääräisen suomalaisen kotitalouden kasvihuonekaasupäästöistä muodostuvat liikenne, asuminen ja ruoka.

Maura Ryömä on tehnyt seuraavanlaisen yhteenvedon:

Tämä tekee 11336 kg vuodessa:

Aiheeseen liittyy Helsingin Sanomien hiililaskuri.

Esittely. Alku III

2008-11-28T23:21:00.000+02:00

En lupaa kirjoittaa useammin. Aloitan silti uudestaan.

Olen 34-vuotias ja onnellinen. Minulla on mies. Minulla on lapsi. Haluaisin elää mahdollisimman ekologisesti. Hiilijalanjälki nollaan!

Ajattelen yksinkertaisia ajatuksia enkä jaksa lukea. Siksi kirjoitukseni ovat (todennäköisesti) numeroituja listoja.

Blog:
1) Maailman pelastaminen ei ole yksilölaji. On jaettava. On viestittävä.
2) Tiedon kokoaminen. Minä kysyn, minulle vastataan, minä kirjoitan (listan).
3) Ostoslista. Liittyy edelliseen. Alkuperän selvittäminen.
4) Ruokalista. Sama juttu. Saisitte kuulla, mitä syön.
5) Ihmisen ekologinen jalanjälki nollasta satavuotiaaksi. Jatkosarja, alkaa nollavuotiaasta. Ja/tai 34-vuotiaasta.
6) Jännittävä jatkokertomus henkilökohtaisesta kamppailusta hiilijalanjäljen nollaamiseksi.
7) Jännittävä jatkokertomus, jossa seurataan, oppiiko lapsi vaipattomaksi ja minkä ikäisenä. Sisältää paljon pissakakkajuttuja.
8) Uusi työpaikka. Jännittävä jatkokertomus oman paikan oivaltamisesta ja kaikista mielenkiintoisista mutkista matkan varrella.
9) Blaah! Kuitenkin yritän kirjoittaa kaikesta eikä mistään tule mitään! Blah blah! Kirjallisesti korkeatasoista! Blah blah blah!
10) Jee, tämä blogi menee heti epäasiallisempaan suuntaan. Anarkismi rules!

Välittämisen ryhtiliike

2008-09-27T21:13:00.001+03:00

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen kuulutti tänään välittämisen ryhtiliikettä. Ympäristöjärjestö Dodon Megapolis-tapahtumassa puolestaan monet puheenvuorot käsittelivät yhteisöllisyyttä onnellisuuden rakennuspalikkana.

Yhteisöllisyys ja välittäminen ovat sukua toisilleen. Molemmat ovat myös epämääräisiä käsitteitä, joiden kääntöpuolella voi tulla vastaan yhdenmukaistaminen, omien arvojen ja toimintamallien tuputtaminen ellei peräti pakottaminen.

Minulle yhteisöllisyys tarkoittaa turvallisuutta, joka syntyy yksinkertaisimmillaan tervehtimisestä. Parhaassa tapauksessa yhteisön muodostavat ihmiset, jotka tuntevat sinut ja hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet.

"Päivää" on yhteisöllisyyttä, "Mitä kuuluu?" välittämistä. Välittäminen voi olla vaikeaa. Olen elänyt samassa taloudessa teinin kanssa, josta sai puolen vuoden aikana irti ehkä kolme lausetta. Vaikka muut perheenjäsenet huolestuneina yrittivät, keskustelua ei syntynyt. Myöhemmin luin, että nuori suojaa eristäytymällä identiteettiään. Ehkä hän ei saanut tarpeeksi hyväksyntää. Tai ehkä kenelläkään ei ollut tarpeeksi aikaa kuunnella.

Yhteisöllisyys ja välittäminen vaativat aikaa. Kuulumisten vaihtaminen ja toisen aaltopituudelle virittäytyminen tapahtuvat kysymysten ja vastausten kautta, ajan funktiona. Välittämisessä puolestaan prosessoidaan toista koskevaa tietoa ja arvotetaan omia tuntemuksia. Sekään ei tapahdu hetkessä. Tämä asettaa uuteen valoon tehokkaan ajankäytön. Mitä ovat tehokkuus ja tuottavuus, jos juttelu, jopa suoranainen juoruilu sekä pohdiskelu ja ajatusten sulattelu ovat välttämättömiä hengissä selviämisen kannalta?

Välittäjä = empaattinen (asioimis)tulkki

2008-09-14T16:54:00.001+03:00

Kääntäjä-Översättaren-lehden viimeisimmässä numerossa (7/08) oli Niina Haapala-Liveran raportti Espanjassa pidetystä tulkkauskonferenssista. Välittäjän silmään osuivat seuraavat kappaleet:

"Myös asioimistulkin erilaisesta roolista verrattuna konferenssitulkin rooliin käytiin vilkasta keskustelua. Konferenssitulkin tulee pysyä neutraalina ja ulkopuolisena, kun taas asioimistulkin odotetaan osallistuvan enemmän tulkkaustilanteisiin omana persoonanaan. Tätä toivovat erityisesti asiakkaat. Dalila Nino Alicanten yliopistosta on tehnyt kyselyn sairaalan tulkkipalveluiden käyttäjille ja kysynyt, millainen on hyvä tulkki. Monessa vastauksessa oli sana empaattinen. Sairaalassa toimivalta tulkilta saatetaan pyytää apua esimerkiksi kotiin yllättäen yksin jääneen koiran hoitopaikan järjestämiseen ym. Tulkin on itse vedettävä oman etiikkansa raja.

Konferenssissa puhuttiin paljon asioimistulkin työssä tarvittavasta empatiasta sekä siitä, kutsutaanko kahden kielen ja kulttuurin välisen viestinnän toteuttajaa tulkiksi vai välittäjäksi. Jos nimike on välittäjä (mediator), viestinnän ammattilaisella voisi olla myös empaattisempi rooli tulkkaustilanteessa."

Sopii minulle!

Strategisia neuvoja kaivataan

2008-02-02T00:19:00.000+02:00

Ihme tapahtui! Sain audienssin materiaalihallinnon johtajan luo, vaikka kyseinen aihepiiri ei millään lailla kuulu tehtäviini. Byrokraattisessa laitoksessa yleensä kammoksutaan "aisan yli hyppijöitä". No, olinkin lymyillyt talossa jo neljä vuotta ja odottanut sopivaa hetkeä tarttua hallinto-osaston johtajan hihasta.

Pääsin siis materiaalihallinnon pakeille, enkä toivonut liikoja. Ei ollut syytäkään.

Meikäläisen agenda oli yksinkertainen: Pitäisi laskea hiilidioksidipäästöjä, ja koska on paljon tehostettavaa, voidaan saada myös suuret säästöt. Työntekijät voisi saada motivoitua mukaan, jos säästynyt rahasumma voitaisiin käyttää lisätyövoiman palkkaamiseen tai työntekijöiden koulutukseen. Ajattelin siis, että laitoksen CO2-taseen voisi laskea ja sen jälkeen seurata, kuinka paljon päästöjä saadaan pienennettyä, minkä jälkeen voisi palkita säästäjiä ansioittensa mukaisesti. Jee!

Materiaalihallinnon johtaja vaikutti ymmärtäväiseltä ja selväjärkiseltä, mutta ei-lainkaan-yllättävästi löysi monta syytä, miksi toivomuksiani on erittäin hankala toteuttaa:
1. Laitoksen toimilla ei ole mitään merkitystä, koska itärajan rekkajonojen päästöt kompensoivat päästöt alta aikayksikön.
2. Sitä paitsi laitoksessa tehdään jo paljon (riittävästi); laitos noudattaa Valtion konsernitason hankintastrategiaa.
3. Ympäristöohjelma tai vastaavat aloitteet tulisi koordinoida hallinto-osaston kautta, mutta osastolla ei ole resursseja asian hoitamiseksi.
4. Tarkkoja lukuja ei tiedetä. Sähkön- tai lämmönkulutuksen laskeminen on käytännössä mahdotonta, koska osa tiloista on laitoksen käytössä vastikkeetta.
5. Vika on muissa. Senaatti-kiinteistöillä ei ole mitään intressiä pienentää kustannuksia, koska yrityksen kulut kuitenkin korvataan.
6. Työntekijöitä eivät ympäristöasiat kiinnosta. Kuinka moni tänäkin vuonna matkusti Thaimaahan?

Mitenkäs nämä esteet räjäytetään pois tieltä. Ehdotuksia?

2007-09-30T10:55:00.000+03:00

Bloggaan välillä Facebookin puolella, kun roikun siellä koko ajan kuitenkin. Täällä kirjoittamisen kynnys on liian korkea.

2007-09-16T21:07:00.000+03:00

Kuvia pyöräretkeltä Laatokan ympäri.

Moskova

2007-09-09T22:28:00.000+03:00

"Älä aina puolusta heikompia. Tai venäläisiä. Tai ruotsalaisia", sanoo Hillitty Hallitsijahahmo. "Olisit joskus meidänkin puolella."

Roikob

2007-09-05T23:04:00.000+03:00

"Roikob" tarjoaa kännykkä,
kun haluan kirjoittaa pöhköä
niin kuin lauseessa
rakastan sinua pöhköä.

Tällä viikolla olen tehnyt hulluna töitä.
Nyt aion viedä piruuttani
Vähän pahan paikan
avaimen Moskovaan.

Päässä soi Tonsatin laulama
Nasu palaa takaisin luontoon
kun se saa asiansa kuntoon.

Roikob.

2007-08-30T12:21:00.000+03:00

Palaute. Toimintamallien uusintaminen.

Usko, toisto, rukkaus.

Olemme ohjelmoitavia koneita.

Palaute 3: Kohteliaisuus

2007-08-30T11:56:00.000+03:00

Naapurihuoneen mariannerouva on ihastuttava ihminen, jolla on silmää kauneudelle. "Onpa hieno", huikkaan spontaanisti harva se päivä, kun huomaan uuden jakun, hameen tai kampauksen. Tutuille ostetut lahjatkin ovat viehättäviä.

Joskus mietin, onko uusien tavaroiden ostaminen vain tapa kommunikoida, ja kommunikoida myönteisesti. Mitä muita helppoja tapoja saada ihastuksen kiljaisuja ja kohteliaisuuksia on kuin uutuuksien käyttäminen ja näyttäminen tai lahjoittaminen?

Kehumme tietysti toisiamme myös hyvin tehdystä työstä, ja onnellisuuskikatusta aiheuttavat myös koirat ja lapset, mutta mihin tässä materiaalisessa ja käsinkosketeltavassa maailmassa pääsee tavaroilta?

Jokainen kauneuden kirvoittama kohteliaisuus, kiinnostunut katse tai hyväksyvä hymy vain varmistaa Stockalla käynnit tulevaisuudessakin ja kiinnittää "valinta - osto - mielihyvä" -ketjun osat alitajunnassa yhä tiiviimmin toisiinsa.

Mieheni ovat menneet remonttiin

2007-08-28T23:44:00.000+03:00

Palaute 2: Näin se vain on

2007-08-28T09:58:00.000+03:00

Toinen palautetyyppi, joka muovaa ainakin omaa käyttäytymistäni, on "Näin se vain on" -palaute. Se ei varsinaisesti syyllistä, mutta rivien välistä älykäs sosiaalinen eläin voi lukea ajatuksen: "Etkös tätä nyt tiedä, oletkos vähän pöllö?"

Kun asiat vain ovat näin tai noin, on siihen paha mennä mitään sanomaan. Tähän perustuvat setien jaaritukset talouselämän realiteeteista ja kovista faktoista. Oikeastaan kyse ei ole niinkään faktoista kuin auktoriteetista. Jorma Ollilan "näin se vain on" on vaikuttavampi kuin Leo Straniuksen "näin se vain on" (kun se vain nyt on näin).

Mietin itse omia auktoriteettejani, ja mieleen tulivat sisko, Qtea(joka on muuten muuttunut toffeenväriseksi) ja Veloena. Sen sijaan auktoriteetteihin eivät kuulu esimerkiksi äiti ja täti, tämä kävi selväksi taannoisessa kateviljelyä koskevassa keskustelussa. Äiti ja täti eivät puolessa tunnissa pystyneet keräämään riittävästi faktoja meikäläisen käännyttämiseksi. Veloenalta sen sijaan riitti kommentti: "Mitä, kateviljelyhän on parasta mitä herukat tietävät!" ja olin vakuuttunut.

"Näin se vain on" -palautteen saaja luimistaa korvansa ja vetää hartiat korviin ja tuntee tosiasioiden vääjäämättömän tuulen käyvän vartalonsa läpi. Niin tapahtui esimerkiksi, kun valitin Qtealle naisen elämän epäekologisuutta. "Mitä, etkö käytä kuukuppeja?" kuului langan päästä. Puhtaan hämmästyneen "näin se vain on" -kysymyksen jälkeen ostin Diva-kupin, jota käytin siihen asti kunnes pudotin sen vessanpönttöön enkä saanut keittämälläkään riittävän puhtaaksi.

Mutta kyllä palaute muokkaa toisten ihmisten käyttäytymistä. Näin se vain on.

Palaute 1: Hyväksy/hylkää

2007-08-26T22:26:00.000+03:00

Uskoni syyllistämiseen palautui perjantaina, kun Leevi veti repustaan pullon suomalaista olutta. "Oikeastaan halusin jotakin muuta, mutta pelkäsin että tulee sanomista." (Velkoa kun ei myydä täyttöpulloissa.)

Mielessä häivähti lämmin tunne. Olin jo kuvitellut, että moralisointi on out, passé ja - jollei kiellettyä, niin ainakin arveluttavaa. Mutta ei, saarnaamisella on edelleen vaikutusta. Totta kyllä, saarnaajan poissaolosta oltiin helpottuneita, mutta enpä ole koskaan huomannut itse aiheuttavani samantapaisia muutoksia omassa lähipiirissäni.

Testasin sosiaalisen hyväksynnän tai tuomitsemisen vaikutuksia myös tänä iltana. Pyöräilin kotiin hemaisevassa asuyhdistelmässä, pyjama shortsien alla. Kukaan vastaantulijoista ei kiinnittänyt minkäänlaista huomiota vaatetukseen, ja kotona näin peilissä enää harmonisen väriyhdistelmän. Odotas vain, kun seuraavan kerran tapaamme, minulla saattaa olla rennot sinivalkoraidalliset housut. Pieni paheksunta voisi silloin virkistää tyylitajuani!

Elämäntavan muutosresepti

2007-08-18T10:34:00.000+03:00

Usko, toisto, rukkaus

Puudutus ja tuudutus

2007-08-15T16:38:00.000+03:00

Eilen istuin kaksi tuntia palaverissa, jossa pohdittiin, pitäisikö asiakirjat lähettää faksitse vaiko postitse, mitkä metatiedot lomakkeeseen pitää liittää ja kannattaisiko asiakkaan oikeastaan ottaa sitä vastuuta - ja riskiä - että arkistoi itse asiakirjat. Minä halusin oikeastaan vain yhden liitteen ohjeeseen, jota olen työntänyt julkaisukuntoon, vaikka asia ei oikeastaan minulle kuuluukaan, eikä meidän yksikölle eikä... Silti syytän PMS-oireita, kahvia ja sokeria siitä että väitin keskustelua huuhaa-hommaksi ja esitin että vähemmän välttämätön kollega voisi mennä tekemään oikeita töitä. Urgh.

Tänään palasin rästitöihin, enkä ihmetellyt yhtään, miksi käännös oli jäänyt kesken:
"...numerolla 9.6 ilmoitetaan tiedot, jotka ilmoitetaan asetettaessa tavarat jälleenvientimenettelyyn:
а) jälleenviennin määräajan lykkäämisluvan numero ja päiväys;
б) sen tulli-ilmoituksen numero, jolla tavaroiden tiedot ilmoitettiin vietäessä niitä Venäjän Federaation tullialueelta, sekä tavaroiden faktisen viennin päivämäärä (pp.kk.vvvv), jos kyseisen tulli-ilmoituksen hyväksymisestä on kulunut enemmän kuin 2 vuotta ja 4 kuukautta;
в) tavaroiden asema, kun ne vietiin Venäjän Federaation tullialueelta: «российские» ”venäläinen” tai «продукты переработки» ”jalostustuote”
г) toinen seuraavista merkinnöistä:
• «Операции по ремонту производились» (korjaustyöt suoritettu), jos Venäjän Federaation tullialueen ulkopuolella on suoritettu kyseisiä toimia;
• «Операции по ремонту не производились» (korjaustöitä ei suoritettu), jos Venäjän Federaation tullialueen ulkopuolella ei ole suoritettu tällaisia toimia..."

Lisäksi stressaa huominen esitelmä, koska pelkään että minulta kysytään vientitukiin liittyvistä lomakkeista ja sinetöinneistä ja muusta kauheasta, josta en tiedä mitään.

Onneksi sentään on yksi kivakin hanke, joka on oikeasti mielenkiintoinen ja josta muutkin ovat innostuneet. Niin ja työelämän ulkopuolella tietysti Dodon Megapolis-tapahtuma, joka on antanut kiitettävästi kicksejä viime aikoina. Nimittäin eilen varmistui presidentti Tarja Halosen läsnäolo ja tänään Sauli Niinistö sai sumplittua jonkun maakuntavierailun pois meidän tapahtuman tieltä. Vähänkö kihahtaa hattuun: Maailmanpelastaminen on coolia.

Yllättäviä käänteitä

2007-08-08T23:17:00.000+03:00

Puhein soi ja ääni kähisee: "Olen kidnapannut lapsenne. Paloittelen ne yksi kerrallaan, ellette heti tuo lunnaita ruskeassa paperipussissa seuraavaan osoitteeseen..."

Tapauksen dramatiikkaa heikentää hieman se, että kiristäjän nimi välkkyy kännykän näytöllä. Ja se, että lapset ovat kuusi aamulla poimittua kurkkua. Lunnaiksiksin vaaditaan vain retiisejä.

Puhelu päättyy tylyyn toteamukseen, että läski lapsi on jo syöty. Oli pahan makuinen. Siitä ei siis tarvitse maksaa lunnaita.

***

Yllättävää tässä ei ole muu kuin äkillinen vanhemmuus. Miten yhtenä päivänä olet sinkku ja puolihuolimattomasti kastelet toisen kasveja, ja toisena saatkin jo seitsemän siirtolaista omalle palstallesi. Ja sitten huomaat ajattelevasi: ei rakkauden hedelmiä, mutta rakkauden vihanneksia - rakkauslapsia! Ja sitten perhe onkin jo koossa ja erilaiset panttivankidraamat voivat alkaa...

Liikuttavaa kulutusta

2007-07-30T21:44:00.000+03:00

Muutuin tänään Helsingin joukkoliikenteen kanta-asiakkaaksi. Siirryin matkalipun suoraveloitukseen. Kantis saa vuodessa yhden kuukauden ilmaiseksi. Ei huono tarjous.

Samalla liityin City Car Clubiin. HKL:n suoraveloitusasiakkaat saavat pari näppärää etua: liittyminen on ilmaista (säästö 69 euroa) ja kuukausimaksu mitätön (2 euroa 9,90 euron sijaan). Päälle vain tunti- ja kilometrikorvaukset.

Seuraavaksi vielä käyttökoulutus, ja sen jälkeen pitäisi päästä varaamaan. Saa nähdä, pääsenkö torstaina jo mustikkaan.

Johtotähti

2007-07-30T21:27:00.000+03:00

Kuluttaminen on poliittista,
ostaminen äänestystä.

Mielihyvä on strategista,
nauttiminen suunnistusta.

Kuluttajan hyvä olo
on intuitio
joka ohjaa
maailmanhistoriaa.

Pari fraasia ja niiden seurauksia

2007-07-25T11:11:00.000+03:00

Olen näemmä kyllästynyt kirjoittamaan yksityisestä kuluttamisesta ja siirtynyt yleiseen tuotantoon, tai logistisen ketjun muihin vaiheisiin.

Tänään mietiskelen puun vientitulleja. Kannatan lämpimästi lähituotantoa (tuleva exäni sai melkein luvan ostaa "lähiauton", Suomessa valmistetun Porchen...), koska kuulostaa järkevältä minimoida kuljetuskustannukset niin ympäristön kuin taloudenkin kannalta.

Venäjän poliittiset päätökset tuskin perustuvat ekologisten näkökulmien puntarointiin. Luulen, että kyseessä on enemmänkin kunniantunto - "miksi me olisimme se kehitysmaa, joka vain tuottaa raaka-ainetta" - ja tietysti taloudelliset näkökulmat. Duuman puhemies Boris Gryzlov kirjoittaa nettisaitillaan jotakin tämäntapaista: "Kilpailukykyistä taloutta rakentavan Venäjän paikka maailmassa ei voi rajoittua raaka-aineen tuotannon ja kuljetuksen tasolle. Maan tulevaisuus riippuu innovatiivisuudesta." Jokseenkin tuttua retoriikkaa myös kotimaan kentiltä.

Miksi ihmiset ympäri maailman toistelevat samoja fraaseja? Siksikö, että ne ovat totta? Vai siksi, että olisi sosiaalisesti tuhoon tuomittua alkaa keskustella asioista, joista muut eivät puhu?

Vaikka jotkut läheiseni eivät usko yleisen mielipiteen olemassaoloon, minä uskon. Ja uskon myös että vain niitä asioita ratkaistaan, jotka tunnistetaan ja nimetään myös puheen tasolla. Hm. Hm.

Ajatuksenpuolikas

2007-07-24T13:20:00.000+03:00

Työpäivän aikana tulee mietittyä kaikenlaisia epäseksikkäitä, mutta mielenkiintoisia aiheita. Tänäänkään en ehdi ajatella ajatusta loppuun asti, joten kirjaan tähän pelkän hajahuomion.

Kun olin töissä huolintafirmassa, tullia paljon pelottavampi oli instituutio nimeltä Rostek. Tavaraa ei välttämättä kadonnut tullin tarkastuksissa, mutta Rostekin käsiin joutuminen tiesi suuria ikävyyksiä. Se oli hämärä tunnepohjainen käsitykseni silloin. Nykyisin tiedän, että Rostek on Venäjän tullille kuuluva tullauspalveluja tuottava liikelaitos. Kuvio on hämärä, mutta mikäpä valtion liiketoimintaan liittyvä kuvio ei olisi.

Pidän selkeistä käsitteistä, mutta minulle ei ole vielä selvinnyt, mitä käsitteitä pitäisi käyttää kun puhutaan talouden eri osa-alueista. Onko olemassa julkinen talous, joka tarkoittaa yhteen kerättyjä roposia, jotka käytetään yhdessä päätettyihin tarkoituksiin? Jos on, onko sen tehtävä olla aina myös voittoa tuottamatonta, vastakohtana voittoa tavoittelevalle (yksityiselle) taloudelle?

On tilanteita, joissa aavistaa arvaavansa jotakin jonkun toisen logiikasta. Venäjällä tullauspalveluja tuottaa liuta tullibrokereita. Myös Rostek kuuluu samaan joukkoon. Koska juuri brokerit esittävät vääriä laskuja ja sensellaista, valtio yrittää tehdä Rostekista puhtaan ja rehellisen kilpailijan yksityissektorin vastaaville yrityksille.

Suomalaisen näkökulmasta Rostekin kohdalla menevät puurot ja vellit sekaisin: Venäjän tulli ohjaa käyttämään (omien maksuttomien palvelujensa sijasta?) brokerin (ja mahdollisesti juuri tämän yhden valtiollisen brokerin) maksullisia palveluja. Tällöin ulkomaankaupan harjoittajat joutuvat eriarvoiseen asemaan: ne, jotka haluavat maksaa Rostekille, saavat parempaa palvelua kuin muut.

Tällä hetkellä Venäjän tulli puuhastelee vain omilla maillaan, mutta laitoksella on kiinnostusta sijoittaa omia, maksullisia palveluitaan tuottavia brokerinpoikasia myös muiden valtioiden alueelle. Olisihan ihan mukava saada aikaan mylly, joka raksuttaisi rahaa kassaan - ja samalla lyhentäisi jonoja rajalla, kun kaikkea rahaa ei tarvitsisi kiskoa juuri rajalinjan tuntumassa.

Suomalainen katsoo asioita tietysti omasta epäluuloisesta näkövinkkelistään, mutta kuka sanoo mikä on oikein ja mikä väärin? On yksi asia, mikä on laillista ja mikä laitonta - eihän sekään vielä määrittele oikeaa ja väärää.

Luin juuri artikkelin, jossa kerrotaan, että Rostekin tuottamat tuloista yli puolet käytetään Venäjän tullin "sosiaalisten ohjelmien" toteuttamiseen: sanatoriohoitoihin, urheilu- ja liikuntaohjelmiin sekä tullin työntekijöiden ruokailun järjestämiseen.

Jostakinhan rahojen on tultava. Onko suurta väliä mistä ja mitä kautta?

Muuten, Suomen ja Venäjän välillä on maailman suurin korruptioraja sikäli kuin on karttaa uskominen (henk.koht. en kyllä usko).

Kestävää kehitystä

2007-07-12T13:41:00.000+03:00

Brundtlandin komission (20 vuotta sitten!) lanseeraama Kestävän kehityksen konsepti sisältää taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen ulottuvuuden.

Vaikka meidän kesämökille pääsee periaatteessa bussilla, siellä touhuilu ei aivan täytä tiukkoja ympäristökriteerejä. Taloudellisesta kestävyydestä ei kannata puhuakaan, sillä röttelön kunnostamiseen saisi upotettua muutaman omaisuuden ilman näkyvää jälkeä. Kyseessä on siis pohjimmiltaan sosiaalinen projekti. Luulen, että se jopa toimii. Kahden viime viikon aikana olen ollut sukulaisten kanssa tekemisissä enemmän kuin alkuvuonna yhteensä, ja sitä paitsi olen soittanut paikalliselle naapurille, vaikka normaalisti joudunkin paniikkiin kotikuntalaisten kanssa kommunikoidessani. Olen ryhtynyt elättelemään epämääräisiä ja epärealistisia toiveita siitä, että jonain päivänä pääsisin jonkinlaiseen sisäiseen tasapainoon ja mielenrauhaan kotiseudun kanssa. Lähisukulaisten kokoontumisesta saman pöydän ääreen en vielä haaveile.

Taloudellisiakin voimavaroja kesämökkiin on jo investoitu. Kesän päräyttävimmän kulutuselämyksen sain, kun ostin moottorisahan! Olipas miehekästä ja reteää. Edelliset machoiluvibat sain keväällä talikosta. Heh, onkohan kyseessä sitten agrohedoosi, maa- ja metsätaloustarvikkeiden tuottama mielihyvä? Lähes yhtä hohdokasta on myös vesijohdon vetäminen mökille. Hyvin fyysistä ja hyvin aikaansaavaa.

Taloudesta ja kestävyydestä puheenollen, pankkitäti soitti eilen huolestuneena, kun rahani makaavat edelleenkin korottomalla tilillä. Blah. Niinpä niin. Siellä ne ovat maanneet, kun olen ajatellut niiden aiheuttavan siellä vähiten vahinkoa. Turha sitä on kuitenkaan pankkitädille selittää. Niinpä menin tänään Sampoon ja sijoitin vähän rahaa kestävän kehityksen osakkeisiin ja korkoihin. Loput jätin makaamaan Nordean tilille. Ehkä haluan lähiaikoina ostaa kesämökin vierestä lisää peltoa.

Pateettinen lempiruno by Pablo Neruda

2007-07-10T19:38:00.000+03:00

Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni.

Kirjoittaa vaikkapa: "Yö on tähtikirkas
ja sinisinä värisevät kaukaiset planeetat."

Yötuuli kiertelee taivaalla ja laulaa.

Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni.
Minä rakastin häntä, ja toisinaan hänkin rakasti minua.

Tällaisina öinä pidin häntä sylissäni.
Niin monet kerrat suutelin häntä loputtoman taivaan alla.

Hän rakasti minua, ja toisinaan minäkin rakastin häntä.
Miten olla rakastamatta hänen suuria kiinteitä silmiään.

Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni.
Ajatella ettei minulla ole häntä. Tuntea menettäneeni hänet.

Kuunnella valtavaa yötä, sitäkin valtavampaa ilman häntä.
Ja runo laskeutuu sieluun kuin kaste niittyyn.

Mitä siitä ettei rakkauteni kyennyt pidättämään häntä.
Yö on tähtikirkas eikä hän ole luonani.

Siinä kaikki. Kaukana joku laulaa. Kaukana.
Minun sieluni ei tyydy jäämään ilman häntä.

Katseeni etsii häntä kuin lähestyäkseen.
Sydämeni etsii häntä, eikä hän ole luonani.

Sama yö joka vaalentaa samat puut.
Me, silloiset, emme ole samat enää.

En rakasta häntä enää, totta kyllä, mutta kuinka rakastin.
Minun ääneni hapuili tuulta yltääkseen hänen kuuluviinsa.

En rakasta häntä enää, totta kyllä, mutta ehkäpä rakastan.
Rakkaus on niin lyhyt ja unohdus niin pitkä.

Koska tällaisina öinä pidin häntä sylissäni
minun sieluni ei tyydy jäämään ilman häntä.

Vaikka tämä olisi viimeinen tuska jonka hän minulle tuottaa
ja nämä viimeiset säkeet jotka hänelle kirjoitan.

- Pablo Neruda: Andien mainingit

2007-07-01T23:12:00.000+03:00

Saisikohan jostain mielihyvää ilman kiirettä?

Kuusi miljardia muuta

2007-06-23T22:59:00.000+03:00

6 billion others

Onko varaa, vai tippuvatko hampaat pois?

2007-06-21T00:55:00.000+03:00

"Täällä tuoksuu vesimeloni!" huudahtaa vieras heti ovella, ja ymmärrän ettei investointi ole mennyt hukkaan. Kaupassa oli vierähtänyt toinenkin tovi käsittämättömän pientä ja käsittämättömän kallista luomuarbuusinviipaletta ihmetellessä. Välillä sitä jää miettimään, mihin olisi oikeasti varaa, jos ympäristökustannukset näkyisivät suoraan kuluttajahinnoissa. Tai sitä, kuka lopulta maksaa viulut, kun ympäristön huolto jää rästiin.

Ympäristönsuojelu on vähän niin kuin hammashoito: Säännöllisillä ennaltaehkäisevillä toimilla voidaan estää ikävät jälkiseuraukset. Tämä on hyvä pitää mielessä, sillä biosfääri-tekareita ei ole vielä keksitty.

Hedonit: 8
(Sama vertaus pätee ystävyyssuhteisiin. Harjasin tänään vähän, mutta osa hampaista taitaa olla karieksen vallassa. Pitäisi hoitaa paremmin.)

Yllättävää onnellistumista

2007-06-19T19:55:00.000+03:00

"Jälkimaku muistuttaa oksennusta. Sopii hyvin tunnelmaan", toteaa Glotoidi kun tapaan hänet sillalla ja tarjoan tyrnimehua.

Tapaamme sillalla, koska olen menossa kotiin Ihanan neuvosta hemmottelemaan itseäni ja tulemaan terveeksi. Glotoidi on puolestaan tullut lepuuttamaan hermojaan neljän päivän työputken jälkeen. Kun satun paikalle, hän on tapansa mukaan työntämässä suuhunsa itseään suurempaa ruoka-annosta (toim. huom. ven. glotat = niellä).

Ilmenee, että työrupeama on ollut täynnään peruuttavia, kääntyviä tai ohikiitäviä roska-autoja, poliiseja ja ambulansseja. Kartattomia ja kartallisia turistejakin on täytynyt opastaa ja johdattaa. Lohtua murheeseen on tuonut vain ruotsi, jota G. on saanut puhua laivalta tulleiden turistien kanssa.

Ruotsin käyttäminen on yllättävän terapeuttista. Kerron G:lle omakohtaisista ruotsikokemuksista työpaikalla, mutta jätän mainitsematta että olen puhunut jopa vapaa-ajalla, ja peräti Qtean kanssa.

Kun olemme turisseet pitkän tovin tasoristeyksistä ja kaartuvista infrastruktuurin rakenteista, alkaa sataa. Lähdemme omiin suuntiimme virnistäen onnellistuneina.

Hedonit: 5
(kurkku on kipeä, ei päässyt afrikkalaiseen tanssiin, tulevat tapaamiset ovat vaakalaudalla - yllättävä onnellistuminen oli tarpeen)

Elämä - hyvää harjoitusta

2007-06-17T13:49:00.000+03:00

Olemme ennakkoperimässä kesämökin.

Ennakkoriitelimme tänään asioiden hoitotavoista.

Heräsi ajatus: "Tästä tulee vielä piiiiitkä elämä."

Urgh.

Huvi, ilo ja viihde

2007-06-16T23:24:00.000+03:00

Kävin huvipuistossa. Suomen kielen perussanakirjan mukaan

Huvi = ilo, hauskuus, (hauska) ajankulu, -viete, ratto, hupi

Viihde = kevyt ajanviete

Ilo = 1. voimakas mielihyvän tunne; vrt. riemu, onnellisuus, hilpeys;
2. ilonpito, ilakointi, ilottelu, iloinen elämä t. meno, riemu;
3. mielihyvän tai iloisuuden aihe; (vars. mon.) nautinto, huvi, huvitus

Päivän mielihyvän lähteet nautinnollisuusjärjestyksessä:
1. Pasta Perheen luona
2. Flirttijäbän suloisuus
3. Kiljuminen ja kastuminen Vonkaputouksessa
4. Interaktio Perheen ja Suvun kanssa
5. Kotiinlähtö väsyneenä ja nälkäisenä iltakasteisesta frisbeegolfpuistosta
6. Ajatus yhteisöstä ja yhteisestä jääkaapista
7. Ajatus tuulivoimapuistosta, aurinkopaneeleista ja bensattomasta ruohonleikkurista kesämökillä
8. Shampoon ja hoitoaineen täyttöpullot
9. Se, että melkein ehti siivota.

On merkillepantavaa, kuinka ennalta-arvaamatonta on onni. Huvipuistosta ei huvia löydä.

Hedonit: 6
(huvipuistossa oleminen oli aika tuskaa)

Palvelujen maksullisuudesta

2007-06-15T23:05:00.000+03:00

Sain viisumin 354 päiväksi ja oli liikuttavan iloinen. Hämmentävää onnellisuutta jonkin sellaisen ostamisesta, minkä ei tarvitsisi olla maksullista. Kaukana ovat ajat, jolloin vesi, happi ja rajanylitys olivat ilmaisia...

Lounastin baarissa, jonka tarjoilija on saanut minut lumoihinsa pahantuulisuutensa ansiosta. Pahantuulisten ihmisten hymyssä on jotain aitoa. Tai ehkä hymy vain on arvokkaampi kuin hyväntuulisten, harvinaisuutensa takia. Lisäarvo: oikukas tarjoilija!

Töiden jälkeen kiiruhdin Kauppatorin laidalle, jonne viehättävät dodottaret ja sympaattiset tuulivoimaloitsijat olivat pystyttäneet 600 watin tuulivoimalan. Wimby, wimby!

Alkuillasta utelin pienen myllyn hintaa, loppuillasta puhuin jo tuulivoimapuistosta. Mallasjuoma inspiroi. Tuulivoimala.comin vekottimet ovat mahdottoman halpoja. Pienimmän saisi takapihalle hyvän pyörän hinnalla, 680 €. Lisäksi tietysti akku parillasadalla ja invertteri kolmella-neljälläsadalla. Siinä sitten lähdettiin miettimään, mitä sähkölaitteita sitä haluaa talossaan pyörittää. Olin hämmästynyt, kun kuulin että vedenkeitin kuluttaa enemmän tehoja kuin jääkaappi.

Oma tuulivoimala tekisi ainakin tietoisemmaksi eri laitteiden sähkönkulutuksesta, kun sen teho olisi juuri niukkuusrajalla.

Hedonit: 8
(loistavat insinööripojat, teekkarimiehet ja filosofinaiset, vain vähän nuhaista)

Red pill - blue pill

2007-06-14T21:44:00.000+03:00

Aamulla vietin tovin puntaroiden vaihtoehtoja Coldrex/Burana-C ja Duact. Kun kolmas peräkkäinen päivä alkaa päänsäryllä, on pidettävä kieli keskellä suuta ja toivottava, että valinta osuu oikeaan.

Blue pill
Valitsin oikein ja päivä oli euforinen, materiaalisen euforinen. Valtava korvapuusti ja kaksi kupillista vahvaa teetä aamulounaaksi Cafe Esplanadissa. Työhaastattelun jälkeen adrenaalinipiikki. Afrikkalaisen tanssin jälkeen endorfiinipilvi. Sushi-illallisen jälkeen onnellinen raukeus.

Red pill
Matrix, matrix. Välillä olen kateellinen ihmisille, joiden maailma on mustavalkoinen. Joilla on oikea ja väärä, hyvä ja paha. Joiden maailmassa ihmiset ja asiat putoilevat kylteillä nimikoituihin laatikoihinsa. Mutta mistäs minä tiedän - ehkä hekin tuntevat joskus hämmennystä.

Matin, tai ehkä Spinozan, mukaan "tarvitaan hallitus suojelemaan viisaita typerien väkivallalta. Hyvien lakien hallitsema yhteiskunta muodostaa monista yksittäisistä ruumiista ja mielistä yhden komposition, joka puolestaan pyrkii säilyttämään itsensä kaikkien osiensa hyödyksi."

Hallitus, viranomaiset, ihan sama. Ne ovat kivoja niin kauan kuin olet niiden kirjoissa hyvien listalla. Ja kuka päättää, mikä on oikein, mikä väärin? Jokuhan ne laitkin kirjoittaa. -- Sanoo ihminen, joka edelleenkin odottaa Venäjän viisumia ja miettii, mitä ovat keksineet naapurimaan viranomaiset, joilla on kollegan mukaan "jeesuksenmoinen kyky kerätä tietoa" ja joka on työpaikkahaastattelussa jättänyt mainitsematta kuuluvansa ympäristöjärjestöön, koska on riittävän paha, että on kertonut toimineensa sellaisessa firmassa, jonka kaltaisia tulevassa työssä yrittäisi saada nalkkiin.

Entä sitten? Elämän säilyttäminen ei onnistu keneltäkään yksittäiseltä yksilöltä. Tarvitaan stabiileja, pysyviä instituutioita, jotka estävät elämän jatkumista uhkaavia yhteiskunnallisia heilahteluja, mutta tarvitaan myös joustavia, operationaalisia yksiköitä, jotka pystyvät sukkuloimaan muuttuvassa ympäristössä ja luomaan uusia elämää säilyttäviä käytäntöjä. Lait ja toimintatavat pitää pystyä haastamaan, yhteiskunnan kaikkien osien hyödyksi. Ja jos joku toimii hyvien lakien vastaisesti, yhteisöllä olkoon oikeus palauttaa hänet ruotuun. Lempeästi mutta päättäväisesti.

Matrix, matrix. Materia, instituutiot, yhteiskunnan rakenteet. Ei niistä eroon pääse. Parempi itkeä, nauraa - ja nauttia. Kuten korvapuusteista.

Mielen pohjalle jäi muuten kutkuttamaan ajatus läpinäkyvästä elämästä. Tuskin, tuskin, mutta onpahan ideana kiintoisa.

Hedonit: 8
(euforiaa mutta vähän vaikeita ajatuksia)

Transaktioista

2007-06-12T20:50:00.000+03:00

Eilinen euforia ennakoi tämän päivän päänsärkyä. Lääkitsen itseäni valkosipulisella tomaattikeitolla ja kylmäsavustetulla tofulla, ja nyt pitäisi mennä nukkumaan. On kuitenkin pakko kirjoittaa parista transaktiosta.

Turvauduin tänään SPOKin (SuurPääOman Kätyrin) palveluksiin. Viime hetken paniikki, huomasin yhtäkkiä haluavani sen uuden työpaikan. SPOK on korvaamaton. Soitin hänelle kello kaksi ja kolmelta olin jo mentoroinnissa. Men vi får se. Työpaikassa etsivät oikeastaan juristia.

Toinen transaktio alkoi sanoilla "Hei kaunis nainen". Alkoholilla oli osuutta asiaan.
- Vaihdetaan puhelinnumeroita.
- Öö..
- Mä voin antaa mun puhelinnumeron, sun ei tarvitse, niin ei tarvitse pelätä mitään häirikkösoittoja.
- Mmm...
- Mä annan mun puhelinnumeron, jos sä lupaat soittaa.
- En mä soita...
- Mä en anna, jos sä et soita.
- Mä en aio soittaa.
- Hei mä annan mun numeron, jos vaikka joskus kuitenkin haluat soittaa, jollain heikolla hetkellä.

Hedonit: 2
(ei-kiva-päänsärky ja työpaikka-ahdistus)

Ajattelun muutoksesta

2007-06-11T23:34:00.000+03:00

Nukkumaan mennessä pää vilisee tanssiaskeleita.
Toisto, toisto.
Paradigma voi muuttua.

Hedonit: 9+
(Takana hyväksynnäntäyteinen viikonloppu ja yhden puhujan buukkaus Megatapahtumaan, edessä kaksi työhaastattelua.)
(Sitä paitsi tanssin jälkeen keho hengittää ja on niin autuaallinen olo, että haluaisi omistaa loppuelämänsä hengittämisen opetteluun...)

Puhki kuin panaani

2007-06-07T21:59:00.000+03:00

Paahde, ponnistelu, PMS, päänauonta pomolle. Olen ihan puhki. Jaksan kirjoittaa vain pari sanaa panaaneista.

Kaupassa oli pelkästään riistobanaaneja, koska reilut olivat loppuneet kesken. Riistot olivat erityisessä alennuksessa, alle euron kilo. Olivat ajatelleet, että ihmiset ostavat riistoa reilun sijaan, reilu nimittäin maksoi kaksi kertaa enemmän. Mutta ei. Hinta ei ollut ratkaiseva tekijä.

Arvostin ostajakollegoiden lähettämää signaalia ja kävin ostamassa reilut banaanit naapurikaupasta.

Hedonit: 4 (poik)

Eteenpäin potkimisesta

2007-06-06T22:50:00.000+03:00

Ooh! Vihdoin opin liikkeen, joka kirvoitti kanssatanssijan huulilta lausuman: "Onneksi emme tanssi ulkona - veisivät Hesperiaan." Ilman Ihanan kannustusta olisin jaksanut paljon vähemmän. Sain halauksen ennen tunnin alkua, puolivälissä ja lopussa, ja hurrausta kun askeleet menivät edes sinne päin. Ihmeellistä.

Illalla soitin äidille, jolta oli aamulla tullut maailman ahdistuneimman ja epäonnistuneimman ihmisen kirjoittama sähköposti, johon vastasin heti ennen töihin lähtöä. Aiheuttamaansa huoleen ja ärsytykseen nähden äiti kuulosti suorastaan rikollisen hyväntuuliselta. "Ai näinkö äkkiä se masennus meni ohi?" kysyin yllättyneenä, varsinkin kun olin sunnuntaiaamuna herännyt samanaiheiseen puhelinsoittoon. "Niin. Prosessit etenevät omia ratojaan. Ja kyllä ne sähköpostit auttoivat." Hyvä niin. Ei vaatinut ylimaallisia ponnisteluja sivulliselta.

Yllättävän helposti pääsi eteenpäin yhdessä myös tandemilla. Laajasaloon ja takaisin alta aikayksikön.

Päivän moraali: Kun työntää toista, pääsee itsekin eteenpäin.
Päivän sanat: Yhdessä. Ystävyys.
Kulutus: Tila, puhelin, polkupyörä, kaikki mikä edistää yllämainittuja.

Hedonit: 6 (on sentään rasittavaa olla puoli päivää sydän sykkyrällä toisen takia, vaikka kuinka olisi onnellinen loppu)

30 senttiä

2007-06-05T21:44:00.000+03:00

Kaikella on hintansa.

Annoin tänään 30 senttiä komealle nuorelle katusoittajalle, joka sanoi "Moi" ja katsoi silmiin. En edes muista, mitä instrumenttia hän soitti. Kolmekymmentä senttiä hykerryksestä ja hyvästä mielestä on tavattoman vähän.

Afrikkalaisen tanssin tunnilla sain rakon molempiin isovarpaisiin ja kuulin, että lihakset tarvitsevat 6000 toistoa, ennen kuin oppivat. Opettajan uskonvahvistuspuheet tulivat tarpeeseen. Sata euroa luottamuksesta ja tsempistä on tavattoman vähän.

"A. kutsuu sitten tasavallan presidentin ja Rikun", määräsi PiiPoo, ja sitten nauroimme. Jostain pitäisi keksiä viisi tonnia, jotta tämän vuoden Megapoliksen kustannukset saataisiin katettua. Viisituhatta euroa maailman pelastamisesta on kuitenkin tavattoman vähän.

Hedonit: 9+ (aurinko verhoissa, aurinko meressä, aurinko toisten tuikkivissa silmissä)

Väsynyt mutta onnellinen

2007-06-04T22:03:00.000+03:00

Lintujen laulu tunkeutuu tajuntaan. On yö.
Aamulehti saapuu kello 04:33.
Aurinko alkaa paistaa huoneeseen kello 06:07.
Astun kesäiselle kadulle kello 06:44.
Pendolino lähtee kello 7:22 ja saapuu kello 9:22.
Auto on ilmastoitu kello 9:29.
Saamme kahvia ja kättelen kaikki kello 10:14.
Minäkin olen puhunut ja lähdemme syömään kello 12:45.
Toinenkin auto on ilmastoitu iltapäivällä
Ehdin keskustaan ja ostan pullon vettä kello 16:07.
Afrikkalainen tanssi alkaa kello 17:01.
Soitan ystävälle kello 19:00.
Opetan toiselle ystävälle suomea skypeitse kello 20:02.
Kirjoitan blogiin kello 22:21.

Päivän kulutus: liikuntapalvelu, hinta: 100 euroa,
ympäristökustannukset: aika pienet,
tekikö se minut onnelliseksi: kyllä

Mutta vielä onnellisemmaksi teki asiayhteydestä irrotettuna absurdi tekstiviesti: "Pelastus tervetullut, tiistaista alkaen."

Hedonit: 9 (se ihmeellinen tunne, kun keho alkaa hengittää)

Muoti & tyyli

2007-06-03T15:20:00.000+03:00

Vihreä lanka muuttuu yhä kiinnostavammaksi. Numerossa 21 lehti kirjoitti kestävästä vaateteollisuudesta. Mukana oli myös Martin Bergströmin vaatesaarna. Se pätee mielestäni muuhunkin kuluttamiseen:

Osta vähemmän. Osta parempaa. Ajattele pitkäjänteisesti.
Tunne itsesi. Opettele tajuamaan, mitä haluat, mikä on hauskaa ja mikä saa sinut voimaan hyvin.
Valitse, mistä vaikutut. - Vaikutteet lisääntyvät koko ajan. Opettele seulomaan niistä se, mitä haluat.
Päätä itse pukeutumisestasi. Inspiroidu, mutta älä kopioi.

TV-lupa

2007-06-03T14:11:00.000+03:00

"Onhan TV-maksunne kunnossa?

Muuttaessa tv-maksu helposti unohtuu. Siksi haluamme muistuttaa asiasta. Mikäli Teillä on televisio uudessa asunnossanne, ettekä vielä ole tehnyt ilmoitusta sen käyttöönotosta, pyydämme Teitä tekemään sen oheisella lomakkeella maksutta vastauskuoressa."

Sympaattinen muistutuskirje. Ihailen virkamiestyylin keveyttä. Minusta tv-maksun sijaan olisi parempi maksaa jokaiselle pakollista sisällöntuotanto- tai viestintäveroa. Tämä tietysti tarkoittaisi, että sisältöä tuotettaisiin muuhunkin mediaan kuin televisioon.

Muuttumattomuus ja aika

2007-06-03T01:41:00.000+03:00

"Siis lähikukkia?" kysyn kukkakaupan myyjältä, jolla ei ole reiluja ruusuja. Myyjä on herttainen eikä joudu puolustuskannalle, sanoopa vain että hänen mielestään reilumpia kukkia ovat Seutulassa kasvatetut. Ymmärtää kyllä, ettei reilun kaupan ruusujen kasvatuksessa ole käytetty lapsityövoimaa.

Ostan sievän suomalaisen kimpun ja menen onnittelemaan ikivanhaa ystävää, joka on valmistunut kolmannen kerran. Kaikkea sitä ehtii neljässätoista vuodessa, sanoo ystävä, ja minusta tuntuu etten ole ehtinyt mitään. Käymme Perheen luona. Flirttijäbä syö kurkkua ja tanssii lantiota ketkuttaen. Olen ihan koukussa. Vielä 14 vuotta ja Jäbä saattaa päästä limudiskoon.

Myöhemmin toinen ystävä laskee, että rippikoulusta on 20 vuotta. Ei herrajumala, ei ole! Kieltäydyn pyöristämästä numeroa 18 seuraavaksi pyöreäksi luvuksi. Kaksikymmentä vuotta, ja sitä on edelleen sama ihminen kuin ennenkin. Ei mitään kehitystä. Kirjoittaakin ihan samalla tavalla. Ainoa ero on, että käyttää vähemmän sanaa "sitten" lauseen alussa ja enemmän sanaa "kuitenkin" lauseen keskellä.

Muuttuuko ihminen vasta kun tilalle tulee uusi ihminen, uusi sukupolvi joka korvaa vanhan?

Ajatus jää ilmaan, kun alkaa hurja hyppytanssi.

Hedonit: 9 (kasvimaa, kultapöly ladossa, kuu kaislikon yllä - hedonistin Helsinki)

Yhteisöä ja shoppailua

2007-06-01T23:46:00.000+03:00

Huomasin, etten halua mennä kasvimaalle yksin. Yritin houkutella buutsityttöä mukaan, mutta päädyin juomaan punaviiniä sievään keskustakämppään ja shoppailemaan UFFille. Yhdistelmä oli suotuisa: peiliin katsominen ei niin kirpaissut pienessä hiprakassa, ja poistuin kaupasta neljän vaatekappaleen tyytyväisenä omistajana.

Onnellisin olin kuitenkin kuullessani kollegan äänen ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. En tiedä, mistä tunne tuli, sillä jouduin taas ponnistelemaan saadakseni selvää kollegan puheesta, asiat eivät edenneet, emmekä oikeastaan sanoneet toisillemme mitään. Se sentään selvisi, että Moskovassa on viikolla ollut 36 - 38 astetta lämmintä.

Kuuluminen. Yhteisö. Onni.

Hedonit: 7 (erityisen miellyttävän rauhallista hedoniaa)

Päivän raportti

2007-05-31T23:34:00.000+03:00

Blogi-identiteettikriisi hellitti hieman, kun välitin Qtean lainaamat sukat takaisin PiiPoolle.

Tänään olen hankkinut vain tylsää epäekologista ruokaa, josta ei ole mahdollista saada minkäänlaisia kiksejä. Tai no, tarjoussilakka oli jo lähestulkoon hedonistista: edullinen ruoka puoleen hintaan, pelastin sekä kaupan roskikselta että omaltani, sain kalan jopa paistettua.

Hankin myös jonotusnumeron työhaastatteluun - en ole koskaan kirjoittanut työhakemusta niin nopeasti - sekä tapaamiseen maustemiehen kanssa. Immateriaalista, mutta saa sukat pyörimään jaloissa.

Hedonit: 8

Hyöty = onnellisuus

2007-05-31T23:33:00.001+03:00

Wikipedian mukaan "hyöty on taloustieteessä onnellisuuden tai tyytyväisyyden mitta, joka saavutetaan kuluttamalla hyödykkeitä tai palveluita."

Kun olen tutustunut taloustieteen perusoppikirjoihin, olen hämmästynyt miten paljon niissä kirjoitetaan onnellisuudesta. Pään räjähtäminen on ollut lähellä, tehdäänhän nykyisin niin paljon epäinhimillisiä ja kurjistavia päätöksiä taloudellisiin argumentteihini nojaten, ja aina jaksetaan korostaa "talouden realiteetteja" ja "kovia faktoja". Joku voisi muistaa, että taloustiede on nuori tieteenala, ihan teini vielä. Eikä teineillä ole todellisuudentajua.

Toisaalta, olkoon opillinen tausta tai arvokeskustelu taustalla mikä tahansa, yksittäisen ihmisen elämä on täynnä taloudellisia transaktioita. Tyypit käyvät kaupassa yhtä vääjäämättömästi kuin aurinko nousee ja laskee. Ihmiset ostavat, myyvät ja kuluttavat yhtä luonnollisesti kuin happi reagoi vedyn kanssa tai vesipisarat vierivät alas vuoren rinnettä ja muodostavat puron.

Energiaminimi = sisäinen sohva

2007-05-31T22:10:00.000+03:00

Olen usein hämmentynyt tästä vääjäämättömyydestä. Olenhan sentään joskus kuvitellut, että ihmiset ovat tietoisia valintoja tekeviä persoonia ja yksilöitä. Että on muutakin kuin lumipalloefekti.

Mutta ehkä ei ole. Ei sitten, hyvä niin. Maailmankaikkeus, maapallo ja oma elämä ovat sen verran kompleksisia kokonaisuuksia, että mielenkiintoisia käänteitä riittää, vaikka kaiken pohjalla olisikin vain pyrkimys energiaminimiin.

(Energiaminimi = sisäinen sohvalla makaaminen; yleinen periaate universumissa, ts. kaikki työ ja aherrus on vain välivaihetta, joka päämääränä on paluu vaakatasoon; tämän periaatteen mukaan lumipallokin vierii ylhäältä, korkeasta potentiaalista, alas potentiaalittomaan sohvatasoon kuluttaen ylimääräisen energian.)

Energiaminimin näkökulmasta hyöty on sitä suurempi, mitä pidempi aika voidaan viettää sohvalla. Hyödykkeen tai palvelun ostamisella pyritään henkiseen lököilyyn ja mukavaan oloon, tai henkiseen tasapainoon, kuten joissain yhteyksissä sanotaan. Energiaminimin näkökulmasta tavoitteena on sisäisen energiapotentiaalin, siis sisäisten jännitteiden minimointi.

Blogin tarkoituksesta

2007-05-31T00:06:00.000+03:00

Olen blogi-identiteettikriisissä. Välittäminen on alkanut kuulostaa ylisanalta.

Niinpä olen ajatellut kirjoittaa tulevaisuudessa askeettisesta hedonismista - materiankulutuksen minimoinnista ja onnellisuuden maksimoinnista. Peikkotukan mukaan uudessa nimessä on kuitenkin kaksi ongelmaa: askeettisuus ja hedonismi, kaksi sivistyssanaa (liikaa). Idea voi silti olla ok: raportoin siitä, mitä tavaraa tai muita hyvyyksiä olen hankkinut ja kuinka onnelliseksi olen niistä tullut. Yksinkertaista.

Solariksen neuvosta viisastuneena ryhdyn ehkä kirjoittamaan avainblogia. Lähipiiri voi sitten käydä tarkastamassa, ovatko tulleet mainituiksi. Ja muut voivat arvuutella, keistä mahtaa olla kysymys. Miten jännittävää!

Lisäksi bipolaarisuuden aikakaudella voisin lisätä jokaisen merkinnän perään mieliala-arvion asteikolla 0 - 10.

Hm. Elämälläni/blogillani on jälleen tarkoitus.

Hedonit: 5

Määritelmästä 2

2007-05-27T01:00:00.000+03:00

Ovatko ympäristöihmiset alttiimpia pahoille vaikutteille kuin muut?

Määritelmästä

2007-05-26T12:06:00.000+03:00

Ovatko ympäristöihmiset herkempiä ympäristön vaikutukselle kuin muut?

Kevätuhri

2007-05-25T23:42:00.000+03:00

Viihdemusiikista

2007-05-24T07:57:00.000+03:00

Päässä soivat eiliset satakielet.

Ihmisen viihdearvosta

2007-05-22T19:07:00.000+03:00

"On niin ihana kun sulle saa kertoa huonoja asioita itsestä", sanoo ystävä.

Mieli on tyytyväinen.

Ihmisen viihdearvosta

2007-05-21T22:59:00.001+03:00

Mieli on tyytymätön ruumiin välinearvoon, sillä mieli ei kykene hankkimaan toivomiaan hyvyyksiä ruumiin kautta. Mieli mököttää. Kaikilla on kurjaa.

Koska kurjuus ei ole kivaa, mieli päättää hyödyntää ruumista jollain muulla tavoin. Jos ei ole markkina-arvoa, niin olisiko edes viihdearvoa?

Ruumis raahautuu maalle,
sinnehän kaikki ruumiit loppujen lopuksi päätyvät.
Ruumis haluaa sinne nopeasti
ja menee pyörällä.

Ruumis ottaa mukaan saappaat,
koska elävät ruumiit käyttävät maalla saappaita.
Saappaat sinkoilevat pyörän tarakalta tasaisin väliajoin.
Ruumis kärsii,
mutta mieli riemuitsee.

Mielenrauha

2007-05-18T23:02:00.000+03:00

Sininen taivas, laskeva aurinko, kukkivat vaahteranlatvat.
Avaat ikkunan maailmaan ja hengität viilenevää kevätilmaa.
Keskityt liikkeeseen, ajatukset hiljenevät ja seestyvät.
Sinulla on kaikki, etkä tarvitse mitään.

Ikkunanpesu on parasta meditaatiota.

Ympäristö

2007-05-17T13:09:00.000+03:00

Varpunen ottaa hiekkakylpyjä vaahteran juurella.

Mielialasta

2007-05-14T23:15:00.000+03:00

Mitä sitäpaitsi on normaali mieliala? Kuulun niihin, joiden suupielet kääntyvät alaspäin normaalin mielialan vallitessa. Se on geneettistä! Olen viaton! Tarkoitukseni on lähettää neutraalia ja ystävällismielistä signaalia ja pahuksen naama viestittää jotain ihan muuta. Niinpä - ja tämä on vuosisataisen ja sukupolvelta toiselle välitetyn oppimisen tulosta - yritän mieluummin olla yläkuloinen kuin keskikuloinen, koska pirteän mielialan vallitessa muut saavat sen signaalin, jota noin ylipäätäänkin haluaisin välittää.

Vai olenko lukenut liian vähän gorillakirjoja?

Aika, aineet ja alakulo

2007-05-14T22:26:00.000+03:00

Heräsin levänneenä ja aineettoman onnellisena, suorastaan leijuvan riemukkaana. Jos olo oli seurausta kahdesta Panadolista, jatkan kuuria hamaan tulevaisuuteen. Mutta niin kuin mikään onni, tämäkään ei kestänyt ikuisesti, ja iltaan mennessä mieleen on jo hiipinyt vieno suru. Nyt spekuloin enää sillä, onko kyseessä luonnollinen vaihtelu "stressin ja masennuksen" välillä vaiko seuraus kemiallisten stimulanttien poistumisesta kehosta.

Ilmoitus

2007-05-14T08:08:00.000+03:00

Radiossa sanottiin: "Maailman pelastamisesta tulee rämpimistä."
Hm.

Tartunta

2007-05-13T22:45:00.000+03:00

Elämä tarttuu äidistä.

2007-05-12T23:05:00.000+03:00

Dimdim

2007-05-12T00:07:00.001+03:00

Välittäjältä puuttuu kuori.
Se pelottaa.

Rakas päiväkirja, tänään kävin eduskunnassa...

2007-05-10T22:44:00.000+03:00

Harvoin käyvästä eduskunnan vahtimestarit ovat yhtä kiinnostavia kuin kansanedustajat. "Mitä epämiellyttävää tässä totuudessa nyt sitten on?" minulta kysytään, ja joudun hämilleni. Vastaan epämääräisesti jotain tyyliin: "se edellyttää muutosta" ja pakenen paikalta.

Aleksi puhaltaa globaalia talvisodan henkeä kansanedustajiin ja kansalaisiin. Sanni K. puhuu niin hyvin, että kukaan ei tajua häntä järjestöjen ulkopuoliseksi tavikseksi. Kertoo suomalaisesta tuttavaperheestään, joka Keniassa istutti perunoita takapihalle ja huomasi seuraavana aamuna että paikalliset olivat käyneet kaivamassa perunat itselleen ruuaksi. Puhuu lyhytnäköisyydestä. Toinen rivikansalainen Susanna K. toteaa, että kuka tahansa pystyy ja voi, turha kehitellä tekosyitä.

Tunnelma on lämminhenkinen, eduskuntaryhmien jäsenet tarttuvat mustiin muistikirjoihin innostus silmissään. "Nämä kerätään pois neljän vuoden kuluttua," jyrisee Aleksi, ja edustajat nauravat. Keskustan Tuomo Hänninen perää heti jatko-osaa, ja kristillisdemokraattien Tarja Tallqvistin pitää kansanedustajien yllä leijuvasta uhkasta - on hyvä että kansa valvoo, mitä edustajat tekevät.

Tilaisuuden jälkeen puhutaan jatkosta. Kaisa on ihastunut kanadalaiseen kansanedustajien adoptointiin. Sitä juuri halutaan tehdä kansanedustajien tuunaussivulla: halukkaat voivat ottaa jonkun tietyn kansanedustajan ilmastotarkkailuunsa.

*Huoh* Rakas päiväkirja, en jaksa kirjoittaa näin pitkästi ja tämä on ihan puuduttavaa. Enkä vielä ehtinyt edes kertoa unelmien apuvälineistä. Huomenna varmaan palaan taas dimdim-linjalle ja puhun kahdella lauseella jostain abstraktista.

Pienet kätöset

2007-05-09T23:26:00.000+03:00

Viime aikoina olen perehtynyt käsillä tekemisen taitoon. Maanantaina olin sinsibereläisten mukana solmimassa rusetteja äitienpäiväkortteihin. Tuotteista tuli niin sieviä, että huokailimme, mahtavatko lahjan saajat ymmärtää, että nämä on tehty aivan vapaaehtoisvoimin.

Tänään olin taas liisterissä, mutta tällä kertaa tulos ei näyttänyt yhtä hyvältä. Lahjoitamme huomenna Epämiellyttävä totuus -elokuvan kaikille kansanedustajille, ja annamme samalla jokaiselle edustajaryhmälle oman pienen mustakantisen vihon ilmasto-introspektiota varten. Tänä iltana liimailin saatekirjeitä muistivihkojen kanteen. Huokaus! Osa meni ryttyyn ja liiskaan, mutta ei hätää! Ihmismieli on täynnä puolustusmekanismeja. Niinpä kokoomuksen eduskuntaryhmän kohdalla lohduttauduin ajattelemalla: "Kokoomus arvostaa yritteliäisyyttä." Keskustan liimatarhat eivät puolestaan haitanneet kovin paljon, sillä "maalaiset ovat tottuneet vähempään". Kristillisdemokraattien kohdalla koko homma meni kuitenkin niin päin prinkkalaa, että oli pakko huokaista: "Herra armahtaa!"

Rottien koripallosta ja viestinnästä

2007-05-08T22:34:00.000+03:00

Osallistuin Critical mass-pyöräilyyn ja mieleeni tuli - tietysti! - rottien koripallo, joka teki minuun syvän vaikutuksen, kun viimeksi kävin Heurekassa.

Rottien koripallokoulutus perustui kahteen asiaan: toistoon ja palkitsemiseen. Rotat yritetään saada yrityksen ja erehdyksen kautta siirtämään pallo koriin. Jokainen toivottuun suuntaan tapahtuva pienikin toiminta palkitaan. Houkuttelun avulla rotta saadaan toistamaan haluttua, melko absurdia liikesarjaa. Ei-toivotusta toiminnasta ei milloinkaan seuraa rangaistusta, koska silloin rotat ryhtyisivät pelkäämään. Pelokkaat rotat eivät opi niin helposti kuin reippaat rotat.

Mitä yhteistä rottien koripallolla on pyöräilytempauksen kanssa? Vaikka mitä. Olen tykästynyt kriittisen massan ideaan sellaisena kuin olen sen itse käsittänyt: Lähdetään joukolla pyöräilemään tasaisin väliajoin, ja joka kerralla pyöräilijäjoukko kasvaa. Lopulta kadut ovat täynnä pyöräilijöitä ja kriittisestä massasta tulee karnevaali, joka saa ihmiset niin hyvälle mielelle, että kaupunginvaltuustossakin aletaan katsoa liikennesuunnittelua uusin silmin. Ilo sulattaa kohmeiset ajatukset ja tekee muutoksen mahdolliseksi.

Luin tänään Ympäristökasvatus-lehdestä Anna Kortelaisen haastattelun, jossa Kortelainen toteaa: "Luultavasti vakavuus ja syyllistävyys on kaiken valistuksen hauta, joten uskon, että myönteisyys ("mitä sinä saat" eikä "mistä sinun pitää luopua") ja huumori purevat parhaiten. Naurulla saa houkutelluksi puolelleen paremmin kuin syyllistämisellä."

Ajattelin, että pyöräretki olisi toiminut ehkä paremmin ilman megafonia ja julistamista. Ihmisten on helpompi tulla mukaan, kun ei ole mitään agendaa. Mutta tähän liittyy suuri kysymys: miten luottaa, että viesti menee perille, jos sitä ei sano ääneen?

Miksi on kivaa olla nainen?

2007-05-07T16:53:00.000+03:00

Löysin laukusta huulipunan.
Se maistui mansikalta.

Zipattua elämää

2007-05-06T19:40:00.000+03:00

Jospa taas välillä olisi vähemmän kryptinen.

Viime aikoina päivät ovat pakkautunut täyteen tapahtumia, ikään kuin elämä olisi tiivistetty zip-muotoon.

Miehen kanssa päätimme siis erota, ja laitoimme asunnon myyntiin. Meni kaupaksi heti ensimmäisellä näytöllä. Olin niin onnellinen, kun uusiksi asukkaiksi tuli rakastuneen oloinen nuoripari. Paikka on heille juuri sopiva.

Ero ei ollut kovinkaan traaginen. Kumpikin sai muuttaa elämäntapaansa haluamaansa suuntaan. Minä pääsin eroon televisiosta, playstationista ja pesukoneista. Kun mies tuli hakemaan väliaikaissäilytyksessä olleita talvirenkaita, hän kertoi ostaneensa uudet kirjahyllyt. Nauroimme, sillä mies oli muutamassa päivässä tehnyt sen, mihin me emme yhdessä olleet pystyneet kahden vuoden aikana. Se oli hyvä merkki.

Muutin maanantaina, mies viikkoa aiemmin. Siinä välissä kävin työhaastattelussa Kotkassa ja sukuloimassa Kainuussa. Vappupiknikillä tapasin tytön, joka oli saanut hakemanin työpaikan. Se ei varsinaisesti haitannut, sillä olinkin saanut muuttamisesta jo tarpeekseni. Muuten aika on kulunut Laatokan pyöräretkeä ja DVD-lahjoitustilaisuutta organiseeratessa. Töissä puolestaan havaitsin, etten tiedä missä tapauksissa yleisilmoitus annetaan. Ei se mitään, minulla on suunnitelma B jo valmiina jos satun saamaan potkut kesäkuun lopussa. Veli arveli, että saan ansiosidonnaisella enemmän kuin hän koskaan töissä.

Torstaina ja perjantaina mietimme Dodon tutorryhmissä sankarikuluttajuutta. Keskusteluissa nousi kiinnostavia ajatuksia. Ihmisillä on erilaisia rooleja. Isän tai äidin rooli tai ammatti-identiteetti saattaa olla vahva, mutta harva haluaa määritellä itsensä kuluttajaksi. Ihmiset haluavat olla ihmisiä eivätkä kuluttajia, siksi kuluttajaidentiteetti jää heikoksi. Kuluttaminen on kuitenkin tosiasia - jokainen kuluttaa, vaikkei sitä tiedostaisikaan. Ehkä on jopa helpompi olla tiedostamatta, sillä kuluttamiseen liittyy eettisiä valintoja, jotka keskustelijoiden mielestä aiheuttavat lähinnä ahdistusta. Siksi ne on mukavampi työntää taka-alalle.

Torstaina Qtea kutsui minut blogimiittiin, johon menin vain pyörähtämään ilman suurempaa sosiaalista agendaa. Kutkutuin kuitenkin kanssaihmisistä, ihan kuin olisivat antaneet normaalia enemmän tarttumapintaa. Puhumattakaan siitä, että jotkut tuntuivat kovasti tutuilta. Juuson kanssa keskustelin elokuva-ambiotioista. Sun äitis muistutti mun äitiä ja mun mummoa, ja ymmärsinkin heti tattikuvat ja moodlet sun muut. Tunsinkin itseni onnelliseksi, kun sinä iltana kävelin märkää asfalttia kotiin vaahterankukkien tuoksuessa.

Uusi asuinpaikkani on hurmannut minut. Tänään kävelin kotiin keskustasta ja törmäsin kahteen tuttuun jotka olivat menossa dyykkaamaan. Menin mukaan ja sain itselleni valurautaisen kynttilänjalan. Tästä elämästä pidän!

PMS-oireista

2007-05-03T17:29:00.000+03:00

Kun olin kirjoittanut sähköpostiin seuraavan peräkaneetin, ryhdyin laskemaan mikä aika kuukaudesta on menossa:

"Täytyy sanoa, että minusta on omituista olla keskeisessä organisointiroolissa sellaisen kokouksen suhteen, johon en ole missään vaiheessa osallistunut enkä voi tälläkään kertaa osallistua ja lisäksi täytyy sanoa, että minulla olisi kovasti paljon muutakin tekemistä (esimerkiksi varsinainen tehtäväni)."

Kadonneet kotieläimet

2007-05-02T22:35:00.000+03:00

Ostin uuden hiiren. Vanha oli hukkunut muuton hyörinässä. Tai ehkä juossut pois, langatonkin kun oli.

Nyt olen taas kiinni elämän verkossa.

Eettisestä sijoittamisesta

2007-04-27T17:25:00.000+03:00

Myimme asunnon. Sain rahaa ja menin Nordeaan saamaan sijoitusneuvoja. Heillä ei ole eettisiä rahastoja, paitsi Vakaa Tuotto. Rahaston esitteessä moraalisia ominaisuuksia ei tosin mainita. Ehkä pelätään, että sellainen karkoittaisi sijoittajat.

Erosimme neuvojan kanssa ystävällisessä hengessä. Hän kertoi, että monet ovat kyselleet kestävän kehityksen rahastoja. Sellaiset ovat kuitenkin hankalia. Ehkä olisikin parempi sijoittaa tavalliseen rahastoon, ja ansaitsemallaan rahalla ostaa banaaneja ja kahvia.

Kiitos neuvosta.

Maamatkalta

2007-04-23T21:57:00.000+03:00

Lomapäivän kunniaksi kävin kampaajalla. Kampaamo Maan pehmeä esteettisyys hurmasi. Ehkä myös kiireettömyys teki tehtävänsä, ehti katsoa ja tykästyä. Jopa seinään!

Luin Peleviniä. Aika paljon kärpässieniä, huumeita ja hallusinaatioita. Sopi hyvin yhteen tee(muki)n kanssa.

Myös hiusvärit näyttivät ja tuoksuivat syötäviltä.

Terälehtiesi suojissa...

2007-04-23T00:00:00.000+03:00

...tämäkin vuosi.

Onnea!

Haaste

2007-04-22T21:17:00.000+03:00

Haastan kaikki tämän blogin lukijat tuunaamaan kansanedustajat eli lisävarustelemaan heidät Al Goren ilmastonmuutoselokuvalla!

Tyhjyyden ääni

2007-04-22T19:34:00.000+03:00

Kaiku on yksinäisyyden ääni.

Puutarhurointia 3

2007-04-21T19:38:00.000+03:00

Jumalaton sipuli näyttää vallan komealta.

Puutarhurointia 2

2007-04-19T14:36:00.000+03:00

Sisko muisti. Syksyllä maahan istutettiin jumalaton sipuli.

Puutarhurointia

2007-04-18T19:50:00.000+03:00

Piirsin itselleni ihmisen
istutin unelmia täyteen.

Niin että mitä hittoa tuolta mullan alta työntyy?

Pietari

2007-04-17T22:10:00.000+03:00

Venäjälle lähtiessään ei koskaan tiedä, minkälaisella mielialalla sieltä palaa. Tällä kertaa trippi oli hyvä.

Hetken jopa harkitsin muuttavani maahan kahdesta syystä:
1. kun on Venäjän rajojen ulkopuolella, Venäjä tuntuu kovasti ahdistavalta
2. kun on Venäjän rajojen sisäpuolella, Venäjä tuntuu ihan normaalilta

Olin pari yötä kerrostalomajoituksessa. Talosta oli katkennut lämmin vesi samana aamuna kun saavuin. Arvelen, että tekivät sen ihan minun mielikseni. Että tuntisin oloni kotoisaksi ja voisin säilyttää illuusioni rähjäisestä Venäjän-maasta.

En yleensä pidä sopraanoista, mutta Marinskissa La Traviatan sopraano oli kirkas ja koskettava. Istuimme niin lähellä orkesteria, että kuulin miten kapellimestari murisi nenäänsä.

Ja Neva liplatti leveänä ja tummana ja pilvet olivat ihmeellisen kauniit kalpenevalla kevättaivaalla.

Ihmisen sielulle tekee hyvää kävellä kilometrejä ja kilometrejä pitkin merikaupungin rantakatuja.

Yhteisöä ja etiäisiä

2007-04-06T21:10:00.000+03:00

Pelkään, että jotain todella merkittävää on tapahtumassa, sillä näen etiäisiä. Tai ehkä takiaisia. Menneisyys on ruumiillistunut ja saanut kasvot. Ehkä on aika käydä läpi jotakin, mitä en ole pitkään aikaan muistanut aktiivisesti.

Kolme viikkoa sitten näin pallopaitapojan. Sitten törmäsin vanhaan heilaan, jonka olin dumpannut kymmenen vuotta sitten. Olin helpottunut, kun aika oli parantanut haavat ja kaveri yhtä sydämellinen kuin silloinkin. Muitakin opiskelukavereita tapasin: niitä joita olin yrittänyt iskeä ja niitä joilta olin saanut kindermunayllätyksen ikuisen ystävyyden merkiksi mutta jotka eivät enää muistaneet nimeäni.

Eilen näin lippujonossa pojan, jota oli vihannut sydämeni pohjasta kuusivuotiaana, kun olimme joutuneet riitoihin kuviskerhossa ja hän oli maalannut nenäni keltaiseksi. Törmäsin myös rakkaaseen ystävään, jonka olen nähnyt viimeksi viisi vuotta sitten. Kaverilla on niin tavallinen nimi etta häntä on mahdoton löytää minkään osoitepalvelun kautta. Olin onnellinen kuullessani hänen lukevan äänikirjoja - aikanaan halusin hänestä urheiluselostajaa radioon.

Tänään iloinen tunnistamisen hihkaisu pyrki pintaan Korkeasaaressa, kun anonyymien perhekombinaatioiden jälkeen esittelyhuoneeseen astui kolme sinisilmäistä poikaa vanhempineen. Tunnistin äidin heti. Rakas, rakas ystävä. Miten joku saattaakin näyttää samalta kuin kymmenvuotiaana? Ja silti vastuulliselta ja hyvältä vanhemmalta? "Kävimme samaa ala-astetta", kuulin hänen selittävän miehelleen. Sitten kohtaaminen on ohi, minä aloin selittää aavikoitumista ja seuraava perhe astui huoneseen.

Kotimatkalla bussissa mietin, että olisin saattanut tuudittautua onnellisuuden tunteeseen. Mutta olisiko pitänyt muistaa muutakin? Kuvat olivat hämärtyneet, en tiennyt missä järjestyksessä asiat olivat tapahtuneet, enkä osannut sanoa minkä ystävän menettäminen oli tehnyt eniten kipeää. Mutta varmaa oli, että olin rakastanut, ja olin menettänyt. Ehkä olin ollut omituinen ja sulkeutunut ja ideologisesti rajoittunut, mutta ei se silti poistanut hämmennystä eikä menettämisen aiheuttamaa kipua. Todennäköisesti en ollut puhunut surustani kenellekään, se oli vain jäänyt sanattomaksi möykyksi ja hautautunut kerroksiin. Sanallistamattomuus ei tarkoita olemattomuutta: Kovin usein en aikuisessa elämässä ole tullut jätetyksi. Olen aina itse kävellyt pois. Menettämisen pelko on ollut liian suuri.

Viime syksynä kävin elämäni intensiivisemmän ensikeskustelun. Kaksi erilaista oikeudenmukaisuuden puolustajaa ja maailmanparantamisen matkasaarnaajaa kohtasi kaljalasin ääressä. Äkkijyrkästi keskustelu sukelsi ennakoimattomiin syvyyksiin, kun toinen vastasi: "Niin, jos päädytään tilanteeseen, jossa joudutaan valitsemaan, ketkä saavat elää, tulilinjalle joutuvat ensiksi kaikki poikkeavat ja omituiset." Katsoin toista matkasaarnaajaa silmiin. "Poikkeavat ja omituiset" tarkoitti meitä.

On vähän asioita, jotka ovat ihmiseläimelle tärkeämpiä kuin yhteisö. On vähän asioita, jotka tekevät ihmisestä haavoittuvamman kuin pelko yhteisön menettämisestä.

--

Olla osa yhteisöä. Olla hyväksytty. Olla.
(kivusta käperryttävää, ihan kuin mahassa olisi haava)

--

Minä menen nyt pois,
mutta yritän tulla takaisin.

Sattunutta

2007-04-02T10:49:00.000+03:00

Ompelin puhelimen johdon paitaan kiinni.

Elisan puhelinpalvelu todella hidas,
korjasin odottaessa rikkinäistä saumaa.

Tulkinta

2007-03-31T22:05:00.000+03:00

"Ovi on rikki. Se sirisee", sanoo naapurin rouva, ja minä pysähdyn kuuntelemaan. Tosiaan, olen kuullut äänen aiemminkin. En ole kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota, onhan aika tavallista että loisteputkilamput surisevat rappukäytävässä.

Meidän rapussa ei kylläkään ole loisteputkilamppuja, eikä yleensä edes valotkaan päällä. Silti loisteputkiselitys on mennyt täydestä kuin väärä raha.

Miten dorkaan selitykseen aivot voivatkin tyytyä!

1/2

2007-03-26T19:42:00.000+03:00

puolimielisenä väsymyksestä

kesäajan ensimmäinen
päivä

Painolastista voimavaraksi

2007-03-25T21:33:00.000+03:00

Painolastista voimavara. Jätteestä energiaa. Helsinkiin ollaan rakentamassa jätteenpolttolaitos. Tajusin juuri, että meille on asiasta jaettu tiedotuslehtinen siksi, että yhtenä vaihtoehtona on voimalan rakentaminen tien toiselle puolen, Kivikkoon.

Eipä siinä mitään. Olen ihan jäte-energian kannattaja, kunhan pidetään mielessä periaate "reduce - reuse - recycle" eli pidemmästi: "vähennä - käytä uudestaan - kierrätä - polta - heitä kaatopaikalle".

Kognitiivinen dissonanssi

2007-03-23T16:24:00.000+02:00

Kun paine toimia oikein on suuri, ja olemassa oleva todellisuus etääntyy halutusta lopputuloksesta liikaa, todellisuuden kaunistelu muuttuu varteen otettavaksi vaihtohdoksi.

Kaato 2

2007-03-22T22:15:00.000+02:00

Kolme jätesäkillistä vaatteita, jotka ovat liian huonokuntoisia kirpputorille. Mukana puna-viher-kelta-oranssit pyyhkeet, jotka isä oli tuonut isosedän jäämistöstä. Kaksi vaahtomuovipatjaa, kolme petauspatjaa ja yksi tyyny. En viitsinyt soittaa isälle. Pula-ajan lapsena se olisi halunnut kuitenkin säästää kaiken: "Pidä niitä siellä vähän aikaa, niin tulen hakemaan ne myöhemmin." Tädin kellarikomero oli täynnä isän tavaroita neljä vuotta muuton jälkeen.

Meillä on edelleenkin neljä irtopatjaa, litteitä peittoja ja muhkuraisia tyynyjä. Mummon perintönä saadun sähköpianon ja TV-tuolin aion huutokaupata huutonetissä. Saa nähdä, mikä on menestys. Kierrätyskeskus ei halua kirjahyllyä, heillä on niitä jo tarpeeksi.

En tunne ketään, joka tarvitsisi tavaraa. Kierrätän kaiken, minkä voin. Mutta hitto, jos kierrätyskeskuskaan ei enää ota vastaan tavaraa...

(Globaalit) markkinat eivät toimi. Tänään pois heittämäni patjat olisi rankattu hyviksi ja kelvollisiksi hyvin monessa paikassa eri puolilla maailmaa. Hyödykkeet eivät siirry niitä tarvitseville. Ärsyttää.

Kaato

2007-03-22T21:49:00.001+02:00

Kaato. Paikalle. Irti menneisyyden painolastista.

Valkosolu-allegoria, osa 2

2007-03-21T21:13:00.001+02:00

Viime päivinä olen tutustunut pakkokeinolakiin. (Miten puoleensavetävää ja romanttista!)

Olen oppinut, että Suomen perustuslain mukaan "jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. -- Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta."

Perustuslain ylin periaate on siis suojella yksilön koskemattomuutta. Vielä tärkeämpää on kuitenkin yhteisön tai enemmistön suojeleminen. Jos yksilön toiminta muodostuu uhkaksi yhteisölle tai muille yksilöille, yhteisön valtuuttamat jäsenet saavat yhteisön tarkasti säätelemällä tavalla puuttua yksilön toimintaan.

Ihmisyhteisön organismissa tietyt solut erikoistuvat valkosoluiksi. Erikoistuvien solujen maailmankuva muodostuu omanlaisekseen. Poliisi näkee ihmisessä rikollisen, psykologi uhrin. Ajatukset ja toimintatavat opetellaan: kuinka tulee suhtautua erilaisiin tilanteisiin ja toimia niissä. Jotta valkosolut kykenevät tuhoamaan yhteisöä uhkaavat tekijät, niille täytyy antaa riittävät valtuudet puolustaa yhteisöä ja itseään. Henkilön pysäyttäminen, tarkastaminen, kiinniotto, pidättäminen, kotietsintä...

Humanistin on vaikea orientoitua poliisiksi...

Valkosolu-allegoria, osa 1

2007-03-21T20:35:00.000+02:00

"Ihmisen veressä on verisoluja, joista valkosolut vastaavat elimistön puolustautumisesta bakteereja, viruksia ja syöpää vastaan. Suurin osa valkosoluista kiertää verenkierrossa ja tarkistaa kaiken olevan kunnossa. Jos vieras tunkeutuja, esimerkiksi bakteeri tai virus, tulee elimistöön, valkosolut tunnistavat tämän ja ryhtyvät puolustamaan organismia tarkoituksenaan tuhota vieraat tunkeilijat jo infektion alkuvaiheissa.

Valkosoluja ympäröi solukalvo, jonka ulkopinnalle ulottuu erilaisia valkuaisaineita eli proteiineja. Valkosolu tunnistaa vieraan rakenteen spesifisesti erikoistuneen proteiinin avulla. Vieraan rakenteen tunnistaminen ei kuitenkaan yksin riitä. Jotta valkosolut kykenevät tuhoamaan elimistöä uhkaavat tekijät, niiden täytyy pystyä kiinnittymään toisiin soluihin. Tätä tarkoitusta varten solukalvolla on tarttumis- eli adheesioproteiineja."

(Leena Valmun väitöksestä)

Tiedottomuus

2007-03-21T19:53:00.000+02:00

Mietimme eilen, mitkä maat ovat mukana päästökaupassa.

Yllättävää

2007-03-21T00:41:00.000+02:00

Yllättävää viettää koko ilta ilman yhtään ekologista kannanottoa omasta suusta. Ainoan ympäristöön liittyvän keskustelun käyvät muut. Yksi kysyy ja toinen vastaa päästökaupasta.

Myöhemmin jään baariin ja mietin: sulattaako alkoholi pois oman erinomaisuuden särmät, jotta voi tiiviimmin liittyä yhteisöön?

Blue

2007-03-19T22:57:00.000+02:00

Hetkittäin näkee vain sen, mitä on menettämässä.

Sankarit

2007-03-18T23:49:00.000+02:00

Kokeilin tänään jotain uutta. Ajoin kiinni siltaan. Rengas upposi kahden lankun väliin ja irtosi vasta viidentoista minuutin yrittämisen jälkeen.

Sitä ennen ajoin räntäsateessa Sörnäisten rantatietä. Keksin uuden sanan, kun bussi löräytti suoraan syliini kolme kookasta loskapökälettä. Kadulla ei ollut ketään, vastaan tuli pelkkiä autoja. Sitten huomasin liikettä pimeydessä. Kumarainen kampanjaväki irrotti Anni Sinnemäen vaalibanneria kävelysillan kaiteesta.

"Kampanjan huipentuma!" minulle puuskahdettiin, kun poikkesin tervehtimään ja sympatiseeraamaan säälittäviä.

Nyt neljä tuntia myöhemmin vaikuttaa siltä, että työ ei mennyt hukkaan. Onnittelut!

Näkymättömän taustatyön tekijät, valitsematta jääneet ehdokkaat, kaikki jotka jaksatte yrittää - nostan hattua, olette sankareita!

Jotkut päivät ovat onnellisempia kuin toiset

2007-03-16T22:50:00.000+02:00

Jotkut päivät ovat onnellisempia kuin toiset.

Koska joinakin päivinä

kostea hiekka ratisee renkaan alla
elämä palaa jäseniin
hengität
on kevät

avaat roskakuskille portin
hän katsoo sinuun
näkee sinut
liikutut

tapaat vilpittömän venäläisen
pyörät alkavat pyöriä
työssä on järkeä
ensimmäistä kertaa
kuukausiin

ehdit ajoissa lounaalle
huumaannut
poskisuudelmatytön
herkkyydestä

näet ikkunasta lastenvaunut
tunnistat heti pallopaitapojan
ensimmäiseltä koulupäivältä
juokset perään
ilahdutte molemmat

pelottava kollega
on yllättävän helppo
ja kultakutrinen

johtaja puhuu kanssasi järkeviä
saat pomon nauramaan
hän muistaa nimesi väärin
juuri niin kuin haluatkin

aurinko paistaa
huomaat että ennen vappua
olet työpaikalla
vain kymmenen päivää

Paluu Pääsiäissaarelle

2007-03-16T00:26:00.000+02:00

Murun ja Moain blogi on taas täällä!

Kognitiivinen dissonanssi

2007-03-15T00:40:00.000+02:00

Maailman tilasta puhutaan yhtä. Toiminta on edelleen business as usual.
En tiedä teistä, mutta meikäläinen kärsii megaluokan kognitiivisesta dissonanssista.

Kognitiivinen konsonanssi

2007-03-15T00:30:00.000+02:00

Kognitiivisen dissonanssin vastakohta. Jotain samantapaista kuin harmonia, sisäinen tasapaino ja hyvä omatunto.